gradu alkaa valmistua vääjäämättömästi ja näin ollen myös valmistuminen lähestyy. minulla on melkoinen ambivalenssi valmistumista kohtaan. toisaalta haluaisin saada opinnot päätökseen mahdollisimman nopeasti ja alkaa saamaan kunnollista palkkaa opintotuen sijaan, toisaalta taas oravanpyörään hyppääminen ahdistaa. seuraavat 40 vuotta heräämistä anivarhain maanantaista perjantaihin. viime aikoina olen vasta alkanut ymmärtämään kuinka vapaata ja leppoisaa opiskelijaelämä oikein onkaan. varsinkin näinä viimeisinä opiskeluvuosina.

lisäksi nyt pitäisi ruveta miettimään sen oikean ensimmäisen työpaikan etsimistä. tuntuu, että kaikki avoimet paikat ovat työnkuvaltaan liian haastavia ja itsenäisiä vastavalmistuneelle. kai sitä pitäisi vain luottaa itseensä ja omaan osaamiseensa. mutta ahdistaa se silti.