Back to basics

Mikä yhdistää reissujutut ja baby-elämän tämänhetkisen kuumimman (purkkiruokasose)perunan eli kiinteiden aloittamisen?

Kyllä, tähän on taas tultu. Pahoittelen.

Kakka.

(Mitä sanoisikaan Freud tästä…? Aikuinen ihminen kokee tarpeelliseksi kirjoittaa toistuvasti julkiseen blogiinsa kakkajuttuja…?)

Pahoittelen siis jälleen syvästi tätä seuraavaa. Terapeuttisuosituksia ei silti kannata antaa, sillä tämän kakkaperheen toinen aikuinen on itsekin tuleva terapeutti 😀

*******

Silva-parka, mitenköhän naperomme ikinä oppii sellaisen kakkakorrektin puhetavan…? Sellaisen, jossa mukamas ei olisi mitään merkitystä, millaista tavaraa sieltä pyllystä ulos tulee. Meillä kotona kun kakasta puhutaan avoimen vapautuneesti. Eikä tämä edes ole sellaista ”äitiys sekoitti sen pään ja nyt se puhuu pelkistä kakkavaipoista” -syndroomaa. Kyllä: me olimme tällaisia jo ennen vauvaa.

Olimme siis Joelin kanssa tunteneet alle puoli vuotta, kun lähdimme reisssuun. Joel ei ollut koskaan ennen reppureissannut, ja minä jostain kumman syystä kuvittelin, että 1,5 kuukautta Intiassa olisi jollain tasolla hyvä tutustumisidea.
(ja kyllä meillä oli kivaa! mun mielestä. mutta Joel ilmoitti Suomeen palatessaan, että ei enää koskaan poistu kotoaan mihinkään. onneksi muutti myöhemmin mielensä.)

No, ainakin Intiassa reissanneet varmasti ovat samaa mieltä siitä, että kakka siellä on tärkeä. Se ihan olennaisissa määrin määrittää, mitä tulevina päivinä tehdään: Uskalletaanko lähteä paikkoihin, joissa pönttö ei ole juoksuetäisyydellä? Onko tämä perusturistplörinää vai oliko ruoassa jotain vikaa?

Toisaalta terve kakkakausi Delhi-bellyn jälkeen tuntuu aina ihanalta: Olen terve! Olen hyvinvoiva! Olen reipas! Minulla on hyvä kakka!

(joskus ollaan jopa ”tuu katsomaan!” -rajalla, mutta sitä ei olla sentään ylitetty)

Niinpä aivan vahingossa jo alussa puheisiimme jäi kakkavapautuneisuus. Ja miksipä ei? Miksi sen pitäisi olla niin suuri tabu? Sehän kertoo kuitenkin jotain ihan olennaista ihmisen hyvinvoinnista.

*******

Erään intialaisella pöntöllä kykkimiskauden yhteydessä päädyimme hieman päivittämään suomalaisia sananlaskuja. Näin:

”Terve kakka terveessä ruumiissa.”

”Suo siellä, kakka täällä.”

”Parempi pyy pivossa kuin kakka pöksyssä.”

”Nyt tässä on kyllä joku kakka haudattuna.”

”Ahneella on paskainen loppu.”
(tätä ei tarvinnut edes päivittää – oli jo valmiina tällainen)

”Roiskuu, kun kakataan.”

”Moni kakka päältä kaunis.”

”Kakka porsaan kotiin ajaa.”

”Paha saa kakkansa.”

”Kakka se on, mikä kannattaa”

”Älä jää tuuleen kakkaamaan.”

”Kotiinsa on moni kakannut.”

”Tulee se mies räkänokastakin, vaan ei tyhjää kakkaajasta”

”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen kakkaa.”

 

Kyllä vanha kansa sen tiesi.

*******

Ai miksi täällä on taas näin kakka mielessä? Ehkä arvaattekin: sosekokeilujen myötä Silvan kakkaparka on täysin kadonnut – yhdeksän päivää sitä on jo tässä odoteltu… Pari lupaavaa pierua, mutta ei. Ei ei ei kakkaa.

Kakka, huhuu, tuu jo!

*******

Sain jokin aika sitten ihanan palautteen, jossa sanottiin, että joka päivä on pakko tulla kurkistamaan, mitä puutalobabylandiasta tällä kertaa saa lukea. Mukava kuulla, että jutuissa on onnistuneesti mukana myös yllätyksellisyttä.

Yksi kuitenkin näköjään toistuu. Niin kuin elämässäkin. Kakka.

 

ps. Ei kuvia tässä postauksessa. Mulla kyllä OIS hyvä kuva Joelista intialaisella pöntöllä ja se oli joskus Joelilla Facebook-profiilikuvanakin – mutta se ois ehkä vähän liikaa 😀

Kommentit (38)
  1. Tsihihi toivottavasti oli edes moni kakka päältä kaunis 😀 😀 😀

    …ja kiva, että olet löytänyt tänne tontille – kakkahuumoria ja muitakin pyrskähdyksiä tulee varmasti eteen vielä luku-urakassasi myöhemminkin 🙂

  2. Pakko kommentoida, vaikka onkin jo vanha kirjoitus 🙂 Imetin tuossa tekstiä lueskellessa ja sain paheksuvia katseita mini-ihmiseltä, kun repeilin nauramaan sanontojen kohdalla 😀 Ja kommentteja lueskellessa kuuntelin iloisena mini-ihmisen kakkatoimenpidettä 🙂 Iloisuus vaihtui hetkeksi hysterian puolelle (niin naurun kuin toiminnankin puolesta), kun tunsin jotain kosteahkoa jalallani 😀 Voisi melkein sanoa, että ”kakka osuu omaan nilkkaan” (kirjaimellisesti!!!) 😀 😀 😀

    P.S. Olet muuten saanut musta vakiolukijan tässä kesän aikana 😀 Mennään vasta tässä kohtaa, mutta kun noita imetyskertoja on useampi päivässä, niin edetään aika vauhdilla 😀 Ihan parhautta!!!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *