ÄITIYS – MITÄ OLEN OPPINUT

Olen ollut nyt jonkun äiti suunnilleen kahdeksan viikkoa. Se tuntuu vielä aika epätodelliselta, mutta ainakin seuraavat jutut olen jo ehtinyt oppia:

Kaikki muuttui ja ei kuitenkaan. On ollut helpottavaa huomata, että äitiys on vain yksi osa minua. Ja vaikka se juuri nyt onkin aika dominoiva osa, on kaikki muukin yhä tallella. Temptation islandin iltanuotio kiinnostaa viiden tunnin yöunillakin ja täydellisen trenssin metsästys jatkuu.

Vaunujen mukiteline ei todellakaan ole turhake.

Vauvakuvien loputon spämmäystarve. Joinakin päivinä tekee suorastaan kipeää tajuta, että olen kuvakuorruttanut koko lähipiirin, enkä kehtaa lähettää sitä uusinta supersöpöä kuvaa kenellekään. Onneksi niitä kuvia voi silloin lähettää poikakaverille ( ja jos en lähetä, hän itse kysyy niiden perään).

Ajankäyttö. Ajasta on tullut erilaista. Se kuluu nopeammin ja sitä on hirmuisesti vaikeampi hallita. Tätäkin postausta olen kirjoittanut jo kaksi viikkoa. Suunnittelevalle ja suorittavalle minälleni tämä on ollut kova pala, mutta rennompi minäni fiilistelee ajatonta kuplaa, sillä onhan tämä aivan ihanaa.

Tutti on aina kadonnut. Ihan sama kuinka monta niitä on. Ja jos tutti ei ole kadonnut niin tuttinauha on.

Hoitokassissa ei voi olla liikaa vaippoja. Koettu on.

Miten kiinni vauva on minussa. Ei sitä mitenkään etukäteen kyennyt ymmärtämään, miten kiinni tällainen pieni minussa on. Se on samanaikaisesti ihanaa, uutta, turhauttavaa, väsyttävää, pakahduttavaa. Kaikkea.

Hän on tyyppi. Ihaninta on ollut oppia, että tuo pikkuinen vauva on ihan oikea tyyppi, jolla on ikioma persoonallisuus ja joka päivä hänestä saa oppia  uusia asioita.

perhe ystavat-ja-perhe oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *