Asennemuutos

Kaikkihan on kiinni asenteesta, eikö niin? Tai ainakin paljon.

Tänä aamuna huomasin, että kaiken eilisen jälkeen tämä ei tunnukaan enää yhtään niin pahalta:

haalarin.jpg

Tänään ajattelin siis käyttää Silvan päiväuniajat tähän. Lankoja on jäljellä vielä ainakin driljoona. Ja jos tuo ei ole luku, niin pitäisi olla.

Lanka neulaan, pujotus neulotun alle, lanka poikki.
Lanka neulaan, pujotus neulotun alle, lanka poikki.
Lanka neulaan, pujotus neulotun alle, lanka poikki.
Lanka neulaan, pujotus neulotun alle, lanka poikki.
Kertaa driljoona.

Tämähän on oikein mieltärauhoittavaa. Kaikki on kiinni asenteesta.

…ja jos yhtään ajattelen vahingossa sananvapautta, en ainakaan sano sitä ääneen 🙂

auttaa.jpg

Silva auttaa.

Kommentit (10)
  1. Kainaloinen kana: Synnyttämään lähtiessäni olin kaiketi tehnyt itseni kanssa sinunkaupat sen asian suhteen, että jos pitää valita, elossa ja terveenä sairaalasta kotiin palaisi vauva isänsä kanssa.

    Kuten tuolloinkin totesin, Suomesta puuttuu keskustelukulttuuri koko asiasta eikä asiallista (tilasto)tietoa ole saatavilla. (Miksi?) Tuli sellainen olo, että nostaessani asian pintaan sain hurjistuneet terveydenhuoltoalla työskentelevät tai sitä opiskelevat heti kertomaan, miten maa makaa ja miten maallikolla ei saa olla omia kokemuksia tai mielipiteitä.

    Kommenttisi eivät kuitenkaan olleet mitenkään aggressiivisimmasta päästä ja saavutimme kaiketi jonkinlaisen dialoginkin pienten tarkennusten jälkeen. 

    Tällaista tämä netissä säätäminen välillä on. Toisen ronski huumorintaju loukkaa toista ja yhden subjektiivinen kokemus tulkitaan heti valtakunnanlaajuiseksi hoitosuositukseksi. Hankalaa.

  2. Liisa: Hih Silvastakin on tullut jo ihan hurja vipeltäjä: muutamassa sekunnissa se on ihan eri huoneessa, yleisimmin sähköjohtojen (auts) kimpussa tai kylpyhuoneen kynnystä imeskelemässä. Poissa ovat ne ajat, kun vauva tyytyväisenä kellotteli villapöksyissä lampaantaljalla lelukaaren alla 🙂

    Ja vielä tuohon keskusteluun, että sehän on varmaan aina hyvästä. Tai öö no lähes aina 🙂 Joskus se saa tosiaan itsellekin ihan uusia näkökulmia aukeamaan. Tai joskus sitä ei välttämättä muuta mieltään (tyyliin tip-paa-kaan), mutta tekee silti hyvää lukea ihan sataprosenttisesti eri mieltä olevien näkemyksiä. Mun palstalla esim. tuolla tasa-arvokeskusteluissa joskus loppukesästä. 

    Mutta sitten on tietysti se toinen puoli, eli jos yhtä äkkiä tuntuukin siltä, että joku piikki osuu itseen ja tuleekin paha mieli. (itselläni se voi olla ihan sitä tyyliä ”uutistenlukija katsoo merkitsevästi”, mistä myös oli aikaisemmin puhe äitisyntejä luetellessa) Joku asia saattaa just jäädä märehdityttämään ja sillä saatta pilata päivän tai seuraavankin. Tai siis minä ainakin. Siitä kun pääsisi eroon…

    Hitsi, mitenkähän ne ”pamflettibloggaajat” oikein sen tekee – ehkä se on myös ihmistyyppikysymys, että osaa olla eri mieltä toisten kanssa eikä pahastu, vaikka joku vetääkin hernarit nenään. Vaan osaa asettua tilanteen yläpuolelle. Oispa se taito sekin. No, kaikkea ei voi osata 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *