ÄITIYS – MITÄ EN OLE VIELÄ OPPINUT

Miten nopeasti aika kuluu ja miten nopeasti tuo pikkuinen vauva kasvaa. Pelkästään tänään hän on jo erilainen kuin eilen.

Miten tallentaa muistiini kaikki nämä hetket. 

Miten paljon/vähän hän tarvitsee vaatteita. Asiaa ei auta tämä yhtäkkiä iskenyt superhelle tai se, että meidän takapihalla on aivan oma, muusta kaupungista erillinen ilmasto.

Milloin syliin nukahtaneen vauvan voi siirtää koppaan herättämättä. Usein en siirrä ollenkaan. Annan hänen vain tuhista sylissäni ja välipitämättomästi mietin pesuhuoneen pyykkikasaa tai tyhjentämätöntä tiskikonetta.

Miten saada sukat pysymään hänen jaloissaan kauemmin kuin viisi minuuttia. Miten estää pipoa valumasta hänen silmilleen.

Miten käsitellä sitä kaikkea huolta, jonka elämän tärkein asia tuo tullessaan. Miten lakata jatkuvasti varmistamasta, että hän hengittää.

Miten olla hänen vierellään koko ajan, mutta silti saada välillä myös ihan omaa aikaa.

Miten ikinä päästä sinuiksi sen kanssa, että syntymästään lähtien hän irtaantuu minusta joka päivä hiukan lisää, kun minä taas takerrun häneen vain enemmän ja enemmän.