Aikuisen suusta

Tirppa otti käteensä muovailuvahasetin oranssin muotoiluveitsen ja kysyi:
”Leikitäänkö, että minä olen aikuinen ja sinä olet lapsi?”

No totta kai, leikitään vaan.

oranssi veitsi.JPG

”Tiedäthän, että tämä veitsi on toooosi-tosi terävä”, Silva aloitti.
”Sinun pitää olla varovainen sen kanssa. Oikeasti tällä leikkaavat vain aikuiset, mutta jos olet aivan varovainen, niin saat kokeilla”, tirppa lupasi.

Okei, kiitos kiitos.

”Muista ottaa kiinni tästä keskeltä. Tässä on se paikka, josta pidetään kädellä kiinni.”
”Tämä puoli ei ole terävä. Mutta tämä toinen puoli on aivan terävä. Minä nyt näytän sinulle sormella sen terävän kohdan. Varo, että et koske tuohon kohtaan.”

takaa.JPG

”Istu siinä nyt vain nätisti paikoillasi”, tirppa vielä ohjeisti.

”Jos sinä huidot sillä, niin ajattele – se voi osua vaikka sinun silmään! Sitten kyllä sattuisi tosi kipeästi. Pitäisiköhän se veitsi nyt ottaa sinulta ihan varalta kokonaan pois…?”

Jaaa-a. Joskus sitä kyllä todellakin kuulee lapsen suusta palasen itseään. Aikoinaan jotkut ovat myös ihmetelleet, että miten sitä sitten toimitaan, kun pyritään välttämään sitä ”ei”-sanan jatkuvaa käyttöä. No, jokseenkin noin.

Turvallista viikonloppua kaikille!

Kommentit (45)
  1. Meidän 2,5 vuotiaalla oli tänään vaihteeksi (lue aivan kuten normaalistikin) sellainen päivä, että lietsoi itsensä 0->100 raivariin noin 5minuutin välein, ihan riippumatta siitä, kielsinkö suoraan, selitinkö ja perustelinko vai olinko edes samassa huoneessa. 

    Mutta sitä siis tulin kommentoimaan, että omat hermot ei tänään olleet läheskään yhtä herkillä kuin normaalisti, kun aloin vaan naureskellen muistella näitä kommetteja joka kerta kun alkoi rähinä kuulua. Itse en siis postauksesta tai yhdestäkään kommentista mieltäni pahoittanut, päinvastoin, mulla oli niitten ansiosta tänään todella leppoisa päivä 😀 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *