Elämäni rinkat

Rinkka. Oi rinkka. Reissaajan paras kaveri.

Olen vannoutunut rinkkafanaatikko, etsin intohimoisesti täydellistä rinkkaa. Ja jos sellaisen löydän, rakastan sitä enemmän kuin mitään materiaa olisi sopivaa rakastaa.

Minun rinkkani täytyy olla pieni ja kevyt. Haluan, että pystyn rinkka selässäkin hallitsemaan tilanteen ja itseni: juoksemaan lähdössä olevaan junaan tai luovimaan ahtaassa väkijoukossa. En voi sietää ajatusta, että minut saisi vähän tönäisemällä kumoon, kun kannan liian isoa kantamusta.

Tietysti rinkan täytyy hyvä kantaa; kapealla ja lyhyelle selälleni sopiva. Pikkurinkka siis.

Vetskarien ja klipsien toiminnan täytyy olla perfect – niin jykevää tekoa, että niihin voi luottaa. Oma äitini sortuu aina reissuissa ostamaan kaikenlaisia, päällepäin hyviltä näyttäviä feikkirinkkoja. Ja rips raps rops, niin ovat klipsit rikki parilla käyttökerralla. Ei käy.

Ja yksi tärkeimmistä jutuista: unelmien rinkan koko etupaneeli aukeaa vetoketjullla niin, että sisällön näkee yhdellä silmäyksellä. Ei ei ei päältätäytettäville rinkoille. Haluan, että hämärässä bambuhutissa (tai jopa pelkän otsalampun varassa pimeässä) löydän rinkasta tarvitsemani ilman, että minun täytyy purkaa tavara kerrallaan koko rinkka.

Tässäpä kriteerit. Ja olen niiden kanssa armottoman tarkka. Sori vaan, rinkkavalmistajat.

(Olen haaveillut salaa siitä, että pääsisin joskus jollekin rinkkamerkille töihin ja voisin suunnitella täydellisen rinkan. Itselleni siis, kröhöm, luonnollisesti.)

*******

Elämässäni on ollut aikuisiällä kolme reissurinkkaa. Yhtä olen palavasti rakastanut, toista katkerasti vihannut. Nykyinen kolmas on ihan jees.

Ja nyt uutena tietty se Ospreyn lapsenkantorinkka *), jota kohtaan odotukset ovat ihan toooooodella korkealla!
*) sain sen testikäyttöön Partioaitasta

*******

Ensirakkaus. Huokaus, ei ole sen veroista. Rinkka-asioissa siis. Ensimmäinen (muistaakseni vuonna 2002-2003 hankkimani) reissurinkka oli täydellinen – hankin sen ihkaensimmäistä reppureissuani varten, ja ihan oikeasti ikävöin sitä edelleenkin ihan jatkuvalla syötöllä.

rakkain.jpg

Täydellinen rinkka pullolleen pakattuna kanssani Portugalissa kesällä 2008.

Tämä täydellisyys oli jonkinlainen Haltin pikkurinkka – vai olikohan se jopa reppujen mallistossa. Tällaisia rinkkoja kantoivat silloin sen Suuri Seikkailu -ohjelman kilpailijat rämpiessään Posion metsissä; ja loppukesästä niitä sitten saikin näppärästi alennusmyynnistä 🙂

Rinkasta tekivät täydellisen:

  • vetskarilla avautuva etupaneeli
  • tilava vetskarilla avautuva alaosasto (esim. kengille, likapyykille)
  • iso tasku etupaneelissa (alusvaatteet, biksut ym.)
  • kiinnitysmahdollisuuksia antavat lenksut, joita oli rinkassa joka puolella; niihin sai irtohihnoilla kiinni tukevasti vaikka minkälaista kamaa. Esimerkiksi kuvassa niihin on kiinnitetty kaksi muovipussia
  • sopiva koko
  • täydellinen kannettavuus

Sanoinko nyt riittävän monta kertaa sanan täydellinen? Mutta se oli. Ja uskokaa tai älkää, tällä (ehkä 35-40 litran) minirinkalla pärjäsin jopa puoli vuotta Intiassa – juuri noiden kiinnityslenksujen ansiosta.

Niin, ja miksi en edelleen sitten käytä tätä ihanaa rinkkaa…? Se varastettiin. Julmasti, kipeästi ja sydäntäsärkevästi varastettiin. Eikä edes reissusta, vaan hemmetti vie ihan omasta kellarikomerostani Punavuoresta. Voi, mikä katkeruus. Sen tunnearvoa eivät murtomiehet tajunneet. Sitä mikään vakuutus ei voinut korvata.

Että jos joku tietää, mistä voi edelleen saada vuoden 2004 Haltin ”Suuri Seikkailu” -rinkan, kertokaa! Jos teillä sellainen käyttämättömänä lojuu tai jos joskus vaikka kirpparilla törmäätte… Olen valmis maksamaan melkein Ihan Mitä Vaan. Ja tämä tarjous on voimassa ikuisesti.

*******

Rinkka numero kaksi. Onni onnettomuudessa, sain kellarimurron jälkeen Ifin kotivakuutuksen kautta ihan hyvät korvaukset, joilla lähdin sitten uutta rinkkaa etsimään.

Mutta sepä ei sitten ollutkaan niin helppoa. Ei ollenkaan.

Vetskarilla etupaneelista aukeavia pieni rinkkoja ei löytynyt mistään. Lopulta seuraava reissu (muistaakseni Thaimaa silloinkin) lähestyi ja olin pakkotilanteen edessä: täytyy ostaa joku. Olin sovittanut varmasti kolmeakymmentä eri rinkkaa ja sähköpostitellut maahantuojille vinkkejä kysellen (olin epätoivoinen). Lopulta tein valinnan Deuterin pienen naistenrinkan ja Ospreyn pikkurinkan välillä; malleja en muista. Valitsin Deuterin.

Virhe.

deuter.jpg

Inhokki-rinkan kanssa matkalla Tansaniaan. Huomaa reissu-look.
Nuo turistisandaalit ja oranssi puuvillapaita lähtevät mukaan myös nyt Thaimaahan.

Inhosin joka hetkeä tuon rinkan kanssa. Okei, sitä oli hyvä kantaa. Siihen ne positiiviset puolet sitten loppuivatkin.

Ensinnäkin rinkka oli niin hemmetin kapea ja korkea, että se kellahti kumoon joka ikisessä mahdollisessa tilanteessa. Olipa sitten mukava keräillä vaatteitaan p*kaisilta lattioilta, graah.

Ja sitten tuo tötterömalli… Oikeasti kun tuon rinkan aukaisi, näki kerralla tasan yhden vaatekappaleen. Ja jos ei juuri sitä sattunut etsimään, niin… Jep: pura koko rinkka. Kaivaminen oli mahdotonta kapeuden takia; tavarat piti oikeasti yksi kerrallaan ottaa ulos rinkasta. Ja minnekäs ne käsistäsi lasket jossain kämäisessä hostellihuoneessa…? Saatikka jos yritit etsiä jotain tavaraa pimeässä.

Aaaaaaaargh, hermoromahdus.

”Vihaan tätä rinkkaa, vihaan vihaan vihaan!”, puhisin jatkuvasti Joelille.

Silti rinkka kävi kanssani useamman reissun. Koska parempaakaan en mistään löytänyt.

pois surinilta.jpg

Matkalla pois Surinilta ja kohti Kamputseaa vuonna 2010.
Inhokki-rinkka Joelin kainalossa, maassa Joelin oma rinkka.

Joelilla on muuten tuollainen Vaude-merkkinen… perusrinkka kai. Taisi olla halvin. Ei herätä suuria tunteita oikein mihinkään suuntaan. Joel ei taida suhtautua näihin rinkka-asioihin ihan yhtä intohimoisesti kuin minä 🙂

*******

Sitten se kolmas – ja iso ylläri!

Kun vaihdoin työpaikkaa, entinen esimieheni oli ostanut minulle läksiäislahjaksi… Haltin metsästysrinkan! Oiskohan ollut Deerhunter tai jotain.

Olisin etukäteen ollut hyvin-hyvin skeptinen siitä, että joku muu ostaa minulle rinkan. Mutta heh – todennäköisesti olin työpaikalla ihan riittävän monesti avautunut rinkkaproblematiikastani. Koska tässä lahjarinkassa on kyllä juuri ne ominaisuudet, jota rinkalta haluan! Uskomatonta, että esimies todellakin oli jostain löytänyt sellaisen – arvostan.

rinkat.jpg

Superankea kuva – otettu ennen lentoa Vietnamista kotiin päin siltä varalta,
että jos rinkoille olisi jotain tapahtunut. Oikealla siis Haltin Deerhunter.

Rinkassa on vetskarilla avautuva etupaneeli ja hyvä alaosio. On kaksi taskua päällä ja kiinnityslenksuja (pystyssä oleva ”lenksurivi” näkyy tuossa taskujen vieressä. Koko jotain 40 litraa (sopiva) ja sitä on ihan ok-kyvä kantaa.

Mitäs siinä sitten valitat?

Buhuhuuuu, kun se ei ole se rinkka, joka minulta varastettiin.

No: ihan oikeasti tuo on kuitenkin se paras rinkka, johon olen moneen-moneen vuoteen törmännyt. Paras, mitä missään kaupossa olen nähnyt. Ja uskokaa vaan: aika paljon olen katsellut.

*******

Ja tietysti vielä tämä uusin rinkkatulokkaamme – Ospreyn lapsenkantorinkka!

matkalla muskariin.jpg

Ensimmäisen Thaimaan-reissubloggauksen keskustelun ansiosta aloin ihan vakavasti harkita, että pitäisiköhän meidänkin hankkia tuollainen lapsenkantorinkka. Ensin vähän (okei ihan massiivisesti) Googlailtiin ja lopulta lähdettiin Itiksen Partioaittaan sovittelemaan.

Isoin kriteeri tämän rinkan valinnassa oli ihan ehdottomasti tilavuus: tarkoitus on lähteä (ja nyt kolmen hengen voimin) reissuun pelkästään tuon minun minirinkkani että tämän lapsenkantorinkan kanssa. Ja koska minä en raskaana halua kantaa kovin painavaa kantamusta, on pääkantovastuu Joelilla. Eli lapsi JA tavarat.

Alkugooglailuilla oltiin jopa vähän skeptisiä; kaikissa lapsenkantorinkoissa näytti olevan aika vähän tilaa. Mutta sitten löytyi tämä: Osprey Poco Premium. Ja peräti 34 litraa tilaa, wohoo!

rinkka takaa.jpg

Ystävillä muuten on Vauden lapsenkantorinkka, joka meillä oli pari viikkoa testikäytössä. He ovat tykänneet siitä hurjasti. Silva siinä kovasti viihtyi ja kaikin puolin muutenkin tosi-tosi hyvältä vaikutti. Mutta silti: kyllä tuo Osprey vei selvän voiton tavaratilallaan. Deuter ei pärjännyt vertailussa pienten tilojensa vuoksi.

Tuossa Ospreyn Poco Premiumissa on siis tuolla alhaalla suht iso, vetskarilla aukeava tavaratila. Lisäksi tuossa tirpan selän kohdalla on toinen vetskaritasku; tuo koko homma itse asiassa irtoaa tuosta kokonaan irralliseksi päivärepuksi, jos on tarpeen.

Vaipanvaihtoalunen tuolla myös on (se kyllä luultavasti jätetään kotiin), ja sitten hyvä juttu Thaimaata ajatellen: aurinkosuoja. Sadesuojan olisi voinut ostaa erikseen – mutta heh eihän me nyt sellaista tarvita. Eihän…? 🙂

*******

Kantorinkkaa on siis toistaiseksi testailtu lähinnä kauppareissuilla ja odotukset ovat korkealla! Mutta käytännössähän se tietysti vasta selviää, että miten se käytössä toimii… Käyttökokemuksia siis varmasti tulossa myöhemmin tien päältä!

Enää reilut neljä vuorokautta lähtöön!

Kommentit (78)
  1. ”joko” Rinkka löytyi? Bongasin blogin ja löysin taas rinkkaa liikenteessä

    http://www.tori.fi/keski-suomi/Reppu_23973710.htm?ca=7&w=1

  2. Vaikka tästä jutusta on jo aikaa eikä sulla varmaan just nyt oo tarvetta täydelliselle rinkalle niin oli pakko tulla kommentoimaan, mietin nimittäin sua ja tätä juttua rinkkaostoksilla ja sen jälkeen.
    Mulla on vaativa maku ja rinkan on oltava juuri täydellinen. Sain rinkkaostoksilla maailman parasta asiakaspalvelua, myyjä kertoi just niinku asiat on ja halusi mulle vain parhaan mahdollisen rinkan. Siksi ajattelin tulla jakamaan tietoni, että sitten kun rinkanhankinta on ajankohtaista..
    Myyjä sanoi, että ehdottomasti paras kantojärjestelmä on Haglöfsillä eikä hän liiemmin halua pitää muita rinkkoja hyllyssä (taisi olla kaupan retkeilyvälinevastaava..). Ei se kuitenkaan haukkunut muitakaan rinkanvalmistajia, mutta tosi käyttöön ne vaan on parhaat. Mulla on isompi Haglöfs ja siinä keskustellessa selvisi, että siitä kannattaa pitää kiinni, on kuulemma parhaita rinkkoja eikä sitä mallia enää valmisteta. Ja olen kyllä ollutkin tosi tyytyväinen, edelleen ihan vastarakastunut noin viisi vuotta vanhaan rinkkaan.
    Tällä kertaa hain 40-50litraista rinkkaa, jolla pärjää metsässä viikonlopun. Ja toki muuallakin ja kauemmin, mutta noin lähtökohtaisesti.
    Vaihtoehtoja oli kaksi ja päädyin niistä tähän (sen saa edestä auki ja muitakin arvostettavia pro-ominaisuuksia) http://www.scandinavianoutdoorstore.com/reput-rinkat-ja-laukut/rinkat-40-litraa/oxo-q-50/
    Mulla ei vielä ole siitä käytännön kokemuksia kuin kotimatka junalla maalta, mutta ainakin se on ihan täydellinen kantaa. Kirjoitan rinkasta omaan blogiini postauksen hetimmiten ja varmaan käyttökokemuksia sitten, kun niitä tulee.

    1. Tai hei, löysinkin vielä paremman esittelyn rinkasta: http://www.retkiaitta.fi/product/9794/haglofs-oxo-50-q–rinkka

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *