Ensimmäinen lautapeli: Hedelmätarha

Sain tämän lautapelivinkin itse asiassa jo keväällä Isyyspakkaus-blogin puolelta; heidän naperonsa sai 3-vuotissynttärilahjaksi Timanttiponit-pelin, ja keskustelussa moni lukija suositteli myös Hedelmätarha-nimistä peliä.
”Timanttiponit, Hedelmätarha, Timanttiponit, Hedelmätarha, Timanttiponit, Hedelmätarha”, painoin hatarastitoimivaan mieleeni.

Etsin sitten noita pelejä jo alkukesästä naperokaverille synttärilahjaksi BR-lelusta – mutta ei. Siellä ei itse asiassa ollut yhtään tällaista 2+ -ikäluokan lautapeliä. Ja kun kysyin myyjältä, hän luuli minun tarkoittavan palapelejä. Ilmeisesti oli vieras juttu, että jo tuonikäisille olisi lautapelejä tarjolla…?

No, nyt muutama viikko sitten oltiin ihan muilla asioilla Kaaren Prisman leluosastolla, kun silmiini osui – tadaa – Hedelmätarha! Muitakin samantyyppisiä pelejä siellä olisi ollut (ei kylläkään Timanttiponeja), mutta ajattelin luottaa Isyyspakkauksen lukijasuositukseen.

Ja onneksi luotin!

Suositus nimittäin lähtee täten eteenpäin: tää on tosi kiva peli!

hedelmätarha.JPG

Pelissä on tosi kivaa se, että pelaajat eivät kilpaile keskenään, vaan yhdessä. Ainakin itsestäni tuntuu, että näin voitot ja häviöt on jotenkin mukavampi käsitellä naperon kanssa.

Pelissä siis heitetään noppaa vuorotellen, ja sen mukaan joko siirretään hedelmiä puusta omaan (tai siis pelaajien yhteiseen) hedelmäkoriin. Yksi nopansilmä näyttää kuitenkin korppia: silloin pääsee nälkäinen korppi liikkumaan yhden askeleen eteenpäin. Jos kaikki hedelmät ovat korissa ennen korpin perilletuloa, pelaajat voittavat.

pelilauta.JPG

…ja jos taas korppi ehtii ensin maaliin, se pääsee syömään loput hedelmät ja voittaa. Kas näin.

korppi söi.JPG

”Eiiiiih, korppi voitti!!!!”

Lautapelin säännöt olivat sopivan selkeät ainakin tälle 3-vuotiaalle – ja varmasti jo nuoremmallekin, veikkaisin. Suositusikä tosiaan 2+. Isyyspakkauksen bloggauksen lukeneena päädyin selittämään ennen pelin korkkaamista jotenkin, että ”tämä on sellainen lautapeli, ja se on siinä mielessä erilainen kuin leikki, että tässä on sellaiset säännöt, joiden mukaan tätä voi pelata”. Ja sitten tärkeänä etsittiin pakkauksesta sääntökirjanen ja  yhdessä luettiin säännöt – ja tirppana ihan leijui sellaista ”olen iso tyttö ja ymmärrän tämän homman” -ylpeyttä.

Voi mikä iso tyttö tosiaan <3 <3 <3

järjestely.JPG

Vaikka ei tämä kyllä ensimmäinen varsinainen pelikerta ollut; on meillä pelattu aikaisemminkin mm. muistipeliä ja sellaista perinteistä eläinlottoa (omilla säännöillä). Aaa ja dominoakin, omilla säännöillä sitäkin.

…mutta ovat nuo pelin osat tietysti myös sellaisia, että ne kannustavat leikkiin muutenkin. Välillä hedelmiä piti maistella ennen koriin laittamista:

maistelu.JPG

”Mums mums mums mums hyvää päärynää!”

…ja kun peliä oli pelattu muutaman kerran, kuului tirpan mielipide:
”Nyt minä olen pelannut tarpeeksi, nyt minä haluan vaan leikkiä tällä.”

leikki.JPG

No, sehän sopii.

Joelin ensimielipide pelistä muuten oli, että ”ei ei ei ei ei tuollaista meille”. Ihmettelin, että miksi ihmeessä – meidän kotinörttihän harrastaa pelailua itsekin. Selitys: ”en halua meille lisää sellaisia asioita, joissa on sata pientä osaa ja jotka ovat sellaisia, että kun niistä yksi hukkuu, sillä ei tee enää mitään.”

Hmmm. Ihan hyvä pointti.

No, tässä osat toistaiseksi tallessa. Eikä tässä pelissä yhden osan hukkuminen oikeastaan haittaisikaan.

Kunhan se hukkuva juttu ei ole noppa.

nopan heitto.JPG

Suositteluni siis Hedelmätarhalle!

Kommentit (25)
  1. Hedelmätarhaa olen monesti katsellut, mutta vielä on kokeilematta. Eläinpyramidia kokeiltiin kirjastolla ja se vaikutti aika kivalta, mutta oli vielä vähän hankala meidän alle 3-vuotiaalle. Leikittäväksi ja rakenteluun sopisi jo nyt ja pelillisesti kiinnostaisi varmaan pitkään. Aiemmin kehutun kalastuspelin muksu sai 2-vuotislahjaksi ja siitä on meilläkin tykätty kovasti.

    Tämän hetken suursuosikkeja naperolla on reissusta ostettu Bisous Dodo -korttipeli. Ideana pelissä on laittaa paperinukkelapsi nukkumaan pelilaatikkosänkyyn. Aikuinen on pelinjohtaja ja lapsi pelaa: kortteja käännetään pakasta yksi kerrallaan siihen asti, että on saatu kerättyä pelin lapselle tyyny, peitto ja nalle. Muut kortit ovat joko ”palkintoja” (jotka lunastetaan pelin lopussa) tai aurinkokortteja, joiden tullessa joutuu luovuttamaan palkintokortteja pois. Kun peli päättyy, paperinukkelapsi nukahtaa ja oikea lapsi saa kerätä palkintonsa eli käyttää ne kortit, jotka on saanut kerättyä pakasta. Palkintoina lapsi saa vanhemmalta erilaisia pusuja, lauluja, silityksiä yms. Muksu rakastaa peliä ja aikuisenkin näkökulmasta se on tosi toimiva: helpot ja selkeät säännöt, kaunis ulkonäkö ja kiireetöntä yhdessäoloa ja läheisyyttä lapsen kanssa. Menee pieneen tilaan ja toimi hyvin myös reissussa. Peli sopii hienosti iltahetkiin, koska ”aina voittaa”, mutta myös pettymyksen sietämistä saa harjoitella lempeästi, kun väistämättä kortteja myös menettää jonkin verran. Kerrassaan nerokas peli, jos minulta kysytään, ja veikkaan että teilläkin saatettaisiin tykätä kovasti. Suomesta ei peliä taida saada, mutta sehän nyt ei ole iso ongelma nykyään. Tässä vielä linkki, mistä voi katsella kuvia: http://www.toyjeanius.co.uk/night-night-kisses-card-game-by-djeco-3619-p.asp

    1. Jos eläinpyramidi vaikutti kivalle, niin suosittelen vähän saman tyyppistä Keinuva Kuu peliä. ( http://www.satuli.fi/fi/ws/12/381/tasapainopelit/keinuva+kuu.html ) On ollut ihan hitti meillä kaksivuotiaasta alkaen, harjaannuttaa motoriikkaa ja samalla oppii värejä jne.. 🙂

  2. Meillä pelataan paljon 3,5v. tyttösemme kanssa, melkein joka ilta lopetataan perheen yhteiseen pelihetkeen tai palapelin kokoamiseen.

    Aloitettiin perinteisillä lotto-peleillä, sitten dominoa (avoimin kortein, meillä on monta versiota, sekä kuvilla että ihan perinteinen aikuistenkin versio menee) ja muistipelejä (alkuun vain pieni määrä pareja, näitäkin on monta erilaista). Uusin suosikki on Oppi ja ilo sarjan Rapuralli (http://www.lautapeliopas.fi/peliarvostelut/rapuralli/) ja sitten kirpparilta löytynyt ostoslistapeli, niin ja päiväkodissa lapsi on tykännyt kovin Chocosta (klassikko jonka muistan omasta lapsuudesta). Meillä kaikki pelit on sellaisia joissa joku voittaa ja se joku ei suinkaan aina ole lapsi (alkuun oltiin aika lempeitä, mutta nykyisin saa pelata muistipeliä ihan tosissaan ja silti häviää :)). Kimbleäkin kokeiltiin, vielä pari kk sit se oli lapselle vähän vaikea, mutta nyt voisi onnistua kun pelilaudalla nopan avulla liikkuminen on tullut tutuksi. On kyllä tosi hauskaa kun lapsi on kiinnostunut peleistä, niitä on kiva pelata yhdessä (ja kivaa siksikin että meillä on yksi yläkaappi täynnä mun ja miehen lapsuuden lautapelejä :D)).

    Palapeleissä meillä kiinnostus menee kausittain. Tällä hetkellä palapeleissä 50 palan pelit on vähän vaikeita, mutta toisaalta 20-25 palan pelit turhan helppoja. Näitäkin tehdään tällä hetkellä päivittäin, joten onni on iso kasa Tallinnasta ostettuja palapelejä (1,3e/kpl).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *