MIKÄ RASKAUDESSA ON YLLÄTTÄNYT?

Nälkä.  Pitkin raskautta on ollut tavallista useammin nälkä, mutta ensimmäisen kolmanneksen nälkä oli aivan jatkuvaa.  Alkusyksyllä söin heposti kolme aamupalaa, lounaan, kaksi välipalaa, illallisen ja kaksi iltapalaa. Syksyn jenkkimatkamme keskeisin teema oli ruuan etsiminen, sillä yleensä aloin itkeskellä nälkää jo siinä vaiheessa kun kävelimme edellisen ravintolan ovista ulos. Ja se nälkä oli todellakin sellaista kalvavaa täydellistä nälkää, jonka iskiessä ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin ruokaa.

Holhoaminen. Yhtäkkiä on kasoittain ruokia ja juomia, joita ei suositella ja aktiviteetteja, joita ei saa harrastaa.  Matkustamiseen tietyn viikon jälkeen tulisi saada erillinen lupa, nukkumisessa pitäisi suosia kylkiasentoa ja neuvolassa syynätään painoa. Kun on ehtinyt 35-vuotiaaksi ja elänyt hyvin pitkään elämää, jossa voi vapaasti tehdä omat valintansa, on ollut välillä yllättävänkin haastavaa ymmärtää, että nyt ei ole niin. Koska ne päätökset eivät ole enää vain minua koskevia.

Raskausdiabetes. Yksi sokeriarvo meni yli ja diagnoosi oli sillä selvä. Raskausdiabetes on siitä aivan älytön, että yhtäkkiä sellaiset healthy as f*ck -jututkin kuten aamusmoothiet, tuorepuurot ja hedelmät ovat kiellettyjä tai harmaalla alueella, mutta esimerkiksi tietyt leivät eivät sotke sokereitani ollenkaan. En tästä selvittyäni tule luultavasti enää ikinä syömään ruisleipää tai sataprossaista kauraleipää. Syömiset on myös ajoitettava kolmen tunnin rytmiin ja sokerimittari kulkee mukana. Raskausdiabeteksen takia en ole kokenut mitään erityisiä ruokahimoja, vaan suurin himoni on, että saisi yksinkertaisesti vain syödä jokaista suupalaa miettimättä ja stressaamatta.

Vauvan liikkeet. Ensin tuntui kuin pieni kala uiskentelisi, mutta nyt ne ovat jo kipeitä muljahduksia vauvan kuopiessa itselleen tarvitsemansa tilan.Vieläkin ajatus siitä, että siellä todellakin on ihan oikea pieni ihminen, tuntuu täysin absurdilta.

Kaikki hyvää tarkoittavat neuvot. Varsinkin ne, joita ei ole itse pyytänyt ja jotka eivät mitenkään sovellu omaan tilanteeseen. Yhtäkkiä kaikilla on mielipide siitä miten asiat tulisi hoitaa ja tunnun menettäneen uskottavuuteni sen suhteen, että olen aikuinen ihminen, jolla on tapana harkita ratkaisujaan. Kun kerroin jääväni töistä pois jo reilusti ennen varsinaista äitiyslomaa, sain kuulla kerta toisensa jälkeen kuinka kaikki vapaat pitää ehdottomasti (ei siis kannattaa vaan pitää) säästää lapsen syntymän jälkeen) ja näyttävästi lapsi myös tuhoutuu, jos hän ei ole täysimetyksellä.

Sukupuoli. Olimme molemmat aivan varmoja, että tulossa olisi poika, mutta kromosomien ja rakenteen perusteella hän onkin tyttö!

perhe raskaus-ja-synnytys
Kommentit (22)
  1. Lauratellervo
    25.2.2020, 15:33

    Raskausdiabetes oli ihan vihoviimeinen paska. Normaalipainoisena, terveellisesti syövänä diagnoosin saaminen oli suorastaan järkytys. Omissa ennakkoluuloissa se kun oli kokis-munkki-sipsi-suklaamutsien juttu. Väärin luulin, mutta siitä huolimatta en diagnoosista halunnut kylillä huudella. Ja se syömisten stressaaminen vei kyllä hohtoa raskaana olemisesta. Ikinä ei ole tullut syötyä niin terveellisesti, mutta itkua vääntäen sitä välillä kokkasi sitä kuivaa kanaa ja tummaa riisiä päivästä toiseen. Arvot pysyivät kurissa, mutta siitä huolimatta tuntui että neuvolassa asiasta puhuttaessa oli havaittavissa jotenkin aina vähän syyttävä sävy.

    1. Se todella on aivan vihoviimeinen paska ja diagnoosi oli iso yllätys. Erityisesti painon tarkkailun olen kokenut raskaaksi, koska en ole sellaiseen ollenkaan tottunut ja ylimääräiset nousut aiheuttavat aina huonoa omaatuntoa. Itse sain nyt luvan tihentää syömistä kun paastoarvot nousivat nälän vuoksi ja lapsikin on kooltaan siro.

  2. Nukkumisen säätely on musta ollut ehdottomasti yksi pahimpia juttuja. Heti raskauden alussa yritin kaksi kuukautta opetella nukkumaan suositusten mukaisesti vasemmalla kyljellä, mutta en vaan oppinut. Sain onneksi neuvolasta tiedon, että voisin myös tunkata sängyn yläpään ylös, joten niinpä kasasin petarin alle varatyynyjä ja täkkejä. On kuitenkin inhottavaa elää niin, että joka aamu mielessä käy, onko tehnyt jotain peruuttamatonta vain siksi, että halusi nukkua… Nukkuminen on kuitenkin tahdosta riippumatonta toimintaa, joten ei mulla muutakaan vaihtoehtoa ollut, kun en oppinut nukkumaan vasemmalla kyljellä.

    1. Siis mitä ne teille neuvolassa nykyään opettaa?!?
      Meillä kuopus toki jo kymmenen, mutta ei mua kyllä koskaan ole neuvolassa nukkuma-asennossa opastettu. On nimittäin niin, että kyllä se vatsallaan nukkuvatkin asentoaan vatsan kasvaessa muuttaa, kun vaan käy epämukavaksi niin päin nukkua. Ison vatsan kanssa myös selällään nukkuminen oli epämiellyttävää, joten kyljelleen sitä kääntyi ihan itsestään ja kenenkään käskemättä.

      1. Suhteellisen uuden tutkimuksen mukaan muu nukkumisasento kuin vasen kylki voi altistaa sikiökuolemalle istukan verenkierron häiriintymisen vuoksi. Tutkimuksessa on tutkittu eri asennoissa nukkuvia äitejä ja kohtukuoleman vaara on todettu suuremmaksi jos äiti nukkuu selällään/vatsallaan.

        Itselläni vasen kylkiasento aiheuttaa niin pahaa lonkkakipua, että hyvin mielelläni nukkuisin selällään. Vielä näilläkään viikoilla selinmakuu ei itselleni ole ongelma ja saan hengitettyä tasaisesti, mutta luonnollisesti tässä tapauksessa noudatan terveydenhoitajan ja lääkärin asiasta antamaa ohjeistusta.

    2. Siis, what?! Nukkumissuosituksia? 😀 Huh huh! Olen siis itsekin raskaana toista kertaa, enkä ole moisista koskaan kuullutkaan. Onneksi! Ja olen nukkunut tyytyväisesti miten lystään (valitettavasti loppua kohti se on kylkiasento, koska selällään ei todellakaan voi olla, mutta oikea tai vasen, ihan sama)

      1. Joo, itselleni tämä oli myös uusi juttu, mutta puhuin asiasta terveydenhoitajan ja lääkärin kanssa, ja heidän molempien suostumus oli nukkuminen vasemmalla kyljellä. Googlailtuani asiaa (mitä tosin pitäisi välttää, google on pelottava!,löysin asiasta sitten tutkimustietoakin).

    3. Kuulemma muussa asennossa kuin vasemmalla kyljellä nukkuessa kohtukuoleman riski kasvaa merkittävästi (oiskohan tuplaantunut tms.). Istukan verenkierto voi häiriintyä, mutta toki kohtukuolematkin ovat aika harvinaisia. Toisaalta harvinaisia ovat listeriatartunnatkin, mutta niin vaan useimmat välttelee graavilohta 🙂

      Itsellä on nyt kuukausi jäljellä LA:aan ja saatan yhä herätä selinmakuulta aamuisin (viimeksi tänään!), et kovin automaattista ei kylkiasentoon hakeutuminen kaikilla ole. Jännästi valveilla ollessa selinmakuu tuntuu yleensä inhalta, mutta nukkuessa tätä ongelmaa ei ole 😀

      1. Luin myös, että kohtukuoleman riski kasvaa muuten kuin vasemmalla kyljellä nukkuessa. Itselläni selkäasento olisi ylivoimaisesti mukavin ja vasemalla kyljellä nukkuessa herään vihlovaan lonkkakipuun muutaman tunnin sisään, mutta eipä tässä voi nyt muuta kuin sietää kipua ja palata selinmakuulle sitten lapsen synnyttyä 🙂

    4. Itse nukuin tyytyväisenä selällään kaksi ensimmäistä kolmannesta ja vasta nyt sain ohjeistuksen siirtyä vasemmalle kyljelle. Hankalaahan se on, kun itse hakeutuu luonnostaan selinmakuulle ja kylkiasento vihloo lonkkia niin kipeästi, että öisin meinaa päästä itku.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *