”Oletpa pitänyt tämän salassa”

Tulin eilen ulos kaapista. Eli pistin naamakirjaan kuvan, jossa maha näkyy ihan selvästi. Tosin piilotin kuvan heppani viikonlopun kisakuvia sisältävään kansioon, jonka otsikkokin oli raflaavasti ”Heppa kisaa 2013”. Yhdessä kuvassa minä siten hoitajan ominaisuudessa taluttelen heppasta maha pystyssä.

Arvelin, että aika moni ulkopaikkakuntalainen heppakaverini huomaa tätä kautta asioiden tilan. Hämmentävää oli huomata, kuinka uteliaita (ei millään tavoin hevosiin liittyvät) ihmiset ovat toisten kuvien suhteen, sillä hetkessä kuvaan alkoi paukkua tykkäyksiä myös ei-hevosihmisiltä. Itsehän en olisi kyllä katsonut esim. kaverien koiranäyttelykuvia, nou nou.

Ja ne kommentit sitten. Onnitteluja tietysti, mutta myös useita:

”Oletpa pitänyt tämän salassa”

”Olipa yllätys, et ole mitään kertonut”

”Et oo täällä mitään huudellu”

Onko siis nykyään niin, että tällaisista asioista KUULUU kertoa ja raportoida säännöllisesti naamakirjassa? Kun itse laitan aika harvoin mitään kovin henkilökohtaisia päivityksiä, ja itse asiassa tämänkin asian ajattelin ”julkistaa” vasta kun jään äitiyslomalle. Ja kun itse en kyllä jaksaisi lukea kenenkään raskauskolotuksista, -arvista, selkäkivuista, lapsen potkuista tai muistakaan vastaavista ainakaan kovin toistuvasti.

Kun itse en koe asiaa salailleeni: lähipiiri ja ystävät ovat tienneet asian laidan jo joulusta asti ja kaikki joilla on silmät päässään ovat taatusti asian huomanneet. Eilen kisoissa tuli monia kommentteja ”Katsoinkin että mikset itse ratsasta mutta syyhän onkin selvä”.

 

wp_000015.jpg

Tällaista on jo vähän vaikea salata. Kun se nyt on kerrottu, niin voinko siis jo tänään postata ”masuasukki potkii taas tosi inhasti kun yritän tehdä töitä?” 

Milloin te kerroitte raskaudestanne naamakirjassa?

Suhteet Oma elämä Hyvä olo

Tänään on hyvä päivä!

Hain nimittäin automme huollosta. Se hajosi taas kaksi viikkoa sitten, alkoi pitää aivan kummallista ääntä ja ajoin sen lähimmälle korjaamolle. No, siellä ehtivät katsoa sen viikon kuluttua (oli muuten tuskainen viikko ilman autoa) ja sanoivat että tämä on takuukorjaus, sillä joku hihna mikä siihen oli vaihdettu sen h-vetin kalliin remontin yhteydessä pari kuukautta sitten oli hajalla. Olivat jo soittaneet remontin tehneeseen autofirmaan, ja auto haettaisiin sinne korjattavaksi lavetilla.

No mitä tekee korjauksen mokannut firma? Soittaa ensinnäkin minulle, että saan tulla hakemaan heiltä sijaisauton. JEE! (Pikkuriikkisellä Nissan Micralla viikon ajeltuani osaan kyllä arvostaa tuota meidän perhefarkkua. Jos ajattelisi vielä vauvan vaunuja, turvaistuimia ynnä muita niin ahtaaksi kävisi). No tänään ilmoittivat että auton voi noutaa. Menin hakemaan sitä vähän sydän pamppaillen että maksaako se kuitenkin jotain. Tällaisissa asioissa tuntee olevansa niin alakynnessä kun ei ymmärrä aiheesta mitään, jos olisivat väittäneet että ei ole takuuhomma niin miten minä olisin sen todistanut?

renkaanvaihto_02.jpg

Puoliso välttyy tältä hommalta tänä keväänä.

Vaan ei. Korjauksen lasku 0 e. Ja kun vika oli aiheutunut heidän mokastaan oli niin lupasivat vielä renkaanvaihdon ja kolme autonpesua ilmatteeksi. Perjantaina vien siis auton renkaanvaihtoon (tämä kohta ilahdutti erityisesti Puolisoa, jonka työlistaan kyseinen homma kuului) ja puhtaalla autolla lähdemme sitten käymään vierailulla vanhempieni luona. Samalla reissulla on ohjelmassa myös Ikea, josta ajattelin jo käydä hakemassa vauvakamaa. Nythän voin hyvällä mielellä käyttää autonkorjaukseen budjetoidut rahat vauvanjuttuihin…

Luvassa olevasta autonpesusta innostuneena imuroin ja siivosin auton sisältä. Siinä hommassa huomasi, että maha alkaa jo olla tiellä, tuulilasia sisältä pestessä painelin tööttiä mahallani useita kertoja naapuruston iloksi 🙂

Suhteet Oma elämä Raha