SIRKKA

Kirja saatu  blogin kautta                                                                                                                                                                                                                                                

Kirja saatu blogin kautta

Äitiysloman parhaita puolia (sen lisäksi, että tämä luvallinen oleilu ja vapaus vain on aivan parasta) on, että vihdoin ehtii lukea kaikki ne kirjat, joihin ei ole aiemmin ehtinyt tarttua.

Parin päivän mökkireissulle pakkasin mukaan Anni Saastamoisen Sirkan. Kirjana Sirkka samanaikaisesti tykästytti ja hiukan hämmensi. Tykästyin Saastamoisen tapaan käyttää kieltä ja kaikkiin niihin arkisiin huomioihin, jotka päivittäin tulee usein ohittaneeksi. Kerronta kirjassa on samaan aikaan koomista ja traagista, minkä vuoksi se tuntuu kirjana täydeltä. Se mikä hämmensi, oli kirjan päähahmo; Sirkka. Kirjaa lukiessa huomasin, että minulla oli vaikeuksia vain hyväksyä Sirkkaa sellaisenaan. Odotin, että syy Sirkan sirkkamaisuuteen ja tietynlaiseen karikatyyrimäisyyteen jotenkin selitettäisiin.

Sirkka on noin kolmekymppinen ja hän syö kotonaan vain einesruokia. Sirkka jättää heippalappuja naapureille, paheksuu väärin aseteltuja henkareita ja tekee asiat kuten ne kuuluu tehdä. Hiuksiaan Sirkka leikkauttaa (aina tasan kuukauden välein) sentin kerrallaan ja kiksit Sirkka saa lukemalla lähikaupan ilmoitustaulua ja etsimällä kauniita käsialoja tai kirjoitusvirheitä. Sirkalla on värikäs boheemi taiteilijaäiti ja yksi ystävä. Muut ihmiset vaikuttavat pitkälti ärsyttävän Sirkkaa, eikä hän erityisemmin välitä olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tästä syytä Sirkasta ei ikinä tullutkaan kirjastonhoitajaa- lapsuutensa unelma-ammattia – koska se olisi vaatinut liikaa kanssakäymistä ihmisten kanssa.

Mitään suoraa vastausta siihen, miksi Sirkka on niin Sirkka tai tuliko hänestä Sirkka jostakin syystä, ei kirjassa anneta. Puoleenväliin asti odotin, että syynä tarjottaisiin jokin trauma tai diagnoosi, mutta sen jälkeen aloin miettiä, että ehkä Sirkka on vain löytänyt sen tavan elää, jossa hän itse on kaikkein tyytyväisin, tai edes suhteellisen tyytyväinen. Koska sitäkin hän tavallaan on, vaikka Sirkan elämästä tuodaan esille myös tunteita yksinäisyydestä. Siinä missä kirjan ensimmäinen puolikas on Sirkan kaikessa kaavamaisuudessa ja paheksunnassa surullistakin luettavaa, on kirjan toinen puolisko jo paljon valoisampaa ja saa uskomaan, että ehkä onnellinen tai ainakin tyytyväinen voi olla hyvin erilaisilla tavoilla. Ehkä tunteiden nytkäyttäminen vain hiukan uusiksi, voi joskus olla aivan riittävästi.

Vaikka omat fiilikset kirjasta jäivät hiukan epäselviksi, suosittelen kuitenkin lukemaan Sirkan, sillä kirjaksi, jossa loppujen lopuksi tapahtuu hyvin vähän, herättää se yllättävän paljon ajatuksia ja kysymyksiä.

ps. Myös nimi Sirkka mietitytti. Lukiessa jäin jumittamaan nimivalintaa. Miksi Sirkan nimi on Sirkka? Jos hän on alle nelikymppinen, on nimi itsessään ikäluokalle harvinainen, suurten ikäluokkien ja sitä edeltävien nimi. Olisiko Sirkka niin Sirkka myös silloin jos hän olisi Laura, Hanna tai Johanna?

kulttuuri kirjat
Kommentit (6)
  1. Mä kuuntelin lyhyen ajan sisällä sekä Sirkan ja Eleonorille kuuluu ihan hyvää, ja nyt jälkikäteen menee jopa vähän sekaisin, kummasta kirjasta jokin tietty juttu oli, niin samanlaisia ne olivat.

    1. Kieltämättä kirjoissa on hyvin samanlaisia piirteitä. en edes itse huomannut tätä ennen näitä kommentteja. Ehkä kuitenkin Eleanor-kirjassa oli koko kirjan ajan selkeämpää, että päähenkilöllä on jonkinlainen traumatausta sillä Eleanorin käytös oli myös aika hälyyttävää.

  2. Mä kuuntelin tämän äänikirjana, ja Pirjo Heikkilän lukemana toimi mainiosti.
    Mielsin itse asian niin, että juuri boheemi äiti olisi aiheuttanut tuon Sirkan kuvatun käytöksen. Mulle jäi pääasiallisesti positiiviset fiilikset kirjasta, oman välillä kaaottisen elämän keskellä tuntui aika ihanalta ajatus noin säntillisestä arjesta.. 🙂

    1. Mietin myös lukiessa paljon tuota äidin vaikutusta, mutta ainakaan suoraan kirjassa ei tuotu esille, että äidin boheemius olisi ollut niin äärimmäistä, että se olisi muokannut Sirkan maailmaa niin paljon.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *