11 päivää tv-elämää

Tähän asti meillä ei ole ollut telkkaria.

Tai on ollut se laite, jolla on katsottu leffoja ja sarjoja. Mutta ei sitä piuhaa, joka olisi kytkenyt meidät normaaliin tv-ohjelmavirtaan.

*******

Mutta ennen kuin joku luulee, että meillä tehtäisiin telkkarivapaana aikana jotain hyödyllistä… Jotain kehittävää. Ha ha! Tältä meillä näytti esimerkiksi väliaikaisavoliitossa Punavuoressa, kun Joel oli paossa oman talonsa julkisivuremonttia:

avoliitossa.jpg

Nörtti ja nörtimpi.
 

*******

No, ennen joulua tämä tilanne siis muuttui niin kuin Puutalobabyn Facebookissa jo hihkuinkin: jouluaaton aattona tämä perhe vaunuili itsensä Clas Ohlsonille digipiuhaostoksille. ”Täytyyhän Silvan nyt ensimmäinen Lumiukkonsa nähdä”, minä perustelin.

Nyt takana on 11 päivää televisiollista elämää, ja tähän mennessä tapahtunutta.

Joel:

  • Jumittui jo asennusvaiheessa telkkarin eteen kaukosäädin kädessä (kalsareissa) katsomaan jotain random-historiallista pukudraamaa. Katsoi niin pitkään, että minä sain ”eiiiiih, haluan lyödä noita kaikkia näyttelijöitä avokämmenellä kasvoihin” -kohtauksen. Otti kerrasta opikseen eikä ole vilkaissut televisioon sen jälkeen.

Silva:

  • Missasi Lumiukon päikkäriteknisistä syistä melkein kokonaan, mutta hihkui innoissaan nähdessään sen jälkeisessä mainoksessa nuoria hevipoikia joululauluja joikaamassa. (Apua, vauvani on perinyt heviurpoviehtymykseni)
  • Tykkää mainoslauluista ja tunnusmusiikeista, muutoin ei osoita telkkariin kovinkaan suurta kiinnostusta.

Minä puolestani olen kuluneiden 11 tv-päivän aikana kanavarallannut kanavat läpi arviolta 183 kertaa ja katsonut:

  • kolme vanhaa Frendit-jaksoa
  • 10 minuuttia Fear Factor -ohjelmaa noin kymmenen vuoden takaa. Siinä oli Coolio ja David Hasselhoff, muita en tunnistanut.
  • 5 minuuttia South Parkia ja väläyksen Simpsoneita
  • tosi-tv-ohjelman, jossa joku pomo meni ”under cover” töihin omistamaansa pikaruokapaikkaan
  • 10 minuuttia tosi-tv-ohjelmaa, jossa ystävät tekivät jollekin pomottelevalle ystävälleen ”friend intervention”
  • vajaan minuutin pätkiä jotain tatuointi-tosi-tv-sarjaa, joka ilmeisesti tulee tv:stä koko ajan
  • muutamia minuutteja ostos-tv:tä (ihmerintsikat ja jumppaohjelma ruumistyypin mukaan)
  • puolet amerikkalaisesta tanssikouluohjelmasta, jossa oli ilkeä tanssikoulunopettaja, hulluja ”dance mom”:eja ja itkeviä Broadwaylle haluavia pikkutyttöjä

Silti joku maaginen voima saa minut ottamaan kaukosäätimen taas käteeni. Jos sieltä nyt tulisi jotain jännää.

Aaaaaaaargh. En haluakaan tuota telkkaria!

Ottaisikohan Clas Ohlson vielä sen piuhan takaisin…? Vähän käytettynä.

 

 

ps. Neljän telkkarittoman vuoden aikana sitä on aika lailla irronnut etenkin suomalaisesta tv-viihteestä. (sarjoja ja leffoja meillä katsotaan netin kautta paljon). En ole vieläkään koskaan nähnyt munamiestä, enkä katsonut yhtään jaksoa tanssii-minkä-vaan-kanssoja. Tai sitä lauluohjelmaa, jota kaikki ovat viime syksyn ajan nyyhkyttäen katsoneet.

Tiedän aina kuitenkin suunnilleen, että mistä ”isoimmissa tv-ilmiöissä” on kyse – kiitos Facebookin Newsfeedin. Aika jännää.

Kommentit (22)
  1. Joo, nimensä puolesta olis kyllä varmaan jääny kattomatta, ellen olisi saanu suosituksia yheltä kaverilta, kun edelleen periaattees oon vastaan kaikkea ”opettavaa”, ellei sille oo jotain suoranaista perustetta.

  2. Ooo Baby Einstein 😀 Hei KIITOS vinkistä, menee ehdottomasti testaukseen – ja jo huomenna! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *