SYNNYTYSLINJAUS AHDISTAA JA HÄMMENTÄÄ

Jatkan suosiolla samasta aiheesta kuin eilen, koska eihän tässä nyt oikeasti muuta päässä liiku. Nyt kun lamaannuttava ensijärkytys on hiukan laantunut, rupesi harmittamaan tuo synnytyslinjaus ihan kunnolla, sillä kaikessa epäloogisuudessaan se aiheuttaa juuri sellaista ahdistusta, jota näin pari viikkoa ennen synnytystä olisi kiva vältellä. Itselleni rajaus olisi huomattavasti helpompi hyväksyä, jos se ei olisi niin ristiriitainen tai jos sen vaikutuksista saisi enemmän tietoa.

Ei ole kyse siitä ettenkö ymmärtäisi tarvetta suojata hoitohenkilökuntaa ja muita potilaita, vaan siitä ettei linjaus herätä erityistä luottamusta oikein minkään suhteen. Ei sen suojaamisen, ei potilasturvallisuuden, eikä varsinkaan perheen hyvinvoinnin kannalta.

Rajauksen mukaan oireeton tukihenkilö voi olla mukana alatiesynnytyksessä synnytyksen alettua. Synnytyshuoneesta ei voi poistua ja tukihenkilö ei voi olla paikalla synnytyksen käynnistysvaiheessa, sektiossa tai synnyttäneiden osastoilla. Suunnitellussa sektiossa tukihenkilölle pyritään järjestämään mahdollisuus nähdä lapsi ennen äidin ja vastasyntyneen siirtymistä synnyttäneiden osastolle. Tapaaminen voi kestää enintään puoli tuntia.

Mutta…

Tukihenkilö on usein äidin kanssa yhdessä asuva puoliso. Oletettavaa siis on, että molemmissa on samat virukset. 

Jos tukihenkilö voi olla paikalla tuntejakin alatiesynnytyksen ajan, niin miksi hän ei voi jäädä äidin ja lapsen kanssa perhehuoneeseen? Mikä on se tartuttamisen kannalta merkittävä ero synnytyssalin ja suljetun perhehuoneen välillä?

Miksi sektiossa tukihenkilö ei voi odottaa perhehuoneessa, että vauva tuotaisiin hänelle heti synnytyksen jälkeen, äiti kärrättäisiin paikalle sitten omia aikojaan ja tämän jälkeen huoneesta ei poistuttaisi? Näin turvattaisiin jo sektion henkilökunta, vauvan ihokontakti ja äidin tukihenkilöltä saama apu ja tuki. Mikä tämä maaginen 30 minuuttia on?  Silläkö tehokkaasti estetään viruksen leviäminen?

Miten ylipäätänsä on huomioitu vastasyntyneelle tärkeä ihokontakti sektion jälkeen? Tai vaikkapa tilanteessa, jossa äitiä joudutaan tavallista enemmän tikkailemaan alatiesynnytyksen jälkeen.

Hoitajien määrää osastoilla ei ole lisätty, mutta ilman tukihenkilöitä palloilevat synnyttäjät tarvitsevat tavallista enemmän apua. Sektioäidit ovat ensimmäiset tunnit leikkauksen jälkeen täysin avun tarpeessa. Miten ihmeessä tämä tulee toimimaan niin, että äitien ja vauvojen potilasturvallisuus säilyy?

Kun paikalla ei ole tukihenkilöä ja hoitajilla kiire, niin miten alun yksinolo tulee vaikuttamaan äitiyteen? Tutkimusten mukaan ahdistus ja yksinjääminen synnytyksen jälkeen lisäävät synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä

Mikä vaikutus tällä kaikella on tasa-arvoiseen vanhemmuuteen? Nyt lapsen ensimmäisistä päivistä tulee vain äidin kokemus ja vain äiti saa lapsenhoitoon liittyvää ohjeistusta sairaalassa. Tai saa, mikäli sitä ehditään ylipäätänsä antamaan.

Aiemmin synnytys vain jännitti, nyt se hirvittää.

perhe raskaus-ja-synnytys
Kommentit (22)
  1. Vaikuttaisi siltä, että tuosta puolen tunnin rajoituksesta olisi nyt luovuttu. Ainakaan tällaista aikarajaa ei ole HUS:n sivuilla enää mainittu. Edelleen on kyllä tiukat rajoitukset. Tsemppiä viimeisiin viikkoihin. <3

  2. Tämä asia on todella, todella surullinen juttu. Mutta, nämä on tehty kaikkien parhaaksi. Aluksi ei vedetty näin tiukille, mutta ihmiset olivat epärehellisiä ja tulivat oireisina sairaalaan tukihenkilöiksi. Aika kamalaa.. Tässä on vedetty varmasti linja, joka on jokaisessa isossa sairaalassa sama. Joissain sairaalassa ei todellakaan ole oman WC:n perhehuoneita kaikille, jos edes muutamalle jne. Linjojen pitää olla kaikille sama. Siksi siis ei voida tehdä sellaista, et kaikki saisivat perhehuoneen ja olisivat sieltä poistumatta. Ei varmasti olisi siis reilua, et jossain isät saisi olla osastolla ja jossain ei.. Lisäksi leikkaussalissa on tosi paljon väkeä, mutta heräämössä vain yksi-kaksi hoitajaa. Ja vaikka äiti ja isä olisivat molemmat koronapos, on se kuitenkin kätilöille parempi, että niitä on yksi huoneessa kuin kaksi.

    Eikä kaikkea ole resurssoitu siten, että oletetaan isien olevan koko ajan apuna. Kyllähän isät paljon auttaa, mutta mikään itsestäänselvyys se ei silti ole. Kyllä kätilöt auttavat. Kiire voi varmasti tulla.. mutta kyllä parhaansa tekevät.

    Tässä on varmasti ajateltu, että altistamisen kannalta olisi parempi, ettei isät tulisi ollenkaan sairaalaan, mutta se olisi liikaa. Eli tehty ”kompromissi”, että saa olla synnytyksessä ja kuitenkin sillä tavalla olla huomattavasti vähemmän kontaktissa henkilökuntaan kuin ollessaan sairaalassa koko osastojaksonkin ajan. Ja myös sitä ajateltu, että kaikille ei ole perhehuoneita ja niinkään ei olisi reilua, että vain ne isät
    saa olla, jotka voivat olla poistumatta osastolla pari päivää.

    Tsemppiä loppuodotukseen ja synnyttämiseen. Toivottavasti koko loppuaikaa ei varjosta ahdistus. Se minusta tässä olisi se kaikkein surullisin juttu. Edessänne on maailman ihanin asia, ja sellainen se tulee olemaan, vaikka isä ei saisikaan olla ekoja päiviä osastolla.

    Ymmärrän isän merkityksen kyllä hyvin. Itse en nähnyt omia lapsiani ekaan vuorokauteen, mutta isä näki. Mut ymmärrän toisen puolen, koska katson asiaa myös sairaalan näkökulmasta. Vaikeita asioita ja päätöksiä, ei niitä kevyesti tehdä.

    Kaikkea hyvää sinulle ja teidän perheelle ❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *