Loman jälkeen paluu oikeisiin töihin
Pahoitteluni hetken blogihiljaisuudesta joka johtui paitsi joka paikkaan ehtivän pojan vahtimisen hektisyydestä, myös lomamatkasta ja ehkä eniten töihin palaamisesta. Vaikka töihinpaluu onkin sujunut lapsenhoidollisesti jouhevasti (poika on oikein tyytyväisenä kotona isän kanssa) niin mun pään kapasiteetti tuntuu äitiysloman aikana pienentyneen. Kun siihen lisätään toisen kulmahampaan puhkeamisen aiheuttamat yöheräilyt, ei päivän työpanos aina ole ainakaan omasta mielestä kovin häävi. Ja kuten arvattua tietokoneet, salasanat ja muut ryppyilevat siihen malliin että se työnteko ei senkään puolesta ole täystehoista.
Onneksi sain tahtoni läpi ja kävimme ennen töihinpaluuta viikon Turkissa, Alanyassa. Lämmintä ja leppoisaa perheaikaa, kuten kuvista näkyy. Reissaaminen 9 kuukautta vanhan pojan kanssa oli NIIN paljon helpompaa kun nelikuisen kanssa tehty edellinen reissu. Poika konttasi aivan mielissään uima-altaan ympäristössä ja hymyili kaikille häntä moikkaamaan tulleille turkkilaisille (ja niitä riitti!). Matkalaukkumme painoivat enemmän mennessä kun tullessa johtuen siitä, että mukana oli pojan koko viikon ruokamäärä. Kaikki ruoka meni ja muutamaa purkkia jouduimme metsästämään paikallisista marketeista. Metsästämään todellakin, sillä kaupoissa myytiin vain makeita mussuja, ”oikeaa” ruokaa piti hakemalla hakea. Lentomatkat menivät taas ilman itkuja nukkuen ja leikkien, tosin aikaisin aamulla lähtenyt paluulento vähän rassasi pientä matkustajaa.
”Voisin vaikka kontata tuonne uima-altaaseen…Ai että ei taaskaan?”
Päiväunet palmujen varjossa
Janojuomaa altaalla
Parasta oli se kun pääsi JOKA päivä uimaan!
Lomakuvista paluu arkeen. Jospa sitä ehtisi taas kirjoitella tänne ja lukea teidän kuulumisia. Onko muilla mammalomalaisilla jo työt alkaneet?
Se konttaa jo!
…ja nousee seisomaan kaikkea vasten. Seisomisesta ei ole todistusaineistoa sillä silloin äitillä tulee aina KIIRE.