Babyn ensimmäiset bileet

Vappuaattona tekstarin piippaus kutsui meidät ex tempore -kotibileisiin. Kavereiden (ja ennen kaikkia omaksi) yllätykseksi vastasimme: ”Juu, tullaan mielellämme!”

Babyn ensimmäiset kotibileet vietettiin siis 3,5 viikon iässä. Samalla se oli meille vanhemmille ensimmäinen opettelutunti aiheesta: mitä asioita voimme tehdä vauvan kanssa, mitä emme?

kuosit.jpg

Erilaisten kuosien villi yhdistäminen on tulevan kesän juttu, sanottiin jossain lehdessä. (mainitsisin lähteen, jos äitiysväsymykseltäni muistaisin) Me täällä trendien aallonharjalla yhdistämme rohkeasti mm. Nalle Puhia ja seepraa.

Vaunuilimme kymmenen minuutin kävelymatkan bilepaikalle Arabianrantaan jo alkuillasta, ja vanhempien nauttiessa fetasalaattia ja teetä Silva nukkui rauhassa makuuhuoneen puolella. Myös imetyksen mamma hoisi korrektisti makuuhuoneen uumenissa, ja kun illanvieton volyymi (niin musiikin kuin puheenkin) alkoi kymmenen aikoihin nousta vapputasolle, vanhemmat babyineen poistuivat vaunuillen kirpeään kevätiltaan.

Jei, tosi onnistunut kokemus!

Haluaisimme olla sellaisia vanhempia, jotka rohkeasti ottavat lapsensa mukaan kaupunkitapahtumiin ja muihin rientoihin. Paljon se tietysti on kiinni myös vauvan persoonasta – mutta tähän mennessä se lupailee hyvää; Silva nukkuu selvästikin sopivankokoisessa melskeessä jopa paremmin kuin täydessä hiljaisuudessa. (lue: yöllä)

Mutta miten humalaisten ihmisten näkeminen vaikuttaa lapseen? Sellaisilta ahdistavilta kokemuksilta haluan kuitenkin vauvaa varjella. Hmm, täytyy siis varmaan tarkkaan valita vain sellaiset sopivankokoiset ja -laatuiset menot.

Omien vanhempien alkoholinkäyttöä babyn ei onneksi tarvitse nähdä: Joel ei ole moneen vuoteen juonut ollenkaan, ei kuulemma pidä ”käyneen” mausta mitä-ikinä-se-onkaan. Enkä minäkään itse asiassa ole kaivannut niitä paria viikonloppusiideriä, jotka minulla oli ennen raskautta tapana nautiskella perjantai- tai lauantai-iltaisin pizzaan ja leffailtaan yhdistettynä.

Hmm, toisaalta kesä-Fresitasta en ole valmis kokonaan luopumaan 🙂 Ehkäpä baby pärjää sellaisina harvoina ”äiskän mansikkahetkinä” isän sylissä, pumpatun rintamaidon varassa 🙂

fresita.jpgKesä-Fresita mökillä vuosimallia 2011.

Kommentit (4)
  1. Sini, joo tämä suomalainen känniördäyskulttuuri nimenomaan… Itse kasvoin lapsena kuvittelemaan, että alkoholi on paha-paha-paha asia; pelkästään aikuiset miehet juovat VIINAA ja itseltään tajun kankalle ja perheen hankeen. Tai jotain 🙂 Vasta paljon isompana ymmärsin, että alkoholia voi nauttia myös niin, että on kivaa. Eli nimenomaan nauttia 🙂

    Lapselle haluaisi antaa jotenkin terveen suhtautumiseen alkoholiin. Varmasti kuitenkin holtittomasti käyttäytyvät aikuiset saattavat pelottaa ja ahdistaa lasta. Täytyy siis varmaan valita bileensä sopivalla tavalla, eihän sitä ehkä tarvitse ihan sinne Havis Amandan patsaalle vappuaattona ängetä 🙂

    Mindeka, kiitos rohkaisusta, juuri noin ajattelimme tehdä! Mahtava idea muuten tuo matkasänky-leikkikehä, sitä täytyy myöhemmin testata 🙂 Mekin vappuna jo haaveilimme tuollaisista grillibileistä, jonne lapsetkin ovat tervetulleita. Tässä Kumpulan-Toukolan alueella sellaisia näki paljon. Toivottavasti jo ensi kesänä meidän omalla pihallakin grillaillaan ja muksut taapertavat mukana!

    Liisa, nii-ii-iin tiedän tuon väsymyksen! Meillä se näkyy yleisimmin siinä, että lähden yläkertaan esim. hakemaan kännykkääni. Sinne mennessä ripustan pyykit, lastaan uuden pesukoneellisen ja puuhastelen jotain muka-tehokkaan, ja reippaana  palaan sitten kymmenen minuutin päästä alakertaan – ja se kännykkä on edelleen siellä yläkerrassa. Pätkii, pätkii 😀

    Meillä on myös tuollainen kantoreppu hankittuna, Manduca. Plus kantoliina myös, se on varmaan näppärä varsinkin tässä kotioloissa. Silva on kuitenkin vielä niin minikokoinen, että niitä ei olla päästy käyttämään. Toivottavasti muutaman viikon päästä kuitenkin!

  2. Meillä on sama aie ja toive menovauvasta. Sitä varten on vaunujen rinnalle hankittu kantoreppu, jonka sujuvaa käyttöä onkin opeteltu jo pihapiirissä. Lupaavalta vaikuttaa, kaveri viihtyy kyydissä. Turvakaukaloa poika sen sijaan on alkanut protestoida, mikä voi jonkin verran rajoittaa autoilumenoja. Vauvaa myös nukutetaan päivisin olkkarissa arjen äänien keskellä, jotta hän ei tottuisi nukkumaan pelkästään täydessä hiljaisuudessa. (Emmeköhän kaikkien näiden toimenpiteiden jälkeen jämähdä tiukasti kotiin.)

    Pakko vielä avautua hiukan omasta äitiysväsymyksestäni. Olen tuntenut itseni enimmäkseen ihan virkeäksi katkonaisista ja usein vajavaisista yöunista huolimatta. Paitsi että tänään istuimme koko perhe puoli tuntia neuvolan odotushuoneessa turhaan, koska luulin että tänään on huominen. Itse olisin istunut puolihorroksessa pidempäänkin, mutta mies alkoi epäillä ajanvarauksen ajankohtaa. Hetken päästä kotona tajusin, että äitienpäivälahjan postittamisella omalle äidilleni ei olekaan kiire, koska kyseinen päivä ei ole vielä tällä viikolla. Lisäksi S-etukorttini on kadonnut. En tiedä minne, mutta luultavasti olen jättänyt sen johonkin kauppaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *