Ei ehdi bloggaa, kun täytyy…

ebookers.jpg

Äääää tahtoo-tahtoo.
 

Matka Italiaan kevääksi varattu, mutta nälkä kasvaa syödessä.

Mä haluan takas:

teltta_surin.jpg

telttailemaan Surinille…

surin_jooga.jpg

…tänne!

Tai:

intia_takkutukka.jpg

hippeilemään Intiaan ja asumaan bambuhutissa…

intia_lukko.jpg

…jonka lukko on näin tukeva…

intia_saranat.jpg

…mutta saranat on sentään rautalankaa!

 

PS. Katsokaa, miten nuoren näköinen Joel on ilman partaa!

joel_parraton.jpg

Babyface.

Kommentit (19)
  1. Nyt on pakko kysyä, että miten ihmeessä te kestitte nukkua teltassa tropiikissa? Eikö siellä ollut kuumaa, tunkkaista, hiekkaista ja likaista?? Pelkästä ajatuksestakin tulee hiekkainen, hikinen ja merivedentahmainen olo… T. Kermaperse ;D 

  2. Mun kokemus lasten kanssa matkustamisesta on, että lapset jaksaa pitkät lennot usein paremmin kuin vanhempansa 😉 Etukäteen kannattaa tietty jutella millaista siellä koneessa on, ja kertoa että matka on kaikille pitkä, mutta toisaalta muistaa, että lapset on lapsia, eikä heiltä voi välttämättä vaatia hillittyä käytöstä, hyvää mieltä ja paikallaan oloa koko matkaa. Jos joku vierustoveri näistä häiriintyy niin se on hänen ongelmansa – olisi varannut paikan kalliimmasta matkustusluokasta tai uloskäyntien kohdalta, jonne lapsia ei laiteta. Raastavaa on ollut ainoastaan kuunnella lapsen (ei omani) lähes jatkuvaa huutoa tuntitolkulla. Puuduttavia korvatippoja (orodrops) ja särkylääkettä suosittelen siis mukaan ainakin ekoille lennoille varmuuden vuoksi, kun ei ole tietoa miltä lentäminen pienessä päässä tuntuu. (Ovat ihan kivat myös silloin, kun korvatulehdus iskee kesken matkan eikä lääkäriä ole samassa hotellissa.)

    Thaimaahan ollaan lennetty ekan kerran, kun lapset olivat 8kk ja 2v9kk ja toistamiseen 3,5 ja 5,5-vuotiaiden kanssa. Kaikki meni loistavasti. Ekalla reissulla toinen muksuista ujutettiin nukkumaan jalkatilaan, koska paikkoja oli käytössä vain kolme ja vuosikastakaan ei jaksa koko yötä pitää sylissä. Lasten pieni vedettävä matkalaukku oli myös loistava mukana koneessa, koska sen sai penkille, jolloin lapsi pystyi nukkumaan laukun ja käsinojien päällä (nojia ei saa useissa koneissa täysin ylös) jalat/pää vanhempien sylissä. Aikuisille ei uni ihan niin hyvin tullut silmään siinä pystyasennossa, mutta ehtiihän siitä lomalla palautua. Kotimatka ainakin Bangkokista olikin näppärästi päivälentona. Kumman hyvin sekin meni kun oli puuhaa mukana. Näiden pitkien lentojen lisäksi ollaan lennetty kerran pari vuodessa lyhyempiä matkoja, joten reissuja helpottaa jo sekin, että homma on lapsillekin tuttua.

    Lasten syöminen reissussa on aina vaihtelevaa, mutta siitä ei kannata stressata. Tuskinpa itseään viikossa parissa nälkään tappavat, jos jotain on tarjolla useamman kerran päivässä. Purkkiruokia kannettiin tuolle ekalle Thaimaanreissulle 1/pv mukana, muuten pienempi meni imetyksen, pussipuuron ja leivän voimin. Hotelliaamiaiselta vauva maisteli muroja, jugurttia ja hedelmiä. Reissu paransi myös ummetuksen, josta esikoinen oli kärsinyt koko ikänsä: ilmeisesti suolistoon pesiytyi lopulta bakteeri joka sieltä oli puuttunut 🙂

    Talo Italiassa meillä on kokematta – kuulostaa ihanalta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *