HEIKOSTI POSITIIVINEN

”Olen kuullut monien naisten huokaavan, että raskaus on heidän elämänsä parasta aikaa. Herää kysymys, että minkähänlaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on?”

Jos minun olisi pakko yrittää listata lempikirjani, kuuluisivat Anna-Leena Härkösen omaelämänkerralliset teokset sille listalle. Ihan jo sen vuoksi, että nämä ovat niitä kirjoja, joista haluan lukea lauseita ääneen, sillä minulle tulee tarve jakaa muille tietoa siitä, miten pirun nerokas Härkänen onkaan.

Ja yksi asia on selvä: hän ei ole minulle mitään velkaa. Minä sen sijaan olen hänelle velkaa yhtä sun toista”

Vuosia Härkönen heräsi painajaisuneen ehkäisypillerin unohtamisesta. Sitten hän aloittaa käsikirjoituksen lapsettomuudesta ja alkaakin haluta lasta. Seuraa vuosi, jolloin mitään ei tapahdu, kaksi keskenmenoa ja lopulta ultaääni, jossa näkyy alkio. Lääkäri onnittelee ja opastaa jatkamaan normaalia elämää (ilman valkohomejuustoa ja tupakkaa). Raskaus jatkuu, normaali elämä ei. Sen sijaan tulee lapsivesitesti kromosomipoikkeaman poissulkemiseksi, närästystä ja selkäsärkyä. Ajatuksia siitä säilyykö mikään ennallaan ja haluaako ylipäätänsä minkään säilyvänkään kuten ennen. Orastavaa ikävää vielä syntymätöntä lasta kohtaan ja pelkoa. Ja loputon järkyttävä kutina. Härkönen joutuu maksahepatogestoosin vuoksi osastohoitoon ja lapsi syntyy sektiolla napanuora kaulan ympärillä. Lapsen syntymän jälkeen kaiken pitäisi vihdoin olla hyvin, mutta mustikkakeitto muuttuu ajatuksissa lapsen vereksi ja Härkönen rupeaa suunnittelemaan hyvästijättöpuheluita läheisille.

”En voi kuvitella pelottavampaa paikkaa kuin tämä talo, joka joskus oli minulle koti. Jokainen näkemäni esine on kipeä muistutus entisestä, suhteellisen hyvästä elämästä, jonka olen nyt menettänyt”

Härkönen kirjoittaa oman kokemuksensa raskaudesta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta rehellisesti, inhimillisesti ja suoraan. Ilmestyessään vuonna 2001, kirja sai tästä myös kritiikkiä, sillä eihän kaikkea pidä sanoa ääneen, jotkin asiat ovat yksityisiä. Härköstä arvosteltiin huonoksi äidiksi ja esikoistaan odottavia suositeltiin jopa välttämään kirjan lukemista.

Vuonna 2019 raskauteen ja synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyvät masennus ja ahdistus eivät onneksi ole enää aivan samanlainen tabu kuin kirjan ilmestyessä. Siltikin lempeä ja kaiken jaksava äitimyytti elää yhä vahvassa,  ja raskausaika halutaan mieluiten nähdä vain ihanan jännittävänä ajanjaksona. Sen vuoksi onkin tärkeää, että myös niistä toisenlaisista kokemuksista kerrotaan. Että ymmärretään, että näinkin voi olla, että ei ole ainoa. Ettei se kaikki jää yksityiseksi, eihän tätä voi sanoa ääneen -tunteeksi.

”Tässä talossa ei harrasteta lapsentahdista imetystä vaan terapiantahtista imetystä. Elämä on täynnä kylmiä valintoja: olenko imettävä hullu äiti vai tutteleita tarjoileva, hiukan normaalimpi äiti? Tilaan taksin ja jätän miehen, vauvan ja tuttipullot taakseni”

Lämmin suositus, elämäntilanteesta riippumatta.

Kommentit (1)
  1. Napanuora Kaulan Ympärillä | Mikkeli Uutiset
    24.3.2020, 09:11

    […] HEIKOSTI POSITIIVINEN – Polka dots | Lily – Härkönen joutuu maksahepatogestoosin vuoksi osastohoitoon ja lapsi syntyy sektiolla napanuora kaulan ympärillä. Lapsen syntymän jälkeen kaiken pitäisi vihdoin olla hyvin, mutta mustikkakeitto muuttuu ajatuksissa lapsen vereksi ja Härkönen rupeaa suunnittelemaan hyvästijättöpuheluita läheisille. […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *