Lapsenhoitokuviot uusiksi

Tässä on pidellyt melkoista kiirettä ja lapsenhoitokuviot heitti kunnolla häränpyllyä – tietysti juuri sillä viikolla kun töissä oli vuoden kiireisin viikko eli iso seminaari järjestettävänä. Murphyn laki ja dominoteoria ja mitä näitä nyt oli…

Miten sen piti mennä: sovimme, lastentarhanopettaja-ystäväni hoitaa (toki maksua vastaan) minun lastani oman samanikäisensä kanssa kotonan tämän syksyn. Kätevää, eikä tarvi vielä viedä pikkumiestä tarhaan!

Mitä tapahtui: No se perinteinen (älä koskaan palkkaa 30-vuotiaita naisia! :D) eli raskaus. Ja hankala, heti alusta asti. Kuukauden jälkeen oli selvää, ettei tämä homma toimi mitenkään. 

Entä sitten: etsippä kuule lapselle tarhapaikka asap. Ei muuten ole helppoa. Kaupungilta ehdoteltiin tarhaa viiden kilometrin päästä meiltä kotoa. Soittelin jo paniikissa kaikki läheiset yksityiset päiväkodit läpi (ei ole tilaa) kunnes kuin ihmeen kaupalla (ja päiväkodin johtajalle lähetetyn nuoleskelevan ystävällisen ja anelevan viestin jälkeen) haluamassamme päiväkodissa aukenikin yllättäen yksi paikka pienten ryhmässä.

Tilanne nyt: viime viikolla kävimme tutustumassa päiväkotiin kahtena päivänä ja nyt poika oli toista kertaa puoli päivää tarhassa. Tuntuu tykkäävän kavereista, uusista leluista ja ruuasta ja moittivan palvelun hitautta ja sitä että äiti lähtee aamulla (jäi jo kaverini tykö aamulla itkemättä. Raukka, taas uusi paikka!). Huomenna siis ekaa kertaa iltapäivään asti, äitiä vähän jännittää että mitenkähän se päiväunien nukkuminen sujuu…

Miinuspuolet: Koko perhe flunssassa. Ja tätä kestää luultavasti ekat pari kuukautta.

Plussat: kyllä asiointi kasvottoman osapuolen (kunta, kaupunki) kanssa on helppoa. Vaikka välit ystäväni kanssa pysyivätkin kunnossa, myönnän että ajatukseni häntä kohtaan eivät kaiken kiireen keskellä aina olleet kauhean ystävällisiä – vaikak toki ymmärränkin ettei hän tietenkään tahallaan hommia ”ryssinyt”. Mutta kun omat työt kusee sen takia että yrität epätoivon vimmalla etsiä lapselle hoitopaikkaa, niin syyttävä sormi osoittaa ensimmäiseksi tapahtumaketjun alkua.

Kyllä tästä selvitään. Kai.Ehkä tän stressin määrän tajuaa vasta, kun se vähän hellittää.

altanjatlbiv8soyx-ahlxqtqva7r_wst0pay-w6pznkzqv.jpg

Tarhassa on rankkaa. Mies lähetti kuvan haettuaan pojan puoliltapäivin.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Manifesti lapsiparkin puolesta

Sunnuntaina ei jaksa laittaa ruokaa. Varsinkaan kun kaapissa ei ole mistä laittaa ja vauva taaperouinnin jälkeen on ihan hirveä nälkä. Päätimme siis yhdistää kauppa- ja syömäreissun ja syödä ah, niin romanttisesti Prisman Pitsapuffetissa.

Ruokailu olikin yllättävän leppoisa. Poika oli syönyt jo uimahallin kahviossa, ja kun parkkeerasimme seurueemme lasten leikkipaikan viereen, saimme syödä rauhassa ilman syöttötuolissa  kahlittua istuvaa äänekästä ja kaiken lattialle heittelevää seuralaista. Ruokailu oli jopa niin rauhaisa, että kiittelimme henkilökuntaa melkein kädestä pitäen poistuessamme. Leikeistä väsähtänyt kaveri jaksoi hienosti istua ostoskärryissä ruokailun jälkeisen kauppakierroksen. Kotimatkalla ihmettelimme ääneen, että miksei tällaisia leikkipaikkoja ole tarjolla muuallakin?

wp_20141005_004.jpg

Lapsi leikkii ja vanhemmat saa syödä rauhassa. Oi autuutta!

Kesäiseltä Tallinnan-reissulta jätimme reilusti eniten shoppailueuroja Kaubamajaan. Syy oli paitsi hyvien alennusmyyntien, myös erinomaisen lasten leikkihuoneen. Siellä oli siis ihan huoneen kokoinen tila liukumäkineen kaikkineen, ja isommat lapset sai jättää sinne hoitoon talon omalle hoitajalle. Palvelu oli ilmaista, jos sinulla oli esittää kuitti Kaubamajan ostoksista. Me alle vuoden ikäisen muksun vanhemmat toki vuorottelimme, eli toinen sai aina puoli tuntia shoppailuaikaa sillä aikaa kun toinen touhusi lapsen kanssa.

Viime viikolla yritin epätoivoisesti löytää kaupungilta työvaatteita, lapsenvahteina olivat mummo ja pappa. Stokkalla kaikki meni hyvin, kiitos hassusti hissin viereen sijoitetun legolaatikon, jonka ääressä poika viihtyi. Muissa kaupoissa viihdyke olikin sitten kontata vaaterekkien alle mummoa karkuun ja nykiä alas kaikki mihin pienet kätöset ylsivät. Turha mainita, että ostosreissun saldo jäi aika vähäiseksi, ei kenenkään hermot kestä pakollista sovittelua tuollaisen assistentin kanssa.

Tämän manifestin sanoma onkin että yritykset hei, jos teillä on ”miesparkit” joissa on lepotuoli ja autolehtiä, niin olisiko niin mahdotonta tehdä myös lapsiparkki? Tilaa se vaatii ehkä neliön verran, euroja siihen uppoaa noin kaksikymmentä. Kas näin se käy:

  • menette Ikeaan ja ostatte Lack-pöydän (noin viisi euroa) ja siihen pari lastentuolia tai -jakkaraa (muutaman euron kappale).
  • loput rekvisiitat löydätte kirppikseltä (tai kenen tahansa lapsia kasvattaneen henkilökunnan jäsenen varastosta): vähän legoja, ja ehkä muutama peli. Jos oikein yltiöpäiseksi alatte niin värikynät. Ne paperit saa sieltä printteristä.
  • Ja voila, leikkipaikkanne on valmis ja parinkympin sijoitus voi näkyä yllättävällä tavalla kassavirrassanne.
Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään