Addikti

Kolme vuotta sitten syksyllä jouduin olemaan muutamia viikkoja vatsahaavaoireiden takia sairauslomalla. En ole ikinä nähnyt (ehtinyt nähdä!) niin kaunista syksyä! Kävelin joka ikinen päivä Lapinlahdelle, Hietsun hautausmaan ympäri, ja nautin. Kahlasin keltaisissa vaahteranlehdissä ja mietin, että mitäköhän oikein elämältä haluan.

No okei ja välillä tsekkasin kännykällä Facebookia, että en vaan jää mistään tärkeästä paitsi.

*******

Syksy on todella kaunis myös nyt. Ja minulla olisi aikaa nauttia siitä. Mutta mitä teen ulkoillessani? No juttelen Silvan kanssa – totta kai. Se on kivaa eikä tietenkään estä kauniista väreistä nauttimista. Mutta sitten esimerkiksi tänään kävin hammaslääkärissä, ihan yksin. Katselinko ympärilleni? No en. Näpersin kännykkääni. Nykyisin Facebook-addiktion rinnalla on myös tämä Lily ja Lilyn ilmoitukset (ja kommentteihin vastaaminen) sekä tietysti uutena se Instagram. Ai ja sähköpostiakin täytyy vilkuilla – niitä molempia.

Ei siinä näpytellessä paljon ympärilleen ehdi vilkuilla.

*******

Niinpä tänään päätin lähteä iltakävelylle naapurikaupunginosaan nukenrattaita hakemaan (kierrätysryhmästä ilmaiseksi bongatut – jea!) kerrankin kokonaan ilman kännykkää ja kameraa. Oh! Katsella vain ympärilleni ja hengitellä syysilmaa. Kaikessa rauhassa. Omien ajatusten kanssa, yksin. Mahtava idea!

En ehtinyt edes ulko-ovea sulkea, kun olin jo ajatellut:
”Hitsi mun täytyy päivittää Facebookiin, että lähdin kävelylle ilman kännykkää!”

Äh.

Okei pois nyt ajatukset tuollaisista. Katsele ympärillesi. Viisi askelta pitkin pihatietä:
”Oi, kun noista keltaisista ruusupuskasta saisi ihana kuvan Instagramiin!”

Damn. Tämä on paljon vaikeampaa kuin kuvittelin.

Nooh, matkalla sitten tein sen, mitä olin ajatellutkin: katselin ympärilleni. Samalla kirjoitin jo mielessäni kokonaan valmiiksi tämän blogikirjoituksen.

Olen parantumaton. Voit ottaa somen pois tytöltä, mutta et tyttöä pois somesta.

ruska.JPG

Tämä kuva ei siis ole (sattuneista syistä) tältä päivältä.

 

PS. Kännykätön viisitoistaminuuttiseni aiheutti myös muita käytännön ongelmia. Mikäs se osoite olikaan? No, mäpäs näppärästi tarkistan sen tosta Faceb… Voi perse.

 

Kommentit (10)
  1. Täällä myös. Nyt olen päättänyt, että Faceen menen pöytäkoneella vain pari kertaa päivässä (aikaisemmin oli koko ajan auki). Kännykällä vain jos näkyy että joku on laittanut meseen viestiä tai kommentoinut jotain tärkeää. Ja tilapäivityksiä/kuvia harvemmin. Aika hyvin olen nyt pari päivää onnistunut, koska esim. tänään pöytäkone aukesi miehen toimesta vasta klo 18. 4 päivää olin lataamatta kuvia (tänään laitoin pikkuisesta), tilapäivityksen päivitin eilen. Wou! Yhtä peliä olen kyllä pelannut sillä aikaa kun odottelen autossa että isommat lapset tulevat koulusta. Odottelua voi olla jopa 30min, sillä kotoa pitää lähteä ajoissa koska pienimmäinen haluaa jo unille (nukahtaa autoon).

  2. Mä sain juuri itseni eilen illalla kiinni keskustelemasta aviomieheni kanssa – Facebookin välityksellä! Istuttiin siis toisiamme vastapäätä, kummallakin läppäri auki. 😀 Jotain rotia pitäisi vissiin tähänkin saada…

    Kesämökkiaika on muuten mulle perinteisesti merkinnyt täydellistä radio silencea (tai no, radiosta saa kuunnella suomalaisia iskelmiä ja merisäätä aamiaisen aikana), eli tabletti, kännykkä ja jopa rannekello jätetään ekana päivänä mökkiin ja kosketaan niihin vasta poislähtöä edeltävänä iltana. Suurin ahaa-elämys tässä on ollut, että pyörii se maailma näköjään sen 2 viikkoa ilman minuakin, eikä kukaan edes luule että olen kuollut. 

    Mä olen muuten kanssa nykyään Lily-addikti! 😛

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *