Masennuksen kanssa eläminen

Eli ihan ensiks mä vaan kerron jotain asioita yleisesti. Monet tietää masennuksen ja joitain sen oireita mutta on myös asioita mistä ei keskustella aiheen yhteydessä, ja sitten on ihmisiä jotka ei ymmärrä/tiedä asiasta mitään. Ja siks mun mielestä on tärkee tuoda noita asioita esille.

YLEISTÄ

Masennuksen oireita on monenlaisia, ja eri ihmisillä masennus on erilainen. Mutta on monia samoja mitkä sitten antavat ilmi sen olevan masennus, eikä vain hetkellinen alakuloisuus. Nämä oireet on niitä yleisimpiä, sitten on niitä henkilökohtaisia jotka eroavat hieman muista tai mikä aiheuttaa tietyt olotilat toiselle. 

  • Ahdistus
  • Alkoholin lisääntynyt käyttö
  • Vähentynyt mielenkiinto asioihin
  • Alhainen mieliala
  • Itsetuhoisuus
  • Painon nousu/lasku
  • Unen puute tai liika nukkuminen
  • Arvottomuuden tunne 

Entäs yleisyys? Lievästä masennuksesta kärsii aikuisista 10-15%, vakavasta 5% ja psykoottisesta masennuksesta 1%.  Entäs nuorilla? Yleisesti, n.20%, eli 1/5 nuorista. 5-10% nuorista on masennustila ja 1-2% masennus. Masennus on yleistermi joko pitkäkestoiselle masennustilalle tai ohi menevälle hetkelle. 

Magneetti_-_DG-_Kusipaiden_aiheuttama_masennus.png

Tämä kuva on tärkeä ymmärtää. Ensinnäkin jos ympärillä olevat ihmiset eivät tee sua onnelliseks, tai iloseks yms mutta, että sulla on paha olla niiden ympärillä niin se ei tarkoita samantien, että sulla on masennus. Koska läheisillä ihmisillä on hyvin voimakas vaikutus mielentilaan ja ajattelutapaan. Itsetunto myös, jos ne ihmiset ei saa sua tunteen oloos hyväks vaikka he ei suoraa sitä pahaa sanaa sanoiskaan, se on helppo havaita. Tärkeintä on se miten sä itses näät, ja sekin kuva vääristyy aivan liian helposti valitettavasti. Mutta, jos epäilet masennusta, älä diagnosoi itse. Voit katsoa netistä oireita ja mitä se on, mutta jos tahdot olla varma ja saada oikean diagnoosin, mene lääkäriin. Se voi olla kiusallista, mutta se on sun terveydelle tärkeetä. Muistan kun itse menin lääkäriin nuorempana, puhuin itsetuhoisuudestani ja lääkäri kysyi ’onko sulla nyt semmonen olo?’, mun päässä liikku vaan kysymysmerkkejä koska kun sanoin että ei juuri nyt, ’no jos tulee soita tänne ja me annetaan sulle puhelinlinjan numero’. Niinkun anteeks mitä?  Siinä tuli olo, että mun olotila ei oo oikee ja ehkä mä vaan feikkaan kaiken ja vaikka mitä koska niin vähän aikaa otettiin tosissaan. Joten jos, tahdot apua, niin yritä saada sitä. Kerroin kaverillenikin, että jos tajuaa ajoissa niin hakisi apua ennen kuin on niin syvällä tässä kierteessä. 

Masennuksen toistuvuus on harvinaisen yleistä, en tiennyt sitä ihan täysin itsekkään. Jos vakavasta masennuksesta on toipunut on 50% mahdollisuus sairastua toiseen kauteen uudestaan, ja ilman hoitoa sairastuminen kolmanteen masennuskauteen mahdollisuus nousee yli 70%. Entäs ne itsetuhoiset ajatukset? Enkä nyt tarkoita vain itsensä satuttamista, tarkoitan ihan sitä itseänsä, itsemurhaa. Noin 5% masennuksen sairastajista päätyvät tähän ratkaisuun ja vakavan masennuksen sairastajista 15-20%, mikä on aika paljon. Noin joka viides ihminen taas, ja se että jotkut ihmiset eivät silti usko masennuksen olevan oikea mielentilan häiriö.

EI!

Mitä masennus ei ole? On aivan eri asia tuntea alhaista mielialaa, masentuneisuutta kun jokin asia menee pahasti pieleen, et onnistu jossain mitä tahdoit tai olet menettänyt jotain/jonkun. Se on täysin normaalia. Mikä tässä eroaa? Monet asiat, masennustilaksi lasketaan alakuloinen tila ja muut oireet kun ne jatkuvat yli 2 viikkoa. Jokin asia voi painaa mieltä jonkin aikaa mutta pelkkä alakuloisuus ei tee masennusta. Eikö unohdeta, että alakuloisuus tekee myös sitä, että ei ole motivoitunut tekemään mitään. Sekään ei ole vielä masennusta muutakuin hetkellistä surua. 

Entäs kaamosmasennus? Aivan eri asia kanssa. Masennus kyllä, kestää pimeinä talvikuukausina eli alkaa joskus syksyllä kun tulee pimeämpää nopeammin ja kestää kauemmin, kunnes keväällä tulee taas enemmän valoa. Lasketaan masennukseksi koska silloin alakuloisuus kestää kauemmin kuin 2 viikkoa. Ja tässäkin, eri ihmiset kokevat asiat aivan erilailla. Itse en ikinä kokenut eroa kun valo rupesi loppumaan kuin kesällä. Mutta tunsin ihmisen jolle tuli kaamosmasennus. Sanon suoraa, ja selitän vielä miksi sanon tämän, mutta se oli aivan perseestä. 

Eli, selitänpä koska kuinka ulkokultaista odottaa apua ja empatiaa joskus oman olotilan johdosta mutta sanoa noin toisesta? Ja empatialla tarkoitan, että jos pystyn lusikalla antamaan niin ihmiset ymmärtävät eivätkä vaadi juuri silloin kauhalla. Jatketaanpas, eli hän oli aika perseestä silloin, ja se johtui siitä, että kun monta kertaa keskustelimme mun olotiloista ja miten se vaikuttaa omaan elämään ja estää minua tekemästä asioita niin hän sanoi, että jos ei ole fyysistä estettä niin ei ole estettä. Mutta, kun hänelle tuli tämä, niin hän oli niin väsynyt, ei energiaa tai motivaatiota tehdä mitään, ahdisti yms. Yritin aina olla avuksi tottakai, en mä nyt suoraa mennyt sanomaan että tajuatko nyt mitä mulla on suurin osa päivistä? Mutta ihan käsittämätöntä, että hän koki sitä joka syksy, samanlaisia mielentiloja vain lievempinä, ja hän oli ehkä hieman dramaattinen asian suhteen, eikä voi ymmärtää että toisella ihmisellä on tuota suurin osa ajasta ja päivistä, ja jatkunut jo kauan. Tämän takia, se oli aivan täysin perseestä.

rs190mv-v72.gif

Kuva on hyvin kuvaava. Varsinkin omalla kohdalla. On päiviä kun jaksan, tahdon lähteä ulos, kaupungille tai kävelylle, tai siivoan. Sitten on päiviä, kun ei jaksa. Ei jaksa edes aina nousta sängystä, ei jaksa puhua kenellekkään. Ja jostain syystä taas, jos on huonoja päiviä niin sen uskotaan kestävän tosi kauan, samoin kun hyvien hetkien. Mutta sitä ei koskaan voi tietää koska se hyvä aika loppuu. Se voi olla sama ilta, seuraava aamu? Se on kuin lottoa pelaisi, ei sitä tiedä. Joskus on itsellä ollut olotiloja milloin tuntuu oudolta, ja se kasvaa päivittäin ja se on aina ollut se merkki, että kohta mennään taas alas. Enkä osaa kuvailla sitä tunnetta, se on päässä, ja koko vartalossa. 

Tähän liittyy myös se, että sitä tahtoisi tehdä jotain, mutta ei tahdo tehdä mitään. Ja tätä kutsutaan niin monta kertaa laiskuudeksi. Se on enemmän, omalla kohdalla ainakin, että se aloitus on hyvin vaikeaa, mutta jos saa aloitettua niin sen tekee loppuun. Sit omalla kohdalla tosi usein huomaa kans siinä, että ei oo ihan taas hyvässä kunnossa taas kun syön joko liikaa, tai en yhtään. Juuri oli jakso yli kuukauden kun söin kaksi leipää päivässä, ja multa putosi n.10 kiloa. Ei erittäin terveellinen, mutta ei huvita kokata, eikä ole nälkä. Tai en nuku, on ollut jaksoja missä menen neljältä aamulla nukkumaan, vain koska on pakko, ei ole väsyttänyt ja silti heräsin yhdeksältä. Tai sitten nukun liikaa, voin mennä 10 illalla nukkumaan ja herätä 11 aamulla, että jos menee huonommin se on helppo havaita siitä miten perus askareet tulee tehtyä.

Sitten asia mikä ei ole ihan hirveästi esillä, koska monelle ihmiselle se on taas vain laiskuutta. Mutta hygienia. Kun mulla on huonoja kausia, ja tiedän että tätä on monella monella muullakin, mutta mä en saa itseeni suihkuun. Ja se kuullostaa inhottavalta, ja mä voin sanoa että ei se ole nautittavaa. Mä käyn suihkussa sittenkun oma olo on niin kamala että on vain pakko, tai olen menossa ulos joten silloin pitää käydä suihkussa. Jos olen vain kotona, sillä ei ole merkitystä. Niin moni ei ymmärrä, että tämä on kanssa iso osa masennusta, samoin kuin siivoamatta jättäminen. Huone epäsiistissä kunnosa, koska ei vain jaksa, ei kiinnosta. Mutta jos sanot ääneen, että ei kiinnosta, niin kyllähän se kuullostaa laiskuudelta, mutta se ei ole. Inhoan ihmisiä, jotka esittävät vain saadakseen huomiota  itseensä, tai käyttävät sitä tekosyynä joillekin asioilleen mitä he jättävät tekemättä koska sen voi laittaa masennuksen piikkiin.

masennus-4-muokattu.jpg

Siksi tämä kuva tulee tähän väliin. Mä en tahdo olla tällainen, mä en tahdo olla masentunut koko ajan ja väsynyt. Mä en tahdo saada näitä tunteita paljon vahvempina kuin niiden pitäisi tulla, tai en ollenkaan. Mä en tahdo, ja mä en kestä kun mua kutsutaan laiskaksi koska mä en osaa selittää mun omia tunnetiloja, ja kun toinen ei voi ymmärtää sitä eri tavalla sanoja ”en jaksa”. Mä en ole vain iso tekosyy siihen miksi en tee joitain asioita, ja siksi mua kismittää jokainen joka tekee sitä vain välttääkseen epämiellyttäviä asioita. Tämä koko paska on epämiellyttävää. Tappelua mennyt mitä, 9-10 vuotta ja vasta nyt alan tekemään parempia valintoja ja pieniä muutoksia alkaa näkymään. Niin mä en kestä ihmisiä, jotka väittävät sitä kun eivät ole. 

Ei ole nautittavaa kun et saa nukuttua koska mietin kuinka kamalia asioita on tapahtunut ja tapahtuu ja miten pahalta musta tuntuu, ja miten tuntuu että seinät kaatuu päälle ja haluaa vain itkeä. En nauti, kun olen ahdistunut ihan pienistä asioista, musta tuntuu, että olen epäonnistunut koska pienet asiat eivät suju kuin muilla ihmisillä. Olen joko tunteeton, tai tunnen kaiken erittäin voimakkaasti, päiviä kun olen vihainen ja kaikki ärsyttää. Ajatukset, siitä miten kukaan ei välitä vaikka järki sanoo, että kyllä välittää. Siitä, että olen taakka kaikille läheisille, vaikka järki sanoo että en ole. Mulla on jatkuva kamppailu mun omien pahojen ajatusten kanssa ja mun järjen kanssa. Ja masennuksen ja omien ongelmien kautta oma näkemys itsestä on kanssa vääristynyt erittäin pahasti ja sen kanssa on varmaan se isoin työ mikä pitää ottaa työn alle jossain vaiheessa kun tuntuu, että jaksaa nähdä sen vaivan tai edes keksii pieniä keinoja parantaakseen sitä tiettyä asiaa mitä haluaa muuttaa. 

Jos, tuntuu että on masennusta, ja se jatkuu. Jos tulee itsetuhoisia ajatuksia, niin olkaa rohkeita ja hakekaa apua. Siitä on hyvä saada kiinni, ennenkuin se saa kiinni susta. Koska vaikka tää kestää, ja tähän tottuu niin tää ei ole kivaa. Ja elämä tän kanssa on välillä vuoristorataa missä ei nää eteensä niin ei tiedä mitä tulee seuraavaksi.

-S

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *