Aikuisten juttuja

”Kuule, äiti”, tirppa-kaks-vee aloitti eilen iltapalapöydässä vakavasti.
”Minulla on sinulle nyt tääkeää asiaa, sinun pitää kuunnella minua. Laita se lusikka pois ja kuuntele minua nyt taakasti.”

Okei, kulta. Mitä sinulla on asiaa?

”Siinä Jason-kiijassa on pieni vauva. Se huutaa niin paljon, että sen naama on ihan punainen. Mutta sitten täti ottaa sen sykkyyn ja lohduttaa sitä, sitten se ei enää ikke. Se on vähän niin kuin meidän Seela-vauva. Meidän Seela-vauvakin joskus ikkee. Silloin se sanoo: ”äitin sykkyyn, äitin sykkyyn”. Silloin sinun pitää antaa sille tissiä heti.”

Okei, kiitos kulta – kiitos vaan vinkistä!

*******

Tirppa on alkanut välillä puhua ihan aikuisten kielellä. Se on yhtä aikaa vähän yllättävää (mistä se oppii ne oikeat sanamuodot – eihän mekään puhuta noin kirjakieltä…?) ja samanaikaisesti ihan pohjattoman liikuttavaa. Ensimmäisen kerran bongasin puheesta sellaisen aikuismaisilla äänenpainoilla sanotun lausahduksen joskus ehkä kuukausi sitten, kun Silva leikki leipomista. Tirppa sai mielikuvitusleivän valmiiksi ja lausui minulle vakavasti:
”Jos sinä haluat, minä voisin nyt antaa sinulle tällaisen leivän.”

Sivulauseet, konditionaalit ja kaikki. Mutta eniten aikuismaisuus kuuluu ehkä sellaisista virallishenkisistä äänenpainoista – tulevaisuuden uutistenlukija?

Aikuislauseet sijoittuvat usein jännästi naperohöpöttelyiden väliin. Eilen kylpyhuoneesta kuului tuttu tirpan loruttelema ”köö köö kiikkoon, papin muoin peekkiin”. Ja sitten perään sellaisella aikuisääneenpainoilla:
”Isi, voisitkohan sinä köötellä minua vielä toisenkin keean?”

*******

…ja kyllä pikkusiskokin osaa. Eilen se sanoi ensimmäistä kertaa hoitopöydän kattoon kiinnitetylle Herra Hymynaamalle (ja myöhemmin pehmolelulle) iloisen tervehdyksen:
”Gnää!”

Taitava vauva.

Kommentit (19)
  1. Täällä kans ihan sama juttu pojan kanssa! Käyttää oikeen kirjakieltä ja kaikkee, liekkö kirjoista ja telkkarista oppinut 🙂

  2. Voi ihana Silva! Voisi kyllä helposti juttujen ja puhetaidon perusteella kuvitella Silvan olevan ainakin vuoden vanhempi! Meidän esikoisella ovat monet sanonnat ja puhetyylittelyt tulleet telkkariohjelmista, mutta veikkaisin, että lukemisella loruttelulla on vielä suurempi rooli koska se on interaktiivista. Meidän esikoinen (jolle luettiin ja loruteltiin paljon jo vauvasta) alkoi puhua todella varhain (jolloin ei telkkaria edes ollut katsonut) ja kielellinen kehitys on ollut vauhdikasta. Kuopus taas… Noooo…. Pienellä ikäerolla kaksi lasta ja molemmat kokopäiväisesti kotona.. Eipä tullut luettua ja loruteltua kauheasti kun yritti pitää lähinnä molemmat lapset hengissä. Kuopus on katsonut paljon enemmän telkkaria verrattuna esikoiseen samassa iässä ja luulen, että tässä tapauksessa se on saattanut jopa heikentää puheen kehitystä. No mene ja tiedä, onhan lapsissa huikeasti yksilöllisiäkin eroja, mutta siis summa summarum, luulen että telkkari kehittää jo puhumaan oppineen lapsen kielellistä kehitystä, mutta ei todellakaan mykkien örähtelijöiden kuten meidän kuopus 😉 ja siis jälleen kerran, rautaista tieteellistä faktaa, n=2 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *