Ennakkotiedoista poiketen…

…haluaisin esitellä meidän perheen nykyisin hyväntuulisimman perheenjäsenen. Hän on velmu veikistelijä, iloinen pöristelijä, hyväntuulinen höpsöttelijä ja ihan vaan kerrassaan mainio tyyppi:

20150311_131424.JPG

Lähiömutsi sen joskus viime syksynä Insta-kuvassani (täällä) totesi: Temperamenttisista kasvaa ihania, meneviä, kovatahtosia, kujeilevia ja sosiaalisia leikki-ikäisiä, jotka tekevät kaiken täysiiii ja suurella sydämellä. Ainakin tuosta meidän suuritarpeisesta vauvasta sellainen tuli.”

Täten se on todistettu täälläkin.

Tänään on ollut puutalossa jotenkin sellainen päivä, että kaikilla on päällä jotain määrittelemätöntä angstia. Johtunee jostain tähtien asennosta; loogista syytä näille satunnaisille känkkäränkkäpäiville kun harvoin on.

Tai siis kolmella neljästä on.

Kaksi neljästä (aikuisväestö) muuten suhtautuu känkkiksiinsä jatkuvalla läpänheitolla – Joel just ehdotti, että kirjoittaisin bloggauksen otsikolla ”official sea of vittu mitä paskaa” ja kirjoittaisin ylös joka ainoan jutun, joka just nyt nyppii. Myönnettäköön, siitä tulisi aika hauska; ja kun listaisi kaikki mitättömät asiat ylös, näkisi ehkä, miten hyvin asiat oikeasti ovat.

20150311_135450.JPG

Mutta siis tää yksi neljästä, tää pienin tyyppi.

Se on keksinyt laittaa kypärämyssyn päänsä päälle ja nauraarätkättää ihan katketakseen.

Se syö kumisaapasta eteisessä.

Se huutelee äitiä tutuilla sanoillaan ”KÄÄKKÄNÄÄ!” (se on Seelan kielellä ”äiti”) ja naksuttaa kieltään silloin, kun haluaa tulla asioimaan maitorauhasilla.

Se viuhtoo käsillään ja rätkättää täysillä kaikille Silvan tekemisille. (myös kiukutteluille)

Se konttaa iloisesti muutaman metrin, kääntyy ja pysähtyy vilkuttamaan äidille tai isille. Ja konttaa sitten taas vähän eteenpäin. Ja vilkuttaa.

Se asettaa lempeästi päänsä kaula-aukkooni ja ääntelee omaa rakkauskujerrustaan, ja juuri kun ajattelen, että oh nyt halitaan, se päristääkin suullaan äänekkäästi rintaani vasten.

20150311_135444.JPG

Voi meidän rakas vauvannapero. Onneksi olet olemassa. Tämä olisi paljon paskempi perhe ilman sinua <3

Kommentit (15)
  1. Yhden suuritarpeisen 10kk ikäisen esikoistyttären hormonihäiriöinen äiti täällä pillittää viimeisen lauseen myötä. <3

  2. Kuulostaapa tutulta! Meidän vauva ei varsinaisesti ollut suuritarpeinen, mutta hyvin läheisyydenkipeä ja temperamenttinen. Läheisyyttä tankatattiin rinnalla yötä päivää vähintään parin tunnin välein yli yhdeksän kuukautta. Vieläkin tarvii olla vanhempien tai muun turvallisen kainalossa, jotta voi nukahtaa yöunille. Kyllä, kaiken maailman neuvot nukkumisesta on kuultu monta kertaa, mutta mikään niistä ei tunnu pätevän meidän lapseen (Siis mikä uninen, mutta hereillä oleva lapsi sinne pinnikseen pitäis laittaa? Onko sellaisia olemassa?!) Ja temperamenttia on tosiaan pienen kylän edestä. Mutta se perusluonne. Se on niiiin iloinen, herkästi innostuva ja hassun höpsö että. Siitä tulikin erinomaisen hurmaava taapero, joka toi mielettömästi iloa synkkinä hetkinä. Nyt just meillä asuu raastavassa uhmaiässä oleva 2,5-vuotias, joka yhdessä hetkessä tekee tasan sitä, mistä vanhemman pinna varmasti kiristyy ja seuraavassa julistaa, että äiti on ihana ja tulee halimaan. Kaikki tosiaankin tehdään aina sata lasissa ja suurella <3:llä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *