MITÄ MIELESSÄ JUST NYT?

Korona. Tietenkin. Kun  joskus syksyllä mietin äitiyslomaa, keskityin fiilistelemään, miten ihanaa on päästä viettämään enemmän aikaa kotona. Nyt viime viikon käänteiden jälkeen tuntuu silloinen haave aika ironiselta. Tällä hetkellä vietetään aikaa hyvinkin tiukasti täällä kotona, ei fiilistellen, vaan muiden tapaan hämmentyneinä siitä, miten nopeasti kaikki voi muuttua. Samalla hätkähdyttää se, miten nopeasti tähän uuteen (toivottavasti väliaikaiseen) normaaliin sopeutuu. Yhtäkkiä asiat, jotka vielä muutama hetki sitten olisivat olleet aivan absurdeja, ovatkin vain osa arkea. Joskus kauan sitten eräs museo-opas sanoi Itävallassa, ihmisten suurin vahvuus ja heikkous on kyky sopeutua. 

Synnytys. Laskettu aika lähenee poikkeustilanteesta huolimatta. Viimeisten tietojen mukaan lapsi tököttää tiukasti perätilassa ja kohdun malli saattaa estää ulkokäännöksen, joten on hyvin mahdollista, että hän saapuu maailmaan sektiolla. Vaikka olin jo psyykkaillut itseäni alatiekoitokseen, tuntuu tässä terveydenhuollon tilanteessa sektio kuitenkin ihan hyvältä ja hallitulta ratkaisulta. Sektiosta en siis oikeastaan ole pahoillani, mutta huomaan miettiväni paljon sitä, miten vauvan ensimmäiset kuukaudet  – sukulaisten vierailut ja vauvaan tutustuminen, nimiäiset ja jopa ensimmäisen vappupallon ostaminen – tulevat eroamaan siitä, mitä olen koko raskauden ajan kuvitellut. Ihan todella tiedän, että suuressa mittakaavassa nämä eivät ole millään tavoin isoja juttuja, mutta pandemiasta ja poikkeustilasta huolimatta tämä lapsi on omassa maailmassa se kaikista suurin ja merkittävin asia.

Kevät. Keittiön ikkunan takana kasvavaan sireeniin on puhjennut kasoittain  nuppuja. Lohdullista, että kevät ei ole pysähtynyt vaikka muu maailma onkin.

Koti. Remontti loppui virallisesti vuosi sitten helmikuussa, mutta silti täällä on vielä moni asia keskeneräistä. Hyvä ja huono asia tässä kodissa on, että koti itsessään määrittää hyvin vahvasti tänne sopivat asiat. Alusta asti on ollut jotenkin todella selkeä, että tähän 70-luvun helmeen ei voi vain suinpäin ostella kamaa, vaan täytyy kuulostella ja odottaa, että juuri oikeat tavarat löytävät paikkansa. Useimmat keskeneräisyydet eivät ole mitenkään akuutteja juttuja, joten ne saavatkin odottaa myöhempää inspiraatiota, mutta lapsen huone olisi kiva saada valmiiksi ja pari varastoa siivottua.

koti sisustus hyva-olo
Kommentit (6)
  1. Heippa,

    Ja hurjasti onnea tulevasta pienokaisesta. Kirjoituksistasi huomaa miten rakastettu tulokas on jo nyt.

    Omalla kohdalla meni 9 vuotta kunnes lapsi tuli. Se oli kamalaa,joten tiedän miten siunattu olo on jos lapsen odotuksen jälkeen saa (kaikki ei saa koskaan).

    Kaiken tämän koronan, eristysten, karanteenin yms. kummallisuuksien keskellä täytyy yrittää nähdä joka hetken kauneus ja hyvät puolet ja keskittyä niihin. Lapseni on vielä pieni, mutta sen olen oppinut että lapsen kanssa arkea/elämää ei voi suunnitella, koska asiat ei usein mene miten miten on halunnut tai olosuhteet ovat erilaiset kuin olisi toivonut(lapseni ei esim tod tahdo pukeutua kuten haluaisin, eikä vapaaehtoisesti syödä parsakaalia tai kaikkea terveellistä niinkuin ajattelin, mutta kaikki oikkunsa tekee hänestä ja elämästä hänen kanssa erityisen). Joskus olosuhteet asettavat rajoituksia, esim päiväkotien, harrastusten jne suhteen.

    Voimia ja onnea huikeaan elämänvaiheeseen!

    1. Kiitos kauniista sanoista! Niinhän se on ettei kaikkea voi koskaan suunnitella.

  2. Täällä kanssa toinen, jonka laskettuun aikaan on vain muutama päivä. Minä myös loppuvuodesta ajattelin, kuinka ihanaa on olla vain kotona äitiysloman ensimmäiset viikot. Ihan näin intensiivistä kotoilua en osannut kuvitella. Vielä viikko sitten huoletti, että mitä tapahtuu, jos opettaja-puolisoni altistuu virukselle koulussa, eikä pääse karanteenin vuoksi synnytykseen. Meidän onneksi kouluissa alkoi etäopetus. Tämän lisäksi on mietityttänyt, pääsevätkö perheenjäsenet (vauvan isovanhemmat, tädit, sedät/enot ja serkut) katsomaan perheen uutta jäsentä. Isäni kuuluu riskiryhmään, joten uskaltaako pappaa edes pyytää katsomaan vauvaa. Päätimme myös puolisoni kanssa, että kerromme lapsen nimen, kun pääsemme kotiin synnäriltä. Ei oikein viitsi pantata nimeä nimiä siin asti, kun ei tiedetä, milloin sellaiset voidaan edes pitää.

    1. Toivottavasti teillä meni synnytys hyvin! Mekin olemme miettineet nimiasiaa, kun ensin oli tarkoituksena pitää se salassa nimiäisiin asti, mutta jos kovasti venyy niin ehkä se pitäisi vain paljastaa jo aiemmin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *