…and we have a nanny!

”Parempaa.”

Tuo sana on tällä hetkellä vastaukseni kysymykseen ”mitä sinulle kuuluu?”.

*******

Tänään tuo maaginen raskausluku (jota en muuten koskaan ennen ensiraskautta ollenkaan tajunnut) näyttää lukua 27+0. Uusi viikko on siis pyörähtänyt käyntiin, ja enää kolme viikkoa siihen henkilökohtaiseen tavoiterajaani, kolmeenkymppiin. Jea!

Ja ilokseni olen huomannut, että loppuraskaus ei olekaan väistämätöntä kuntoalamäkeä kohti lapsivesien lorahtamista, vaan itse asiassa oloni on nyt selvästi parempi kuin viikko sitten. Syitä voi olla useita. Ehkä hemoglobiinin notkahdus on vihdoin taittunut – en ainakaan enää meinaa läkähtyä kylkeä kääntäessäni. Ehkä ultran ”kaikki hyvin” -tulos on vaikuttanut mielialaan ja olo tuntuu sen takia paremmalta. Heh tai ehkä jopa vajaan kahden viikon korvavalon käyttö on voinut vaikuttaa vireystasooni – placebolla tai ilman.

Ja isoimpana ”ehkä”-syynä kenties se, että viime päivinä olen vihdoinkin pystynyt välttelemään nostamisia ja naperon kanssa lattialla konttaamisia. We have a nanny!

chai tea latte.jpg

Kahvi ei vieläkään maistu – mutta chai tea latte sitäkin paremmin.

 

Lastenhoitajan valinta oli aivan hurjan vaikeaa. Vaikka totta kai alkuun ajattelimme, että voi tulisipa paljon kivoja tyyppejä, joista voisi valita – mutta loppujen lopuksi käväisi jo mielessä, että voi olisipa ollut vain yksi sopiva, niin ei olisi täytynyt tehdä näin vaikeaa ratkaisua! Ihan oikeasti olisimme halunneet valita vähintään kaksi. ”Olen pahoillani, mutta valintamme kohdistui toiseen” -meilien kirjoittaminen oli ehkä vaikein asia vähään aikaan.

Mutta joo: tuskin se meidän hoitajatarve siihen toisen lapseen syntymään päättyy. Niinpä jo parilta hakijalta kyselin, että josko heiltä voisi kysellä lastenhoitoapuja myöhemminkin – vaikkapa ihan sellaiseen, jos nämä kahden (sitten) pienen lapsen vanhemmat vallan riehaantuvat ja keksivät lähteä leffaan yhdessä. Tai edes Prismaan tai Ikeaan ihan rauhassa.

Toivon ihan tosi-tosi kovasti, että kontaktit näihin pariin huipputyyppiin jatkossakin säilyvät! Tämä koko hoitajakuvio nimittäin synnytti ihan uuden ajatuksen: noin kymppi tunnin omasta vapaa-ajasta – wohoo! Voi kuinka monta kertaa olen ollut valmis maksamaan mitä vain parin tunnin päiväunista. Ja vielä kivan, samanhenkisen, tutun ja luotettavan hoitajan kanssa. Oi kyllä, kiitos!

*******

Niin se meidän lastenhoitaja. Tai oikeastaan nanny. Laura-täti on meidän kiva, herttainen ja miellyttävä uusi hoitajamme, joka on asunut Suomessa pari vuotta ja ei puhu äidinkielenään suomea. Niinpä tirppanen saa hieman kielikylpyäkin hoidon ohessa 🙂 Alkuun kielikysymys vähän mietitytti, mutta kokeilu osoitti systeemin oikein toimivaksi: Laura puhuu englantia ja minä siinä juttelen samaa asiaa suomeksi. Ja tirppa on Laura-tätiin ihan hullaantunut!

(niin oli kyllä erääseen toiseenkin tätiin; vieläkin kyselee, että ”missä toinen täti?”, niisk)

Laura saattaa ehkä jatkossa siis vilahdella blogissakin – katsotaan 🙂

tirppa.jpg

…ja pöydän toisella puolella Laura-täti syöttää naperon.

Kommentit (17)
  1. Paljon onnea nannystä ja raskausviikoista! Hienoa, että saat vihdoinkin levätä -Ja kuitenkin olla kotona Silvan kanssa <3  Kaikkea hyvää!

  2. Oi mahtavaa kuulla että Silva on löytänyt ihanan hoitajan – ja vielä kielikylvynkin siinä sivussa! 🙂 Varhain opittu toinen kieli on valtavan suuri rikkaus. Olen itse ollut useamman vuoden nannyna Lontoossa joten kyseinen työ on lähellä sydäntä, etenkin kaksikielisyyden kanssa työskentely. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *