WESTEND

Muistan, että ala-asteen pihalla oli loskaa ja harmaata. Meillä oli päällä kahisevat suojapuvut ja selässä isot laatikkoreput. Omassani oli Minni Hiiri. Me olimme kaikki noin kahdeksanvuotiaita, oli vuosi 1992 ja puhuimme siitä, kenen äidillä tai isällä oli vielä työpaikka.

Suvi Vaarlan Westend käsittelee kultaista 80-lukua, sitä seurannutta lamaa ja sen seurauksia. Kuuntelin kirjan kahdessa päivässä. Westend ei ole sellainen kirja, jonka yleensä kuuntelen. Yleensä pyrin lukemaan ne kirjat, joita jo etukäteen epäilen erityisen hyviksi. Westendin kohdalla en kuitenkaan malttanut odottaa kirjakauppaan asti, kun huomasin sen bookbeatin valikoimassa.

”Ei se ollut Westendin hienoimpia taloja. Ei meren äärellä, ei varsinaista kultahammasrannikkoa. Pikemminkin Westendin ja Haukilahden rajalla. Mutta se oli Westendissä”.

80-luvun Tapiolassa paistaa aurinko ja vielä kirkkaammin se paistaa Westendissä. Elinan isän rakennusfirma kasvaa kohisten 80-luvun kimmeltävinä vuosina. Niinä vuosina, jolloin Helsingin työttömyysprosentti on noin kaksi, jolloin suuret palkankorotukset ovat normaaleja ja Suomessa kaikki on yhtäkkiä mahdollista. Elinan lapsuus on suuressa valkoisessa omakotitalossa Westendissä, hänen synttärijuhlissaan on poni ja äiti kertoo ,että elämästä tulee osata nauttia. Kun naapuriin vielä muuttaa parhaaksi ystäväksi samanikäinen Sandra ja perheet rupeavat vietämään aikaa yhdessä, on Elinan lapsuus onnellinen, turvattu ja mahdollisuuksia täynnä. Sitten vuosikymmen taittuu ja kaikki muuttuu. Isän yritys ei pystykään maksamaan suurta pankkilainaa, ei rakentamaan luvattua mökkikylää. Keväällä 1991 Elina avaa oven ulosottomiehelle ja perhe muuttaa vuokra-asuntoon Matinkylään. Isällä ei ole enää yritystä, eikä työpaikkaa. Kaupasta ostetaan vain välttämättömin ja halvin. Kukaan ei enää usko, että kaikki on heille mahdollista.

Kirjan kerronta kulkee lomittain menneen ja nykyisyyden välillä. Nykyisyyden, jossa Elina on jo aikuinen, työelämässä ja taistelee työuupumuksen kanssa. Vaikka kirjan nykyajan kuvailu on hyvää, on sen paras anti kuitenkin menneisyys; se miten nopeasti koko Suomi romahti, miten hetki sitten luksusveneitä ostaneet entiset johtajat seisoivat leipäjonoissa, työttömyysprosentti nousi kahteenkymmeneen ja kouluista leikattiin pois välipalat ja uudet kirjat. Sitä, miten laman aikana Suomessa tehtiin enemmän itsemurhia kuin sota-aikaan, miten toivon menettäminen vaikutti paitsi niihin, jotka menettivät kaiken, myös niihin jotka kasvoivat laman keskellä. Tämän kaiken Vaarla kuvaa niin taitavasti, että vaikka luulin etten lamaa juurikaan muista, palasi mieleen uutislähetyksen kuvaa ruokaa jonottavista suomalaisista, lähiostarin suljetut liikkeet ja sellainen lapsen huoli siitä, että mitä nyt tapahtuu. Jäin myös miettimään, että miten paljon tuo kaikki on myöhemmin -tiedostamattakin- vaikuttanut omiin ratkaisuihin?

Pitkästä aikaa kirja, joka oikeasti tuntui joltain. Kirja, jota todella haluan suositella. Soitin pian sen jälkeen äidille ja äiti muisteli:”Yhtenä aamuna Helsingin sanomissa ei enää ollutkaan osiota vapaille työpaikoille.”

Kommentit (1)
  1. Luin kyseisen kirjan noin kuukausi sitten myös, en oikein välitä äänikirjoista. Lupasin kyllä antaa yhden tilaisuuden sellaiselle vielä tässä loppuvuoden aikana. Bookbeatia olen käyttänyt itse useamman vuoden, säännöllisesti siihen ei ole ollut aikaa mutta tarpeen vaatiessa olen aktivoinut tilin ja lukenut aina 10 kirjaa vähintään yhdellä jaksolla.
    Kyseinen kirja oli kaikkea sitä, mitä itse kuvittelin laman olleen, ja mitä olin kuullut elämästä westendissä. Olen 80-luvun puolivälin lapsi, ja ihan hirveän tarkkoja muistikuvia ei siitä ajasta ole. Emme kuuluneet rikkaisiin muttemme myöskään köyhimpiin, ja ilman nykyajankaltaista somea me lapset elimme ihan erilaisessa pumpulissa kuin nykyään samanikäiset. Juuri tänään oma 8v tyttäreni hermostui, kun ei koko päivänä ehtinyt edes avata kännykkäänsä..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *