Bloggaaja pyytää palautetta!

Bloggaaminen Lilyssä on ihanaa!

Puutalobaby-blogi syntyi tilanteessa, jossa olin maannut kipeiden supistusten takia sairauslomalla jo yli neljä viikkoa. Olin katsonut netistä arviolta 82 tuotantokautta the Bachelor/the Bachelorettea ja uudestaan kaikki Täydellisten naisten jaksot ykköskaudesta tähän päivään asti. Edessä oli vielä (näin siis kuvittelin *) kuusi viikkoa kotona makaamista, neljän seinän sisällä.

Hei mutta mäpäs perustan blogin! Siinä pääsen tekemään sitä, mistä niin kovasti tykkään: kirjoittamaan!

Pähkäilin hetken eri ”alustoja” ja valitsin Lilyn. Täällä näytti olevan näppärästi sivurakenteet sun muut valmiina, ja hyvällä tsägällä saisin täältä jonkun lukijankin – ehkä viimeisenä mielessäni oli sellainen, että jaksaisin alkaa blogiani jotenkin mainostamaan ja markkinoimaan. Kunhan omaksi iloksi ja silleen.

Kirjoitin ensimmäisen bloggaukseni maaliskuun viimeisenä perjantaina puolilta päivin. Sen jälkeen jumiuduin  lumoutuneena Google Analyticsin reaaliaikaisia käppyröitä tuijottamaan: ”kaksi lukijaa, minulla on juuri tällä hetkellä kaksi lukijaa! …NELJÄ! VAU!!!”

Tällä hetkellä teitä on noin 2000 per päivä. Vau. Käsittämätöntä. Kaksituhatta kertaa vau. Kiitos, kun olette olemassa!

*******

Yksi Lilyn parhaita puolia on tämä keskustelevuus. Tämä blogi olisi täysin erilainen (huonompi), jos vain monologihorisisin yksinäni. Useissa palautteissa on sanottu, että palautteenantaja lukee Puutalobabyä joka ikinen päivä – jokaisen kirjoituksen ja jokaisen kommentin! Eli te, ihanat keskustelijat, olette olennainen osa näiden palautteenantajien blogikokemusta: lukijat haluavat lukea paitsi minun juttujani, myös teidän kommenttejanne!

Seuraa siis jo tämän postauksen toinen kiitos: tämä on teille aktiivisille keskustelijoille: kiitos! <3

*******

Ja sitten seuraa se osuus, josta koen huonoa omatuntoa.

Aikani on totta kai rajallinen – olette ehkä saattaneet huomata, että minulla on tuollainen vauva 😀 Usein olen pähkäillyt, käynkö Silvan päikkäriajalla kiinni kommenttitulvaan vai postaanko uuden bloggauksen.

Tätä haluaisinkin nyt kysyä teiltä!

Tähän mennessä olen siis kirjoittanut uuden bloggauksen aina silloin, kun joku asia on pälkähtänyt mieleeni. Lähes päivittäin siis, oho. Tämän vuoksi joskus olen keskusteluista aivan auttamattomasti jäljessä.

Asiaa ei välttämättä helpota se, että joissain alkukesän keskusteluissa (etenkin niissä, joita Lily mainostaa Facebookissa) jutellaan aktiivisesti edelleen 🙂

Olen myös miettinyt keskusteluihin vastaamistekniikkaa. Usein bloggaajat vastaavat henkilökohtaisesti jokaiselle, mikä on minunkin mielestäni tosi kiva juttu – kun olen kommentoinut johonkin blogiin, totta kai tykkään siitä, että kommenttini huomioidaan 🙂

Usein kommentteja ehtii kuitenkin tulla piiiiitkä liuta ja ikään kuin ”tipahdan kelkasta”. Ja jos siinä vaiheessa vastaisin kaikille yksityisesti, päätyisin suunnilleen tällaiseen tilanteeseen:

Xxxxx: Hih, niiiiin totta!
Vierailija1: Tästä tuleekin mieleeni, että…
Yyyyyy: Oon samaa mieltä!
Vierailija2: Kiitos kivasta palautteesta….
(ja tämä kertaa 25; Silva ehtii herätä kirjoittaessani useammilta päikkäreiltä ja lopputulos on sillisalaatti (?), jota kukaan ei jaksa lukea…)

Tällaisissa tilanteissa kaikille erikseen vastaaminen ei tunnu vievän keskustelua eteenpäin – siksi olen usein tällöin vastannut yleisemmällä tasolla: jatkanut keskustelua niistä asioista, jotka omaan mieleeni ovat kommenteista sattuneet tulemaan ja bongannut kommenteista suorat kysymykset, joihin olen yrittänyt vastata. Ikään kuin ”keskustellen”, ei ”joka kysymykseen vastaten”.

Mitä mieltä olette tällaisesta?

Mielessäni pyörii siis useampiakin kysymyksiä, joihin tosi mielelläni kuulisin teidän mielipiteitänne:

Haluaisitteko mieluummin uusia postauksia (lähes) päivittäin – vai käyttäisinkö aikaani mieluummin enemmän vanhojen juttujen keskusteluissa ja postaisin sitten uusia juttuja vähän harvemmin?

Keskusteluihin liittyen: Oletko koskaan ärsyyntynyt siitä, jos en ole vastannut sinun kommenttiisi henkilökohtaisesti? Saa vastata rehellisesti, klikkaa itsesi tarvittaessa anonyymiksi 🙂 Olenko siis ihan paska keskustelija…?

Ja: mitä mieltä olette tuosta ”yleisemmästä” vastaustekniikasta? Omasta mielestäni se on jotenkin keskustelun kannalta hedelmällisempää – mutta ei kai se ole epäkohteliasta…? Onko?

*******

Ai niin, ja se piti vielä sanoa, että vaikka en jokaiseen kommenttiin vastaisikaan, luen aina ja joka ikisen kommentin, myös vanhoista keskusteluista! Ja vastaan myös jokaiselle ainakin omassa mielessäni 🙂

…koska TE olette tärkeitä! <3

 

 

 

*) …ja kuinkas sitten kävikään? Ei tullut raskausaikablogia: lapsivedet lorahtivat kaksi päivää ensimmäisen bloggauksen jälkeen. Seuraavien kahden viikon minipostaukset kirjoitinkin Kätilöopiston sängystä Joelin älykännykällä. Kappalevaihtonäppäin ei muuten toiminut. Vesien menon jälkeen tajuttiin, että meille tulee keskosvauva. Ja sitten syntyi Silva.

Ja Puutalobaby-blogi.

Kommentit (45)
  1. Mutta mäpäs noteeraan kaikki kommentit kyllä – ja aina, vaikka en sitä omilla kommentilla sanoiskaan! 🙂 Linkkaa ihmeessä sivusi, mun mielestä on kiva seurailla myös ”vakkareiden” kuulumisia!

  2. Voi eeei! Olet aivan iiiihana, kun ajattelet tämmöisiä. Itse en nyt osaa sanoa asiaan juuta enkä jaata, itse kun en ole mikään nirso(kai?)ja olen aika tottunut siihen ettei kommenttejani tms.noteerata (öö..) ja jos noteerataan niin on melkein bileet pystyssä. Niin ja koska itse olen aivan superlaiska nykyään edes avaamaan konetta(koska jumiudun tuhlaamaan rahani kankaisiin, joista haaveilen tekeväni tytölle vaatteita, joita en koskaan sitten kuitenkaan ehdi tehdä)niin en edes odota vastauksia viesteihini(:

    Osaisimpa kirjoitella läheskään yhtä lennokasta tekstiä kuin sinä! Oma blogini kun ärsyttää itseänikin välillä, mutta yritän pelastaa sitä superiakin suloisemmilla kuvilla meidän pikku kaunokaisesta ja milloin mistäkin. Omaksi huviksinihan minä sitä pidän, joten ehkä ei ole niin vaarallista ettei se ole niin hyvä ja/tai hieno, hahah!

    (meinasin linkata blogini tuohon kotisivujuttuun, mutta sitten meni ujous pikkareihin ja jäin miettimään että ”nokun eihän se ole kotisivu”)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *