Bambuhutissa

No nyt ollaan bambuhutissa.

Alkeellisessa bambumajassa meren äärellä vain on sitä kuuluisaa ”sitä jotain”. Aaltojen kohina, lempeä lämmin merituuli puhaltaa ohuiden bambupunosseinien läpi – muuta ilmastointia ei tarvita.

bambuhutti jalat.jpg

Tänään tultiin tänne Ko Kradanin pikkusaarelle, ja vihdoinkin löydettiin sellainen kauan kaivattu bambuhut (aiemmin on yövytty bungalow-tyyppisissä pikkumökeissä). Ensimmäinen yö yleensä osoittaa paljon: löydämmekö itsemme torakoiden (ja skorpionien, kuten kerran) keskeltä vai uinummeko onnellisina moskiittoverkon alla.

Ensi yö on siis meillä se ensimmäinen yö täällä.

babmuhutti riippumatto.jpg

Bambuhutissa yöpymiselle on yksi sääntö ylitse muiden: ei minkäänlaisia ruokia huoneeseen. Oikeasti. Mitään. Murustakaan ei saa tipahtaa hutin sisälle tai läheiseen ympäristöön. Jos edes terassilla on syöty/juotu mitään, on roskat syytä kantaa roskakoriin jonnekin mahdollisimman kauas. Muuten paikalle saapuvat torakat. Ja jos sinulla on ollut eilisen ruoan jämät tai tyhjä limupullo huoneella ja  pian torakat valtaavat tavarasi, se on ihan sinun oma syy. Että terveisiä vaan sille Trip Advisorissa valittaneelle, joka jätti eilisen ruoan jämät huoneelleen ja löysi pian huoneestaan 20 isoa torakkaa. Se ei ollut hotellin vika vaan ihan silkkaa tyhmyyttä arvon matkailijalta.

Nojoo, ei kannattaisi ehkä uhota – ensi yö tosiaan näyttää paljon…

bambuhutti joel portailla.jpg

Bambuhutissa on ötököitä. Paljon. Seinien rei’istä mahtuvat kyllä halutessaan sisään kaikki kissaa pienemmät eläimet. Moskiittoverkko pitää ne poissa sängystä. Mutta ötököitä on kaikkialla, hienoimmissakin hotelleissa.

Tämähän on sentään tropiikki.

Sääntö numero kaksi: moskiittoverkko tungetaan patjan alle – sitä ei jätetä vapaasti lattialle roikkumaan.

bambuhutti_tuuletin.jpg

Ja sääntö numero kolme: jos mahdollista, tavarat on syytä pitää mahdollisimman pitkälti pakattuina ja sulkea laukkujen vetoketjut. Jos se kohta numero yksi kaikista varotoimista huomimatta epäonnistuu.

Ja sitten vaan: hyvää yötä täältä tropiikista! Pitäkää peukkuja 🙂

 

 

PS. Koh Kradan on muuten sellainen paljon puhuttu autiosaari sanan melkein-oikeassa merkityksessä. Paikallista asutusta täällä ei ole ollut ennen matkailijoiden saapumista. Voi hyvin nähdä, että varmaan vielä joskus viitisen vuotta sitten paratiisi on ollut täydellinen – nyt saarelle on alkanut tulla useampia majoituspaikkoja ja jopa yksi luksustason näköinen resortti. Majoituspaikkoja taitaa olla (näin pika-arvion mukaan) koko saarella kymmenkunta.

Oma hutti rannan päästä löytyi kuitenkin tosi rauhalliselta alueelta – näkymä merelle on täydellinen. Täällä voi jo melkein kuvitella olevansa aika yksin. Tai parin puolalaisen kanssa.

Kommentit (9)
  1. Hei sà et lopulta sitten vaihtanutkaan tota blogin logoa! Silva puuttuu. 🙂

    Ihanaa lomaa!

  2. Katsoin reissukuvat läpi Instasta. Tosi kivalta näyttää! Mukavaa loppureissua!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *