Ensimmäiset Thaimaan-terveiset

Väsynyt  mutta onnellinen reissuperhe on perillä paratiisissa!

Pakko myöntää: lennot olivat suht väsyttävät. Kaikki meni ihan hyvin, mutta lentojen ajankohta ei kyllä ollut naperomatkustamisen kannalta paras mahdollinen. Olimme katsoneet, että jea, yölento. Mutta emme olleet ottaneet huomioon sitä, että ”yö” meneekin lähes kokonaan viiden tunnin aikaeroon…

Lähtö Suomesta oli siis 16.40, ja iltavirkku tirppana nukahti vasta Suomen aikaan kymmenen aikoihin – eli Thaimaan aikaan kolmelta yöllä. Ja kun lasketaan, että perillä Bangkokissa oltiin paikallista aikaa seitsemän jälkeen ja aamupalan tarjoaminen aloitettiin koneessa kaksi tuntia ennen laskua… Uhh. Tirppa nukkui siis äidin hikisylissä parisen tuntia – vanhemmat eivät sitäkään.

Bangkokissa oltiin siis aika suhteellisen pihalla. Jatkolento Phuketiin lähti aika näppärästi: bording alkoi sillä hetkellä, kun portille pääsimme. Koomassakin onnistuimme luovimaan kaikista viisumimuodollisuuksistakin kunnialla – lapsiperhe-elo näköjään opettaa.

20131123_031947[2].JPG

Mainostaululla urpoilevat väsyturistit.

 

Ottaen huomioon, että äiti ja isi eivät näköjään olleet ottaneet huomioon lentokonessa oloa ajatellen juuri mitään, lennot olivat kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä suoritus. Niin siis olihan meillä toki listalla lukenut, että selvittele paikat koneessa – mutta siinä lähtötohinassa oli niin paljon muutakin tekemistä, että se Finnairin sivuille kirjautuminen jotenkin jäi…

Niinpä saatiin aivan surkeat istumapaikat sellaisen neljänistuttavan keskijonon keskeltä – eli niin, että kummastakaan suunnasta ei päässyt liikkeelle nykimättä ventovierasta ihmistä ylös unestaan. Minun vieressäni istui ehkä maaailman tympein hollantilainen mies, jolta ei herunut lennolla olevia lapsiperheitä kohtaan empatian ripaustakaan – ylös nouseminen raskaanaolevan vessareissuja varten (kävin vessassa kolmesti – hitsi mikä riesa mä sen mielestä varmasti olin) oli joka kerta  hänelle yhtä vastenmielinen ponnistus. Joelin vieressä puolestaan istui hiljainen mutta mukavanoloinen nuorimies, joka oli joutunut keskelle lastentarhaa (myös hänen edessään ja takanaan istui napero – ja se hänen edessään istuva istuva puuhakas viikari halusi mm. heitellä takanaanistuvan ruoat pitkin lattioita ja paukuttaa poikaparan musiikkikanavat sekaisin muutaman minuutin välein). Tirppahan ei tietystikään tuollaista huliganismia harjoita – pois se meistä 🙂

No, pienet (ehkä 15 minuutin) itkut itki tirppakin ennen nukahtamistaan. Luultavasti syliin nukahtaminen tuntui vaikealta, ja hurjan kuumakin oli. Vaippasiltaan hyssyttelemällä uni kuitenkin onneksi tuli.

*******

Perillä Phuketissa satoi JÄR-JET-TÖ-MÄS-TI. Kuulemma Filippiinien taifuunin rippeet ovat aiheuttaneet tännekin viiden päivän rankkasateet. Mutta ei se mitään. Viihtyisällä pienellä bugalowialueella läpsyttelimme paljain jarpain vesilätäköissä (massiivisten sadekuurojen välillä), kuuntelimme kaskaiden säksätyshuutoa ja ihmettelimme nyrkinkokoisia etanoita – ja totesimme, että kyllähän tämänkin nyt Helsingin marraskuun voittaa.

20131123_145705[1].JPG

Tältä tuntui, kun päästiin Phuketissa omaan bungalowiin.

 

Phuketissa viivyimme vain yhden yön, ja tänään sunnutaina matkasimme jo eteenpäin, tänne Koh Lantan saarelle. Täällä on ihanaa. Mutta siitä lisää myöhemmin!

 

PS. Lisää kuvia Instagamissa! Muutamia uusia siellä jo nyt, mutta lisäilen sinne jatkuvasti kuvia reissun varrelta! Ja jos et pääse Instagramiin, voit siis tsekkailla kuvia näppärästi tuota oikeanpuolista sivupalkkia klikkailemalla.

 

Kommentit (14)
  1. Malttoiko Silva istua paikallaan vai juoksiko se käytävillä? Mites muitten lapset..? Mua pelottaa se että miten ikinä saan oman villevallatonin pysymään paikallaan.. s(iis edes nameilla tai kännyllä)

    1. Silva istui paikoillaan – tai siis keikkui 🙂 Möyrysi meidän sylistä toiseen ja seisoi välillä sylissä, välillä istui käsinojien päällä, ja välillä seisoi siinä käsinojilla ja kuikki takana istuvia. Onneksi meidän takana istui aivan ihana thaimaalainen nainen, joka ilveili ja pelleili Silvan kanssa jatkuvasti siitä penkkivälistä 🙂

      Niin kuin tuolla myöhemmässä keskustelussakin joku totesi, koneessa ei onneksi kuule toisten menoa kovinkaan pitkälle. Mutta just meidän edessä oli vähän vauhdikkaampi taapero ja olin katsovinani, että hänen vanhempansa olivat välillä kyllä vähän helisemässä… Taapero käveli aika paljon käytävällä ja nukkuminen oli hänelle tosi vaikeaa – taisi itkeskellä koko yön, rauhoittui vain kun äiti käveli käytävää edestakaisin. Niin se äidin yö taisi kuluakin… Mutta en ainakaan huomannut, että kukaan olisi kovasti paheksunut, aika ymmärtäväisesti kaikki tuntuivat suhtautuvan. (paitsi se mun vieressä istunut nyreä mies, mutta sillä taisi olla kyllä jotkut ihan omat ongelmansa muutenkin 🙂 )

      Siinä mielessä taisi olla muuten hyväkin asia, että me ei saatu käytäväpaikkoja – tirppa ei tainnut edes hoksata, että sinnekin voisi mennä kävelemään 😀 Hyvä huomiomagneetti oli myös tosiaan sellainen oma telkkari, johon sai laittaa lastenohjelmaa pyörimään niin paljon kuin halusi. Mutta sellainen ei taida olla vielä koneissa kovin yleinen, itse eka kertaa sellaisen näin…

  2. Oi Koh Lanta oli ihana! Siellä vietettiin viikko tuossa parisen viikkoa sitten. Sieltä siirryttiin Koh Lipelle, jossa ollaan oleiltu nyt parisen viikkoa. Voin suositella, kolmisen tuntia Koh Lantalta muistaakseni 🙂 turkoosia vettä, pienehkö saari, joskin turismia hieman enemmän rantautunut tännekin, kuin mitä oletin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *