Inttipäiväkirja vol. 2

Ensimmäinen viikko varusmiehenä

Eka viikko (liian isoissa) m05:sissa on taputeltu ja koronajärjestelyiden vuoksi me päästiin jo sunnuntaina viikon lomille. Toisaalta pitkät lomat on tosi hyvä juttu, ehtii palautua kunnolla ja miettiä, että mitä oikeen tulikaan tehtyä! Toisaalta siinä on varjopuolensakin, eli tulevaisuudessa tullaan olemaan normaalia pidempiä aikoja myös kiinni. Tulin nyt lomilla pikku flunssaan kun stressi laukesi, niin tämä viikko on mennyt pitkälti sohvalla chillaillessa. Ehkäpä seuraavilla lomilla pääsee jo vähän aktivoitumaan.

Mukavaa olla taas oma ittensä:D
Eka asia mikä lomille päästessä oli mielessä…

Nyt kun sinne inttiin on päässyt, niin on saanut ihan oman kokemuksen kautta huomata, että siellä oleminen on yhtä tunteiden vuoristorataa 😀 Väsymys, liian vähäinen ravinto ja kiire saa ihmisistä esiin kaikenlaisia puolia.  Itsellä tuli koettua se tunteiden moninaisuus yllättävän voimakkaana, kun kahden minuutin välein vitutti kuin pientä oravaa ja sen perään nauratti niin pirusti.

Olin iloinen kun sain letit!

Ravinto varusmiehen tiellä pitää…

Meidän täytyi syödä kaikki ateriat ekalla viikolla pakeista omissa tuvissa, joten vaivattomuuden ja hygienian sai kyllä unohtaa ruokailujen yhteydestä. Ja koska kiirettä piti, ei sitä ruokaa ehtinyt ahtaa itseensä niin paljon kuin olisi tarvinnut. Omat välipalat on tosi kovaa valuuttaa intissä. Ruoka oli muuten kyllä yllättävän hyvää ottaen huomioon, että se on samaa ruokaa jota tullaan syömään myös maasto-olosuhteissa.

Vähän päästiin jo maistelemaan legendaarisia sotkun munkkeja..

Ensimmäinen viikko koostui pitkälti varusteiden kanssa säheltämisestä, loputtomista oppitunneista, hikisistä sulkeisista, runtusipoista (eli siivouspalveluksista :D) ja jumalattoman hyvistä läpänheittotuokioista oman tuvan ja joukkueen alikersanttien kanssa. Yksi epämiellyttävimmistä asioista tuon viikon aikana oli varmaankin ne ylisuuret vaatteet, koska niiden kanssa on hankalaa suorittaa perustoimintoja, kuten käydä vessassa NOPEASTI. Onneksi varusvaihtoon pääsee joka viikko, niin ehkäpä pian osuu kohdalle istuva palveluspuku.

Kaverit auttaa jaksamaan<3

Palvelustovereista sen verran, että meidän tupa on ainakin tosi hyvää pataa keskenään. Toisena palveluspäivänä tuumittiin jo ääneen, että ihan kuin oltais tunnettu jo vuosia. Sen verran hyvin se juttu lähti lentämään meillä ja odotan jo, että saan taas lomien jälkeen nähdä kaikki tupakaverini. Myös meidän muu joukkue, sekä muiden joukkueiden varusmiehet ja alikersantit vaikuttaa olevan hyvää porukkaa. Kyllä meillä hyvä alokasjakso tulee!

Sellaisen huomion tein, että intissä varmaan miellyttävin asia on nimenomaan se kuri, jota ehkä vähän ennen inttiä pelkäsin. Oikeasti se on todella toimiva systeemi, koska meitä varusmiehiä on PALJON. Asiat toimii niin kuin on tarkoituskin ja kaikki asiat alkaa suurinpiirtein ajallaan. Myös viikko-ohjelman näkeminen etukäteen on tärkeää, koska minunlaiselleni stressaajalle voi olla todella helpottavaa tietää 5 päivää etukäteen, että mitä tullaan tekemään 😀 Eli siitä peukut ylöspäin multa!

Sunnuntaina palataan taas kassulle. Ensiviikolla on tiedossa ainakin ampumista, kuntotestejä, oppitunteja sun muuta. Odotan kyllä innolla, että pääsee taas oppimaan uusia asioita Puolustusvoimista sekä ennen kaikkea itsestäni. Päivittelen tänne kunhan olen taas viisaampi:)

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *