Äidin oikeus? Isän oikeus?

Kylläpäs taas pysäytti. Tämän HS:n kolumnin tilastotiedot nimittäin.

”Al­le kak­si­vuo­tiai­den las­ten isis­tä jo­ka nel­jäs ker­toi, et­tä ha­luai­si teh­dä osa-ai­kais­ta työ­tä. Kuin­ka mo­ni oli to­teut­ta­nut toi­veen­sa? Kol­me pro­sent­tia.”, Jaakko Lyytinen kirjoittaa.

isi_sydan_vauva.jpg

Isi <3 vauva…

Meidän perheessä Joelin kesäloma päättyy ensi maanantaina. Sen jälkeen isi lähtee taas joka aamu seitsemän jälkeen töihin toiselle puolen pääkaupunkiseutua ja ehtii tunnin bussimatkaköröttelyn vuoksi kotiin vasta iltakuudelta.

Isi on aivan varmasti hyvä työssään, mutta kaikkein eniten häntä tarvittaisiin kotona. Mikä oikeus minulla on jäädä onnellisena kotiin meidän yhteistä vauvaamme hoitamaan? Vain se, että olen nainen? Sukupuolten tasa-arvo ei toteudu. Tässäkään asiassa.

Olemme pyrkineet toteuttamaan kaikki jaetun vanhemmuuden ”perusasiat”: Isi piti heti vauvan synnyttyä täydet isyysvapaat ja päälle viikon palkatonta vapaata. Kahden kertyneen kesälomaviikon lisäksi hän otti jälleen kaksi viikkoa palkatonta vapaata. Vanhempainvapaan lopusta isi aikoo ottaa ainakin viimeiset 12 arkipäivää, jotta hän voi pitää taas isäkuukautta maksimimäärän eli 36 arkipäivää. Ja kun vanhempainvapaakautemme helmikuun loppupuolella päättyy, juuri isi jää todennäköisesti vuorostaan hoitovapaalle – ainakin osaksi aikaa.

Mutta silti: kun nämä kaikki laskee yhteen, isi on paikalla Silvan ensimmäisestä vuodesta vajaat kolme kuukautta. Äiti lähes 11 kuukautta. Niin, millä oikeudella?

Keväällä ennen kesälomien alkua kerroin innolla Silvan ensimmäisestä hymystä. Illalla löysin isin yläkerrasta itkemästä. Tulee ensimmäinen hymy, ensimmäiset kääntymiset, ryömimiset, konttaamiset, ensiaskeleet ja -sanat. Onko isi aina silloin poissa?

Tiesittekö muuten tätä: vanhempainvapaan VOI myös pitää osa-aikaisena, samaan tapaan kuin hoitovapaankin. Eli että minä menisin vaikkapa jo nyt syksyllä takaisin töihin kahdeksi päiväksi viikossa, ja Joel olisi töissä kolmena päivänä viikossa.

Olen sitä mieltä, että nämä kaikki ovat vain järjestelykysymyksiä, jos oma tahto on tarpeeksi voimakas. Olemme myös siinä mielessä onnekkaita, että työnantajamme todennäköisesti pystyisivät joustamaan: Joel varmasti päästettäisiin (vaikkakin ehkä vastahakoisesti) osa-aikavanhempainvapaalle. Ja ehkäpä minutkin otettaisiin ilolla vastaan pariksi päiväksi viikossa jo näin ”ennenaikaisesti”…? 🙂
(että terveisiä vaan töihin, jos tätä luette!)

kesa.jpg

…mutta kun äitikin <3 vauva!

Omatuntoni kolkuttaa, kaikki ratkaisut tuntuvat vääriltä. Tiedän, että en voi sanoa itseäni tasa-arvoa kannattavaksi ihmiseksi, jos omin lähes kaikki vanhempainvapaat – vaikka se ”maan tapa” onkin. (vaikka siis antaisin Joelille puolestaan ne hoitovapaat) Mutta jos menisin jo nyt töihin, Silvan ollessa vasta 4 kk ikäinen, vaikka vain pariksi päiväksi viikossa… Miten omatuntoni IKINÄ antaisi sitä anteeksi? Kuinka huonoksi äidiksi itseni SITTEN tuntisin? Vaikka tekisinkin sen vain isin takia.

Niin, ja tasa-arvon.

 

Ps. Tätä bloggausta kirjoittaessani Silva heräsi päikkäreiltä itkuisena. Sekä äiti että isi säntäsivät apuun. Isi ehti ensin.

Kommentit (102)
  1. Hmm. No vanhempainvapaa kuuluu äidille lähinnä siitä syystä, että äiti imettää lasta. Jos halutaan kasvattaa pullon kanssa, niin sitten tietysti isäkin voi jäädä kotiin, mutta mä pidän tuota imetystä lapselle tärkeämpänä asiana ensimmäiset kuukauden kuin tasa-arvoa hoitajuudessa. Hoitovapaan, no miksei? Meillä ei isä ole koskaan ilmaissut edes tahtoa jäädä hoitovapaalle vaikkakin esikoisen vanhempainvapaa+isäkuukauden (oli muistaakseni yhteensä 3 kk kotona kun sain luvan tehdä osittain etätöitä tuon imetyksen takia ja johon HÄNTÄ PAINOSTIN) jälkeen kertoikin että oli tykännyt.

    Olen kysynyt, mutta näyttäisi olevan tärkeämpi hänen ansaita rahaa kuin jäädä kotiin. Mä epäilen että aika monella uraputkessa olevalla miehellä on ihan sama juttu, hiljainen toive kaatuu pään sisällä omaan mahdottomuuteen. Ja mä uskon, että hän ei vaan halua koska lasten kanssa on muutenkin raskasta ja esikoisen uhma osuu häneen kaikkein eniten. Olen itse nyt kotona kunnes nuorempi on vajaa 2v. Jos isä ilmaisee halua jäädä kotiin sen jälkeen niin minun puolestani sopii. Tuskinpa ilmaisee kuitenkaan.

  2. Voi kun oma miehenikin rakastaisi tytärtään noin paljon :,( Ei suostu edes vaippaa vaihtamaan saati sylissä pitämään. Olkaa onnellisia noin hienoista isistä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *