Arki vs. arki

Seelan päikkäriaika kotona:

kotona.JPG

Seelan päikkäriaika Espanjassa:

matkalla.JPG

Okei valitsen jälkimmäisen.

Mutta sitä en voi tajuta, että meidän perhekuukausi on jo puolivälissä. Eiiiih! Mitenaikameneenäinnopeasti? Mä oon ihan kamala: oikeastaan riippumatta reissun kestosta alan viimeistään tässä puolivälin tietämillä laskea, että eiiiiih enää niin-ja-niin-paljon jäljellä. Se on ihan älyttömän typerää. Että vaikka puolen vuoden matkasta vain kolme kuukautta elää siinä hetkessä ja lopun laskeskelee, että apua kohta pitää palata kotiin

Hetkessä elämisen oppitunnit siis vielä kesken tässä osoitteessa.

Kommentit (7)
  1. Pakko pikaisesti jakaa yksi onnistunut ”unikoulukokemus”. Herralla ikää kk enemmän kuin Seelalla ja hiljalleen oltiin lipsuttu siihen että tunnin välein suunnileen tissillä tainnutetaan uneen. Joskus kun koitin pantata, alkoi hillitön karjunta joten se panttaaminen jäi siihen alle puoleen minuuttiin. Nyt tuli mitta täyteen ja päätin että yötissi saa jäädä ja vaikka sitten päivätissikin vaikka tärkeitä ovat meille kummallekin olleet. Läheisyyttä voi tankata muutenkin ja sitä paljon tehdäänkin, vaikka pienen miehen jalat jo kovasti vievät sylistä kauemmaskin.
    Niinpä päätin, että kainalossa saa nukkua edelleen, mutta nukun itse rintsikoissa (jätkä suunnilleen repii multa paidan päältä maidonhimossaan). Ekana yönä itki kahdesti noin vartin sylissä. Viime yönä ei kertaakaan. Kerran heräsin kun tunki ihan kylkeeni nukkumaan. Ja nukkuu isänsä kanssa edelleen! Ei ole koskaa nukkunut yli 9 tuntia, nyt mennyt 11!!! Ja tunnustanpa nyt, että näin on käynyt ihan kaikkien kolmen lapsen kanssa, että öisin on lipsuttu tainnuttamaan tissillä kunnes ollaan tässä tilanteessa ja kunnes olen itse saanut tarpeekseni. Jälkikäteen päällimmäinen fiilis on aina että miksi kestin näinkin monta kuukautta huonoja unia. Mutta kun siinä väsymyskoomassa jo pelkän unikoulupäätöksen tekeminen ja siinä pysyminen on liian vaikeaa… Tsemppiä teille!

  2. Toi ensimmäinen kuva on vaan niin mahtava! Herran ilme on varsin tyhjentävä.

    Ja voin allekirjoittaa, jotain ihmevoimia se aurinko tuottaa. 1,5 vuotta auringossa asuneena ja 0 flunssaa takana myös aamuherätysangstit ovat promillen luokkaa Suomeen verrattuna. Arki se on auringon allakin, mutta niin paljon onnellisempi. 

    Nauttikaa loppustakin Espanjan-ajasta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *