Ladataan...
Pöytälaatikko

Snæfellsnesistä Islannin matkamme jatkui mykistävän kauniille ja hiljaisille Länsivuonoille. Länsivuonojen kerrotaan syntyneen aikoinaan, kun kolme trollia repi ja kauhoi suurilla käsillään Islannin luoteisosaa irti mantereesta. Auringonsäteet kuitenkin yllättivät trollit kesken kaiken kivettäen heidät ja jättäen Länsivuonot vain kahdeksan kilometrin mittaisen kaistaleen varassa kiinni pääsaareen. Karut maisemat, jyrkät kallionkielekkeet ja autioituneet kylät kertovat edelleen omaa tarinaansa trollien tuhotöistä. 

Toisen tarinan mukaan Länsivuonojen ja Islannin itäosien kallioperä nousi ensimmäisenä meren pinnalle maan syntyessä vedenalaisista tulivuoren purkauksista noin 16 miljoonaa vuotta sitten. Oli totuus mikä tahansa, Länsivuonoilla aika tuntuu pysähtyneen ja maisemat ovat edelleen paikoin kuin suoraan aikojen alusta.

Lautta vei meidät Stykkisholmurista Brjánslækurin kylään, josta lähdimme ajamaan kohti länttä. Pienet ja sumuiset vuoristotiet olivat huikeita. Sydän hakkasi ihastuksesta ja jännityksestä. Pelkäsin maanvyöryjä, mutta rakastin maisemia. Lopulta saavuimme Látrabjargin lintukallioille, Islannin läntisimpään pisteeseen. Látrabjargissa tuuli niin voimakkaasti, että se oli oikeasti viedä mukanaan. Siinä viimassa olo tuntui jälleen kerran epätodelliselta. Karuilla kalliolla parveili satoja lunneja, hassunkurisia pienen pigviinin näköisiä lintuja, jotka tulivat välillä lähes kosketusetäisyydelle.

Ensimmäinen yöpaikkamme Länsivuonoilla oli pieni leirintäalue Rauðisandurilla, jonne saavuimme juuri sopivasti auringon laskiessa. Rauðisandur on huumaavan kaunis korkeiden jyrkänteiden ympäröimä punainen hiekkaranta, jossa vesi pakenee laskuveden aikaan kilometrien päähän rannasta. Olimme ainoat vierailijat leirintäalueella, mikä teki illasta omalla tavallaan entistä vaikuttavamman. Istuimme rannalla auringon laskiessa, korkkasimme punaviinipullon ja söimme rosmariininmakuisia leipätikkuja. Autostereoista soi Sigur Rósin Popplagið. Oli järjettömän kaunista.

Seuraavana aamuna aurinko nousi jo varhain ja taivas oli kirkas. Lähdimme aamulenkille aurinkoiselle rannalle ja keitimme pannukahvit ennen matkan jatkamista. Tässä vaiheessa tuntui, että olisin voinut jäädä rannalle istumaan maailman tappiin asti. Kameran akku oli parin päivän käytössä tyhjentynyt, joten suuntasimme ensimmäiseksi läheiseen Patreksfjördurin kylään etsimään pistorasiaa. Istuimme hetken jos toisenkin sympaattisessa Stúkuhúsið Ehfissä, pienessä kahvilassa, jonka ikkunoista avautui upea merinäköala. Sinne saapuessamme kahvila oli vielä suljettu, mutta ystävällinen työntekijä päästi meidät kuitenkin sisään ja tarjoili matkalaisille kahvia ja vastapaistettuja leipiä. Patreksfjördurista matkamme jatkui takaisin kohti itää.

Länsivuonoilla olosuhteet eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Talvisin lumimyrsky saattaa sulkea tiet, katkaista sähköt ja eristää Länsivuonot muusta maailmasta useiden päivien ajaksi. Kylät tyhjenevät hiljalleen eikä vain parin oppilaan kyläkouluissa ole näillä seuduilla mitään kummallista. Djúpavíkin kylässä asuu vakituisesti enää yksi perhe. Perhe pyörittää vanhan sillitehtaan pihapiirissä pientä majataloa, josta voi varata viihtyisän huoneen ihanalla merinäköalalla ja kuunnella aamupalapöydässä talon takana pauhaavan vesiputouksen kohinaa. 30-luvulta peräisin olevat narisevat lautalattiat ja äärimmäisen ystävällinen henkilökunta tekevät Hotel Djúpavíkista uskomattoman tunnelmallisen majapaikan.

Saavuimme Djúpavíkiin alkuillasta, joten meille jäi vielä mukavasti aikaa tutustua majatalon ympäristöön. Kauniisti rapistuneessa vanhassa sillitehtaassa oli parhaillaan meneillään valokuvanäyttely STEYPA, jossa oli esillä seitsemän eri valokuvaajan töitä. Näyttelyssä niin islantilaiset kuin kansainvälisetkin valokuvaajat kertovat omaa henkilökohtaista tarinaansa siitä, miten Islanti maana heille näyttäytyy. Näyttely oli kiinnostava ja sillitehtaan puitteet huikeat.

Illemmalla hyppäsimme vielä hetkeksi autoon ja ajoimme vajaan tunnin ajomatkan päässä olevalle Krossneslaugin uima-altaalle. Ilta merenrannalla sijaitsevalla geotermisella kuumavesialtaalla oli ehkä koko reissumme unohtumattomin kokemus. Nautimme maisemista ja kuumasta vedestä ties kuinka pitkään. Suurimman osan ajasta olimme altaalla aivan kahdestaan. Krossnesslaugissa vajaan kahden euron suuruinen maksu maksetaan uima-altaan vartijalle tai jätetään hänen poissaollessaan pukuhuoneissa oleviin rahalippaisiin. Uima-allas on auki ympäri vuorokauden. Parin viileän telttayön ja retkipäivän jälkeen uima-allas ja Hotel Djúpavíkin pehmeät lakanat tuntuivat taivaallisilta.

Islanti oli kiistatta yksi vaikuttamista paikoista, missä olen koskaan käynyt. Näimme muutaman päivän aikana vain pienen palan maata, mutta se  pieni pala jätti heti valtavan kaipuun takaisin. Tahdon nähdä vielä niin paljon enemmän.

Tänään olenkin fiilistellyt Islantia katsomalla jo toistamiseen Sigur Rósin vuoden 2006 kotikiertueesta kertovan Heima-dokumentin. Bändi järjesti tuolloin maailmankiertueelta palattuaan useita ilmaiskonsertteja ympäri kotimaataan, pienimpiä kalastajakyliä myöten. Musiikki on vangitsevaa, bändin jäsenet symppiksiä ja kuvaus vaikuttava − Heima kannattaa ehdottomasti laittaa katselulistalle ennen Islannin reissua! Dokumentissa kuvataan muuten myös bändin konserttia samaisessa vanhassa Djúpvíkin sillitehtaassa, jonka pihapiirissä mekin yövyimme. Huh, jos olisin tuolloin ollut paikalla.

 

Lähde: Rämö S. & Hilmarsson B. 2008 Mondo matkaopas Islanti

Ladataan...
Pöytälaatikko

Tänä vuonna suuntasimme kesälomareissulle Islantiin, mikä oli muuten mielettömin tekemämme juttu pitkään aikaan. Ihastuin maahan ja sen sympaattiseen kansaan niin kovin, että ehdin jo lomaltapaluuhuuruissani kurkata Islannin yliopiston koulutustarjonnan ja harkita uusien opintojen aloittamista. Poikaystäväkin haaveilee oman lammasfarmin perustamisesta Länsivuonoille.

Mikähän meitäkin vaivaa, kun ollaan aina heti suin päin muuttamassa, kun johonkin paikkaan oikein tykästytään.

Pari päivää lomastamme vietimme pääkaupungissa Reykjavikissa. Suurimman osan ajasta satoi kuin saavista, mutta reissun toiseksi viimeisenä iltana sää muutti hetkeksi mieltään ja näytti meille myös kaupungin aurinkoisemmat kasvot. Ensimmäisenä iltana pysähdyimme pääkaupunkiin syömään ja ruokaostoksille. Hamstrasimme pussikeittoa, nuudeleita, tuikkukynttilöitä ja muuta tarpeellista tulevien päivien seikkailuja varten ja istahdimme nälkäisinä ensimmäisen mukavan oloisen ravintolan pöytään fish and chipseille. Viimeiseksi päiväksi ja yöksi palasimme vielä takaisin kiertelemään ristiin rastiin kaupungin katuja. Kolmeksi muuksi matkapäiväksi olimme vuokranneet käyttöömme auton.

Reykjavik on rento kalastajakaupunki, jonka keskustaa värittävät suurten ostoskeskusten sijaan sisäpihojen kauniit puutarhat, pienet ja värikkäät talot sekä kiviseiniin maalattu katutaide. Pääkatu Laugavegur kuhisee turisteja ja matkamuistomyymälöitä. Sille saapuessa koko maa tuntuu hetken aivan liian tuotteistetulta. Mutta kannattaa katsoa sen läpi, sillä kaupungissa piileskelee myös paljon muuta − kiinnostavia ravintoloita, museoita ja ihmisiä. Tykkäsin Reykjavikista valtavasti, mutta silti tuntui, että se todellinen Islanti alkoi vasta kaupungin ulkopuolelta.

Islantilaisten ystävällisyydellä ei ole rajoja. Majatalon emäntä tekee meille yömyöhään voileipiä, vaikka keittiö suljettiin jo ajat sitten. Autoilija pysäyttää autonsa, kun huomaa minun ottavan kuvaa tien toisella puolella olevasta rakennuksesta. Leirintäalueella saamme telttapaikan ilmaiseksi, koska sataa ja paikan omistajaa harmittaa meidän puolestamme. Ihmiset ja elämä hymyilevät. Maisema ympärillä on niin absurdi, että polvet tutisevat. Islannissa on helppoa tulla hyvälle mielelle.

Vielä myöhään ensimmäisenä iltana jatkoimme matkaamme Reykjavikista kohti Snæfellsnesin niemenkärkeä. Elokuussakin valoa riitti vielä myöhään yöhön. Teiden varsissa laiduntavien lampaiden kanssa oli syytä olla tarkkana, mutta muusta liikenteestä ei sitten tarvinnutkaan juuri huolehtia. Vastaan tulleet pikkukylät tuntuivat välillä täysin autioilta. Päivän päätteeksi bongasimme tien varrelta leirintäalueen ja pistimme teltan pystyyn. Kun suurin osa mukaan pakatuista vaatteista oli päällä, alkoi tuntua tarpeeksi lämpimältä nukkua.

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Stykkisholmurin kaupunkia. Snæfellsnesin niemimaan kerrotaan olevan henkimaailmaltaan Islannin voimakkaimpia kolkkia ja maagiselta siellä tuntuikin. Tulivuoria, vesiputouksia, sammalta, usvaa ja epämääräisiä kivimuodostelmia, jotka voisivat hyvinkin olla auringonvalon kivettämiä trolleja. Mietimme pitkään, miten ihmeessä missasimme Jules Vernen klassikosta tutun Snæfellsjökullin jäätikön, kunnes tajusimme sen piileskelevän sadepilvien ja sumun takana. Kun sade hieman hellitti, kiipesimme ihailemaan Saxhóllin tulivuoren kraateria sekä laittamaan ruokaa upealle laavakivirannalle. Stykkisholmuriin saavuttuamme joimme kakkukahvit ja hyppäsimme lauttaan, joka vei meidät kolmessa tunnissa vuoristoisille Länsivuonoille. Karun kauniista Länsivuonoista kerronkin sitten vielä ensi kerralla lisää.

Tässä vielä nopean Reykjavik-visiittimme parhaita paloja:
 

Syömässä

Bergsson on ihana ja simppeli lounaspaikka, josta saa myös hurjan hyvää ja halpaa kahvia. Reissun parhaat makuelämykset tarjosi kuitenkin erinomainen Forréttabarin. Pelkästään alkuruokia tarjoileva ravintola on mahtava paikka testailla erilaisia makuja niin Islannista kuin muualtakin maailmasta. Jännittävin tilaamamme annos sisälsi lampaan sydäntä ja tajunnanräjäyttävin islantilaista Gull-valkohomejuustoa, vadelmia, pähkinöitä ja vaahterasiirappia. Nopeaan nälkään kannattaa myös kokeilla Icelandic Fish and Chipsin perinteistä suosikkia eli molvaa rapeilla rosmariiniperunoilla. 

Kulttuuria

Kulttuuritalon (Þjóðmenningarhúsið) alakerrasta löytyvät Islannin kansallisaarteet eli saagojen käsikirjoitukset. Vanhoissa vasikannahkaan kirjoitetuissa teksteissä oli jotain äärimmäisen kiehtovaa, mutta opastettu kierros olisi varmasti vienyt syvemmälle saagojen maailmaan. Suosittelen silti ehdottomasti. Kannattaa tsekata myös yläkerran taidenäyttely, jossa on tällä hetkellä esillä muun muassa mainio valokuvakollaasi Islannin sääolosuhteiden uhreiksi joutuneista kulkupeleistä. Pyörähdä myös kaupunginkirjaston yläkerrassa olevassa Reykjavikin valokuvataiteen museossa, johon on vapaa pääsy.

Ostoksilla

Reissuummehan ei missään nimessä ollut tarkoitus kuulua shoppailu. Koska sateenvarjo jäi kuitenkin hostelliin ja taivas oli tippua niskaan, pistäydyimme muutamassa liikkeessä. Valokuvaliike ja galleria Fotografi oli ehdoton suosikkini Reykjavikissa. Fríða Frænka taas oli uskomaton vanhan, mutta laadukkaan tavaran aarreaitta, jonka hyllyjen välissä olisi voinut viettää aikaa monta tuntia. Geysiristä löysin puolestani täydellisen islantilaisen villapaidan, jota en raaskinut ostaa. Nyt näen siitä unia.

ILTAA ALOITTELEMASSA

Slippbarinin cocktailit − mitä taikajuomia! Testasimme pippurilla maustettua basilikacocktailia ja laavasuolalla viimeisteltyä greippijuomaa, joista molemmat saisivat kyllä pian tulla kaikkien ravintoloiden listoille.

UNILLA

Yövyimme Reykjavikissa sataman lähellä sijaitsevassa KEX hostellissa. Mutkaton, ihanan raffilla tyylillä sisustettu hostelli, josta sai myös älyttömän hyvää aamupalaleipää. Tiistai-iltana hostellin ravintolassa oli live-jazzia ja tupa täynnä porukkaa.

 

P.s. Bongasin Mondon Islanti-oppaasta ja matkaoppaan kirjoittaneen Satu Rämön blogista aivan mahtavia vinkkejä, joiden avulla saimme lyhyessäkin ajassa Reykjavikista paljon irti ja löysimme täydellisen majapaikan Länsivuonoilta. Näihin kannattaa aivan ehdottomasti tutustua, mikäli suunnittelet Islannin matkaa!

Ladataan...
Pöytälaatikko

Kivik on ihana pieni maalaiskylä Skånessa. Idyllisen maalaistunnelman lisäksi Kivikistä voi löytää muun muassa kilometrikaupalla hiekkarantaa, sympaattisia kahvittelupaikkoja, päiväretkeläiselle täydellisesti sopivia vaellusreittejä ja huikeita merinäköaloja. Lisäksi siellä − niin kuin kaikkialla muuallakin Skånessa − kuuluu vetää pienet omenaöverit.

Hurautimme muutama päivä sitten Göteborgista minilomalle kohti Kivikiä. Perille päästyämme parkkeerasimme auton Havängin majatalon parkkipaikalle ja jatkoimme siitä hevoslaidunten läpi kulkevaa polkua pitkin kohti merta. Ehdimme nauttia rantaelämästä hetken ennen kuin pakenimme sadekuuroa Havängin vanhassa hevostalissa sijaitsevaan ihanaan kesäkahvilaan, jossa lätkimme korttia ja söimme napamme täyteen vohveleita.

Sään rauhoituttua pyörähdimme Södra Mellbyssä suloisessa, vanhaan kanalaan rakennetussa second-handliike Secondissa ja aivan Secondin vieressä olevassa pienessä valokuvagalleriassa. Seuraava etappimme oli Stenhuvudin kansallispuisto, jossa vaihdoimme lenkkarit jalkaan ja suunnistimme kohti puiston vaellusreittejä. Pienen reippailukierroksen jälkeen pulahdimme vielä jääkylmään Baltian mereen, mikä vei kyllä totisesti kaikki päivän mukanaan tuomat väsymyksen merkit mennessään. Päivän päätteeksi koukkasimme vielä Kivikåsin ometarhan putiikissa ja Kivik Musterissä omenamehuostoksilla.

Kotimatkalla pysähdyimme Lundiin, jossa yövyimme poikaystäväni sedän ja hänen touhukkaan chileläisen vaimonsa pyörittämällä omenatilalla. Sadonkorjuuaikaan sielläkin on jälleen avoinna pieni syyskahvila ja erilaisia omenatuotteita myyvä putiikki. Aiomme piipahtaa. Ja samalla reissulla toivottavasti seikkailla hurmaavassa Skånessa hieman lisää.

Pages