Ei oo lahjoja, ei oo vieraita

Aurinkoisen synttäripäiväni aamuna heräsin…

…alakerrasta kuuluvaan kakofoniseen kiljuntaan.

Perus.

Hipsuttelin alakertaan.
”Oiskos mulle kahvia?”, kyselin hyväntuulisena.

Sotkutukkainen ja kaikin puolin aamutoimista rähjääntynyt (olikohan se kuolaa vai aamupuuroa siinä olkapäällä?) Joel katseli minua kahden lapsen kaaoksen ja kulmiensa takaa feikkivihaisesti, osoitti sormellaan kohti ovea ja vastasi:
”ULOS.”

”Äidillä on tänään syntymäpäivä”, kerroin Silvalle.
”Hipii hipii hipiii!!! Missä on vieraat? Missä on lahjat?”, Silva hihkui.
(hipii = jipii)

No tuota. Aikuisten syntymäpäivät eivät meillä ole ihan samanlaisia kuin lasten.

Sain kuitenkin kahvini. Joel laittoi sen kahvin blenderiin Silvan synttärijätskikakunjämien kanssa. Sen jälkeen kun olin kertonut Joelillekin, että nyt on mun syntymäpäivä.

Sitten lähdin tanssitunnille.

syntymäpäivän aamupala.JPG

Kolkytkaheksan. Ei tunnu missään. Nuori ja kaunis niin kuin aina. Ha.

Naku-uinnilla olisin voinut mielelläni käydä.

Kommentit (21)
  1. Heiii, vielä yhdet myöhästyneet onnittelut! Mäkin olen mielestäni ikuisesti 32. 🙂 (Se pirun How Old Do I Look -sovellus tosin tänään veikkasi kaikkea 37:n ja 61:n – !!! – väliltä. Hymyileminen valokuvissa ei näköjään kannata.)

  2. Kiitos kaikille onnitteluista! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *