Ajatusharhoja

”Lapsen tulo muuttaa kaiken blaa-bla-bla” – niinhän sitä jo ensimmäistä lasta odottaessa perheneuvoloissa jankutettiin.

Ja tietysti muuttaa. Jos ei kaikkea, niin ainakin paljon. Olen tästä monesti varmasti maininnutkin: oma ahaa-elämykseni (joskus Silvan ollessa 3-4 kuukauden ikäinen) meni jotenkin näin: ”halutessaan kaikkea samaa voi tehdä kuin ennenkin – mutta mitään ei voi tehdä ihan samalla tavalla kuin ennen.”

Ei siinä ensimmäisen lapsen sitten synnyttyä (kuusi viikkoa suunniteltua aikaisemmin) paljon perheneuvolakokoontumisten ajatusharjoitukset auttaneet. Ei hemmetti, miten pihalla sitä oli. Kaikesta. Univelka, hormonit, rintapumppu ja nenä-maha-letkun kautta maitonsa saava keskonen. Olisiko siihen muka oikeasti voinut jotenkin henkisesti valmistautua?

En minä ainakaan.
(ajatella toki voi mitä vaan, mutta väitän, että ei sitä tunnetasolla voi tietää ennen kuin siinä tilanteessa)

*******

Onneksi näin toisen lapsen tullessa sitä osaa jotenkin ajatella kaiken paljon järkevämmin ja tietää, mitä se sitten on.

Hahahaahahahahahahaha!

Jostain ihmeellisestä syystä huomaan lähes päivittäin ajautuneeni ajatusharhaan, jonka mukaan ”hei mutta tää kaikkihan helpottaa heti sitten, kun tämä lapsi on syntynyt”. SITTEN koittaa se vapaus – voi tehdä ihan mitä vaaaaaaaaaaaaan! Kesäkin sitten on! Ja loma! Vähintäänkin ikuinen!
(ja sitten herään todellisuuteen: ai niin, ois sitten varmaan ne kaksi pientä lasta hoidettavana…)

*******

Tässä todistusaineistoa:
Eräänä talvisena iltana olin käyttämässä Joelia Oulunkylän K-raudassa; kulmaraudat piti saada tekeillä olevaan keittiön hyllyyn. Rasitusteknisistä syistä en noussut autosta vaan jäin istuskelemaan parkkipaikalle. Kuuntelin Radio Rockia ja katselin, kuinka joka viidennellä kaupasta tulevalla asiakkaalla ei ollut lumilapiota ostoksissaan mukana.

Ajatuskulku sen vajaan kymmenen minuutin aikana meni suunnilleen näin.

”Uhh, nyt tulee sitten lunta. Oispa kiva olla lämpimässä. Niin kuin Salamatkustaja-blogin perhe juuri nyt: neljän kuukauden maailmanympärimatka. Ei hitsi, pitäiskö meidänkin! Joo! Hei mehän voidaan sitten, kun Joel jää hoitovapaalle – jos mä vaan parilla kuukaudella vielä viivästän töihin paluuta! Joo! Mahtavaa! Tästä pitää heti kertoa Joelille! Nyt vaan säästetään! Jee! Mihin mennään? Riittääkö neljä kuukautta vai pitäiskö olla VIISI! Joo!”

”Ai niin, pitäiskö synnyttää tämä lapsi ensin.”

Biisi vaihtuu. Juontaja haastattelee kuulijaa, joka on esittänyt toiveen. Sama bändi on esiintynyt viime vuonna Provinssirockissa.

”Heeeeeei festareille! Vähänkö ois siistiä! Joo, ens kesänä – festareille! Uuu vieläköhän sitä vois teltassa nukkua – ehkä ois parempi kuitenkin varata huone. Ei hitsi, ne ois pitänyt varmaan suunnilleen varata jo! Oisko se Provinssi – JOO! Siellä on aina kivointa, sinne! Hei joo tästä pitää heti kertoa Joelille! Jee!”

”Ai niin, tää vauva ois silloin parin kuukauden ikäinen. Ja mä oon viimeksi käynyt festareilla joskus kymmenen vuotta sitten. Joel ei ikinä. Ja viime kesänä me ei haluttu lähteä kotoa edes mökille saatikka jonnekin festareille. Mä kävin yhden kerran terassilla ja join kaksi siideriä. Pitäiskö vaan synnyttää tämä lapsi ensin.”

Biisi vaihtuu johonkin menevämpään.

”Hei koska mä oon viimeksi ollut jossain baarissa? Tai BILEISSÄ? Ei hitsi, en varmaan vuoteen! Miks me ei enää koskaan mennä mihinkään bileisiin! Vähänks ois siistiä! Joo! Kotibileet! Boolia ja siideriä ja paljon ihmisiä! Jee! Hei tästä pitää heti kertoa Joelille.”

”Ai niin, mä oon raskaana. Ei alkoholia. Ai joo ja ei pitäisi liikkuakaan. Eikä mua muutenkaan ole bileet tai baarit oikein enää kiinnostaneet moneen vuoteen, ei ennen tätä perhe-elämääkään. Pitäiskö vaan synnyttää tämä lapsi ensin.”

*******

Joel tulee autoon.

”Hei me mennään viiden kuukauden maailmanympärimatkalle ja Provinssirockiin ja kotibileisiin!!!”

Hiljaisuus.
(Se on tottunut jo näihin)

Käynnistän auton.
”Kiva, ne kulmaraudat näköjään sitten löytyi.”

Kommentit (25)
  1. Lilyn pitäis laittaa tuoho etusivulle semmonen merkki: ”VAROITUS! Tämä blogi saattaa aiheuttaa vakavaa riippuvuutta sekä naurunpyrskähdyksiä epäsopivissa paikoissa”

  2. En oo varmaan ikinä ennen kommentoinut, vaan hiljasena seuraillut pidemmän aikaa, mutta nyt on kyllä aivan pakko, koska… IHANA! 😀 <3 Hihittelin täällä kovasti itsekseni, kiitos piristyksestä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *