Inttipäiväkirjat vol. 4

Edellisestä päivityksestä onkin vierähtänyt jonkin aikaa. Viime viikkoina meno on ollut aika haipakkaa, sillä olen ollut viikon maastossa, viikon kassulla ja sen jälkeen vaihdoin joukko-osastoa Jääkäriprikaatista Kaartin jääkärirykmenttiin. Eli kyllä, pääsin erityistehtäviin Ruotuväen toimittajaksi! Kaartiin tuleminen oli tervetullut muutos inttiarkeeni, sillä olen huomattavasti paremmassa vireessä ja iloisempi kuin aikoihin.

Alokaskaudesta

Edellisessä postauksessa kerroin edessä siintävästä maastoviikosta ja voi pojat että kuumottelin sitä. En kuitenkaan ihan turhaan, sillä viikko oli oikeasti raskas henkisesti ja fyysisesti. Oma rynkky ja täpärit tuli suhteellisen tutuiksi siinä viikon aikana, kun ohjelmassa oli vuoroin metsäryynäystä ja ampumista. Stressaavan lisän maastoviikkoon teki myös reissu erityistehtävien valintatilaisuuteen Tuusulaan, sillä reissu täytyi purkittaa yhteen päivään ja se tiesi myös kahta yötä putkeen junan istumapaikoilla.

Naamiointiharjoituksessa saatiin maalata naamat maaston sävyisiksi. Oli muuten sotkuista hommaa…
Kaveri nappasi hienon salakuvan mun lepohetkestä kesken tetsaamisen 😀

Päällimmäisenä maastoviikosta jäi mieleen ehkä ampuminen, sillä jännitin ampumista aluksi todella paljon. Meninkin ampumaan ensimmäisillä kerroilla asenteella ‘’tuloksella ei väliä, kunhan selviän tästä’’. Ampuminen olikin lopun viimein vain tottumiskysymys, sillä muutaman ampumiskerran jälkeen huomasin pitäväni siitä! Viimeisissa ammunnoissa odotin jo malttamattomana liipaisimen puristamista. Ampumataitotestissä ammuin tuloksen 8/12, johon olin enemmän kuin tyytyväinen, sillä tavoitteenani oli vain päästä läpi, mutta pääsinkin ampumaluokkaan ‘’hyvä’’.

Maastossa harjoittelimme mielenkiintoisia asioita ja pääosin jokaisesta koulutuksesta jäi hyvä fiilis. Parasta oli varmaankin tetsaaminen, koska siinä pääsi ehkä parhaiten fiilistelemään ‘’oikeaa’’ taistelutilannetta, varsinkin jos rynkkyyn sai ladata räkäpäitä eli puuluoteja 😀 Nautin suuresti.

Valaviikko meni pitkälti valaa harjoitellessa, ei siitä sen enempää sillä se ei ole erityisen mielenkiintoista kerrottavaa. Sulkeisia ja aseotteita. Itse vala taas oli erittäin mielekäs kokemus, vaikka ohimarssia emme suorittaneetkaan koronatilanteen vuoksi. Läheiset eivät siis päässeet valaamme todistamaan paikan päältä, vaan sukulaiset joutuivat nyt tyytymään nettistriimiin, joka oli tosin hienosti toteutettu. Itsellä ainakin oli vähän hymyssä pidättämistä, kun joukko-osastomme komentaja nimitti meidät vihdoin jääkäreiksi ja nyt kuulumme muiden lailla miehistöön!

Vihdoin jääkäri Kuusisto!

Komennukselle mars!

Valan jälkeen seurasi muutto toiselle puolen Suomea kokonaan uuteen joukko-osastoon, eli Kaartin jääkärirykmenttiin. Muutto oli henkisesti ja fyysisesti raskas, sillä luonnollisesti muuttoa seurasi kulttuurishokki. Toimintatavat ja osa säännöistä vaihtelee joukko-osastoittain ja pohjoisessa ja etelässä erot ovat jokseenkin suuret.

Ensimmäisenä yllätyin siitä, kuinka hyväkuntoiset varusteet Kaartissa jaetaan jokaiselle varusmiehelle. Toisaalta Kaartin varusmiehet ovat yksi Puolustusvoimien näkyvimpiä osia, joten on selvää, että meidän täytyy näyttää edustavilta ja särmiltä. Rehellisesti sanottuna nostaahan se omaa palvelusmotivaatiota, kun vaatteet ovat puhtaita ja suhteellisen uusia.

Toisena kulttuurishokkilistalla oli inhimillinen kuri. Omasta mielestäni Jääkäriprikaatissa kuri oli aivan toista luokkaa kuin täällä. Suoraan sanottuna Santiksessa minuun on palannut taas se siviilistä tuttu tietoisuus omasta ihmisarvosta ja inhimillisyydestä. Kuri on hyvin yksikkösidonnaista, toisilla kasarmeilla kuri on kovempaa kuin toisilla, mutta ainakin omalla kotikasarmillani Kaartissa koen, että voin vapaasti olla ja hengittää. Huomenna alkaa kahdeksas viikkoni intissä ja tämä on ensimmäinen kerta kun on oikeasti hyvä olla fyysisesti ja henkisesti Puolustusvoimien leivissä.

Näillä näkymin palvelen siis 255 vuorokautta erityistehtävissä Ruotuväki-lehden toimittajana. Homma on erittäin mielekästä ja saan toteuttaa itseäni ja tehdä sitä mitä rakastan, eli kirjoittaa. Asiat ovat tällä hetkellä aika hyvin. Olen myös päättänyt, että en hae johtajakoulutukseen, vaikka alokaskauden alkuvaiheissa olin vielä toista mieltä. Päätökseen vaikuttivat mm. oman fysiikan epäsopivuus fyysisesti raskaaseen johtajakoulutukseen sekä johtajakoulutuksesta saatava hyöty suhteessa haittoihin. Omalla kohdallani miinuksia tuli enemmän kuin plussia, joten jatkan mielelläni palvelustani miehistössä.

Näillä spekseillä kohti alkavaa syksyä! Pian alkaa muuten pitkät lomat, ne ovat tämän 4-6 viikon ginesnakin vuoksi aika kaivattu asia 😀 Lomatj 19!!!!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *