Ensimmäinen naurunhepuli

Myönnettäköön, juuri muutamaa tuntia aikaisemmin olin päästänyt ilmoille pienenpienen itkun. Rankka päivä. No, näistä syövereistä lisää joskus, ehkä.

*******

Myöhemmin illalla Joel heitteli Silvalle sellaista rantapallotyyppistä puhallettavaa maapalloa – ja Silva läppäisi palloa aina takaisin. Boing. Boing.

Mutta hei, apua – mitä Seelalle just äsken tapahtui, miksi se nykii noin kummallisesti? Tuliko sille hikka? Ei kai se oo jotenkin tukehtumassa?
”Kjäh kjäh kjäh!”

Joel heitti pallon Silvalle. Ja tirppa läppäsi sen taas lentopalloilijanottein takaisin. Boing!
”KJÄÄÄÄH kjäh kjäh!”

Boing.
”KJÄÄÄÄÄÄH HÄ HÄ HÄ HÄÄ!

Boing.
”HÄHÄHÄHÄ HÄÄÄÄÄÄ!!!”

Sehän nauraa ääneen!!!!

Boing.
”HÄHÄHÄHÄ HÄÄÄÄÄÄ!!!”

Boing.
”HÄHÄHÄHÄHÄ HÄÄÄÄÄ!”

*******

Lopulta ulvoimme naurusta koko porukka. Seela, Silva, minä, Joel, ämmi.

Voihan sisarukset sentään. Ehkä tästä selvitään.

vilpertti.jpg

Kuvanottohetki ei liity tapahtumiin. Mutta tyyppi on sama kuitenkin.

Kommentit (11)
  1. Aaaw <3 täällä äiti on ihan haltioissaan kun poika 2kk hymyilee ja juttelee ihanalla hennolla vauvan ääntelyllään äidille (ja yleensäkin vielä vain naisille, miehille ei vielä :). Jos nyt sydän välillä pakahtuu ja välillä naurattaa nuo juttelut niin voin vain kuvitella mitä sitten kun nauraa ensimmäistä kertaa ääneen 🙂

  2. Ihanaa! 🙂

    Meidän tytteli nauroi tänään ekaa kertaa ääneen kun oli menossa miehen kanssa kylpyyn ja body jäi jumiin kainaloihin! 😀 samaa juttua poikakin joskus nauroi kun oli yhtä pieni, huoh.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *