2012 vs. 2014

Pssst, tänään vähän uhmasin makuukäskyä. Ihan vähän vaan. En malttanut. Lyllersin etananvauhtia vaatehuoneeseen, otin sieltä esiin vaatteet, jotka minulla olivat tässä vuoden 2012 raskauskuvassa, ujutin ne päälleni – ja oltin itselaukaisimella kuvan.

Sitten äkkiä (ha!) takaisin sänkyyn. Eihän kukaan nähnyt?

Tajusin nimittäin pari päivää sitten vuoden 2012 lanipostaukseen linkatessani, että tuolloin olin Silvaa odottaessani raskausviikolla 34+0. Teki ihan hurjasti mieli verrata, että miltä näytän nyt lähes samalla kohtaa raskautta: raskausviikolla 34+3.

Ihan samanlaista kuvaa en saanut, koska en uskaltanut jäädä tarkemmin asettelemaan ja hiomaan. Räps vaan ja valmis. Mutta tässä!

Krista huhtikuussa 2012 (rv 34+0):

raskaana 2012.jpg

VS.

Krista maaliskussa 2014 (rv 34+3):

raskaana 2014.jpg

Vuoden 2012 kuva näyttää jotenkin… …pirteämmältä. No, toki olinkin silloin pirteämpi. Olin maannut aiemmin monta viikkoa, mutta juuri tuolla viikolla olo oli niii-iiiin paljon parempi. Nousin sängystä ylös ja lähdin taas liikkeelle. Ja sitten menivät vedet. Että silleen.

Vuonna 2014 painoa näyttäisi tulleen enemmän ja jotenkin tasaisemmin – mutta ihme: vaaka on täysin samassa lukemissa kuin vuonna 2012. Yksi Krista plus 16 kg = 64 kg aika tasan.

Mahan muotokin ainakin tuntuu erilaiselta. Nyt painopiste tuntuu paljon paljon alempana. Vauvan pää painaa hurjasti jossain tuolla jo häpyluun tietämillä. Kun nousen sängystä, tunnen ikään kuin ”joustoa siellä, missä sitä ei varmaan vielä kuuluisi tuntua”. Siksi vessakäyntejä (ja tuota kuvaa) lukuunottamatta toistaiseksi siis makaan.

Pakko vielä jatkaa tätä toissapäiväistä hämmästelyä naisen kropan palautumiskyvystä. Tuossa nyt päällekäin kaksi raskauskuvaa: vuodelta 2012 ja vuodelta 2014. Siinä välissä oli tietysti vuosi 2013 – ja silloin vastaava sivuprofiili näytti tältä. Aikamoista, huikeisiin muodonmuutoksiin kyllä ohjelmoitu naisen kroppa! Mahtava ajatus: noin sitä omakin ruumis on tuosta vaan valmis venymään ja kantamaan sisällään uuden elämän. Hedelmöityminen, raskaus, synnytys, imetys – aika huimaa.

*******

Mutta hei, mä olen nyt täysmaannut viikon – se tarkoittaa, että olen samalla onnistunut pelaamaan jo viikon lisäajan vauvan syntymään! Voisin tietysti nyt vali-vali-sanoa, että tylsäksihän tämä käy, ja että pahin ongelma on jalkojen puutuminen. Mutta ei, en sano.

Sanon, että voittajafiilis! Huomenna on päivien perusteella se päivä, jolloin Silva syntyi. Voi hyvin olla mahdollista, että Seela pysyy vatsassa vielä pidempään. Uskomatonta, ihanaa!

Kommentit (50)
  1. No, vielä muutama kilo lisää ja oot mun painoinen 😀

    1. Eikä 😀 Ihan älytöntä 🙂 Mutta oot sä kyllä mua paljon pidempikin. Ja mullahan ei ole yhtään lihasta, ja lihas tietysti painaa enemmän kuin… …tuollainen vatsassa oleva toinen ihminen? 😀 

    1. Heheheheeee ei ole 😀 😀 😀

      Et ole kyllä ensimmäinen, joka kysyy – mutta vähänkö Joelin kanssa repeiltiin, kun katsottiin tuo video. Mut hihihihi ei ole 🙂 Mä en usko, että Joelia sais telkkariin esittämään american country -tyyppiä ihan pienestä summasta 😀 😀 😀

      (vaikka nyt alkoi kyllä tehdä mieli Subwayn leipää, mmm)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *