Erilaiset kotibileet

yhteistyössä: Nosh Organics

Heh tulipa taas kokeiltua tässä äitiskenessä uutta juttua: sellaisia lastenvaatteiden kotimyyntikutsuja. Sarjassamme ”enpä olisi kyllä uskonut itsestäni tätä, mutta…”

Tupperware. Se tulee kotikutsuista mieleen ihan ensimmäisenä. Lapsena olin muutamia kertoja äidin mukana Tupperware-kutsuilla. Muistan sieltä lähinnä sen, että ennen kutsuja äiti aina vannoi, että ”no kahvit käyn vaan juomassa enkä mitään kyllä tällä kertaa osta”. Ja kaikki periaatteet sitten tietysti varisivat alas välittömästi, kun äiti näki jonkun Älyttömän Hyödyllisen Kapineen, kuten vaikkapa sellaisen appelsiininkuorimen. Olihan se kuorintavehje sitten oikeastikin ihan näppärä. Melkein yhtä näppärä kuin tavallinen veitsi.

Nooh, nyt viimeisen vuoden aikana olen oppinut (paitsi sen, että myös Tupperware-kutsut ovat edelleen voimissaan) myös sen, että lastenvaatteitakin esitellään usein tällaisilla kutsuilla. Olen kielt… kröhöm: ollut kiireinen mm. yksien me&i-kutsujen ja yksien Tinttu.com-kutsujen aikaan, mutta eilen illalla lähti sitten ”kotikutsuneitsyys” Nosh Organicsin kotibileissä ystävän luona.

*) tämän bloggauksen linkit eivät ole sellaisia, joista tulisi minulle mitään provikoita

esittelijä.jpg

Kutsuille lähdin siis varmaan aika perinteisestä syystä: ”koska ystävä pyysi”. Lupasin myös blogata kutsufiiliksistäni ja saan siitä hyvästä Noshilta pienen palkkion – siksi tuo ylätunniste jutun alussa. Aveciksi otin kutsuille mukaani exän raskaana olevan vaimon.
(hih! oli pakko päästä sanomaan tuo – se vaan kuulostaa jotenkin niin älyttömän huvittavalta)

heidi ja vaatteet.jpg

Ja ei, en ole kääntänyt takkiani – en aio jatkossakaan alkaa hehkuttaa uuu uuu uuu uusimpia lastenvaatetrendejä kaikilta kalliilta ökymerkeiltä, vaan aion ostaa Silvan vaatteet ennen kaikkea kierrätettyinä ja käytettyinä. Tuossa Noshissa oli kuitenkin jotain, mikä kiinnosti (muukin kuin se pieni palkkio). Ehkä se, että olin nähnyt merkkiä niin paljon Facebookissa – ystävistäni jopa parikymmentä tyyppiä tykkää Nosh Organicsista, ja siksi saan newsfeediini silloin tällöin merkin mainoksia. Ja olin siis käynyt jo aikaisemmin kurkkimassa, että mikä ihmeen juttu tämä sitten oikein on.

Ai niin, ja olin aikaisemmin kesällä Arabian katukirppikseltä ostanut yhden hauskan apinabodyn, jonka huomasin olevan tätä merkkiä. (samanlainen body näköjään edelleen myynnissä outlet-alessa täällä)

”Mutta en mä sit varmaan osta mitään. Paitsi jos löydän jotain, mitä ihan oikeasti-oikeasti ihan hullun lailla haluan”, vakuuttelin Joelille vielä kotiovella lähtiessäni.

vaaterekki.jpg

Hih pakko sanoa, että vaatteiden esittelijä osasi asiansa ja veti juuri oikeista naruista. Ja ne narut olivat tässä tapauksessa vaatteiden ekologisuus ja eettisyys. Eli että Noshin vaatteet ovat luomupuuvillaa ja ne on suunniteltu Suomessa ja valmistettu Portugalissa, suomalaisomistuksessa olevassa tehtaassa – kuulemma samassa paikassa, missä valmistetaan osa äitiyspakkauksen tuotteista.

Ja kävihän siinä tietysti ihan kuin huomaamatta se ennalta-arvattava ilmiö, että jossain vaiheessa iltaa aloin sitten kuumeisesti selata hinnastoa – että jos jotain pientä nyt kuitenkin Silvalle… ”Toivepinoni” (jos hintalapulla ei olisi ollut mitään väliä) olisi ollut tällainen:

olisin_halunnut.jpg

Juu-u, tuo keltainen oli siis mun makuun.

Maltoin kuitenkin mieleni (hyvä minä!) ja päädyin lopulta hankkimaan vain netin alennusmyynnistä aikaisemmin huomaamani apinasetin (sama kuvio kuin kirppikseltä ostamassani bodyssa, mutta oranssina) sekä pienenä uutena juttuna tällaisen syyspipon:

pipo.jpg

Tämä on kyllä vauvanpipo, mutta toivotaan että se mahtuu vielä tirpan päähän syksyllä ja keväällä.

Kutsujen emännät saavat tällaisten bileiden järjestämisestä aina (?) pienen palkkion. Ystävä hoisi homman aika kivasti: hän arpoi vieraiden kesken kaksi 10 euron lahjakorttia. Toimi samalla myös kivana houkuttimena tulla paikalle bileisiin.
(niisk en voittanut)

lahjakortit.jpg

Okei, täten meni siis kutsuneitsyys – eikä se nyt niin kamalaa ollut. Heh, tai no kivaa se oikeasti oli. Ei tuntunut mitään sosiaalista painetta ostaa; osa vieraista osti ja osa ei, enkä usko että kenenkään ostoslistaa mitenkään tuijoteltiin. Pientä ostoskrapulaa meinasin kotimatkalla tuntea noistakin ostoksista, mutta Joel onneksi otti heti alkuun (kiitos!) sen linjan, että okei ihan kivat pienet ostokset teit ja onneksi et ostanut tuon enempää 🙂

Tämä velour-potkari jäi kyllä vielä vähän mieleen kummittelemaan: 

potkarit_yleiskuva_0.jpg

Siinä se sitten roikkui yksin henkarissa enkä mä edes ostanut sitä… (vähän kyllä paijasin sen pehmeää pintaa)

 

Oletteko te muut käyneet tällaisilla vaatekotikutsuilla? Ja oletteko tehneet ostoksia vai pysyneet lujina? Hyviä hankintoja vai hyödyttömiä heräteostoksia?
(vrt. se appelsiininkuorija)

Kommentit (45)
  1. Mie oon kerran käynyt me&I kutsuilla ja vaikka rakastankin monia niiden kuoseja niin menee ihan yli hilseen että maksaisin semmoisia törkyhintoja! O: Eniten minua kitsastuttaa niissä vaatteissa se, että ne valmistetaan missälie aasian maassa (en muista enää)ja minulle tulee heti mieleen että siellä rämässä tehtaassa naiset ja lapset ompelee sormet ruvella hikisellä 1e/vko palkalla niitä vaatteita 😀 En siis ole ottanut selvää heidän toimintatavoistaan tms. mutta tämä mielikuva vaan on niin voimakas ettei varmaan auttaisi mitkään serifikaatitkaan poistamaan sitä. Kirpparilta olen ostanut me&I:n vaatteita n.3-7e hintaan. Kotimaisisesta käsityöstä sen sijaan voisin maksaa 10-30e (riippuen mitä nyt olisin ostamassa), varsinkin jos käytössä olisi myös kotimaiset kankaat jne.

    1. Mulla kans on vähän se, että jos/kun ostan vähän hintavampaa, siinä pitää olla sitten jotain erityistä: joko laadussa, jossain huisin hyvissä teknisissä ominaisuuksissa tai sitten eettisyydessä. Tai siis pointtina se, että pelkästä merkistä en suostu maksamaan, en aikuisten enkä lastenvaatteissa. Hih mä en esimerkiksi yhtään ole sellainen kallisluksusmerkkikäsilaukku-ihminen; joo joo sanotaanhan niistä, että niiden laatu on tosi-tosi hyvä, mutta ei se kyllä niiiin hyvä ole kuin mitä joku yli tonnin hintalappu sanoo 😀

      Mutta joo tuosta eettisyydestä – se on varmaan (munkin siis) hyväksyttävä, että jos tuote on eettisesti tuotettu niin, että myös tuotannossa saadaan sen valmistamisesta asianmukaiset korvaukset, ei se varmaan sitten voi olla mikään sikahalpa. Totta kai se sitten hinnassakin näkyy. Mä kans ostan mielelläni käytettynä, niin jotenkin tosiaan pehmittyy se mahdollisten hikipaja-mielikuvien aiheuttama huono omatunto…

      Mut joo näissä Nosheissa kyllä arvostin kovasti sitä eettistä tuotantoa – siksi omia kukkaronnyörejä näille vähän löysäsinkin 🙂

  2. Tunnustan: olen nelikymppinen enkä ole ikinä käynyt millään myyntikutsuilla. Kaveri kutsui kerran Tupperware-kutsuille, ja räjähdin nauramaan pystymättä mitenkään hillitsemään itseäni. Kuulosti niin ei-mun´-jutulta… Lisäkutsuja ei ole tullut, joten olen kai mainostanut tarpeeksi näkökulmaani tai jotain ;-).

    Harmi muuten, että lähes kaikki Suomessa suunnitellut lastenvaatteet ovat tuollaisia retrohenkisiä ja värimaailmaltaan minun makuuni räikeitä… Mielelläni ostaisin muutakin Suomessa suunniteltua kuin Nokian kumppareita tai Reiman toppapukuja, mutta kun ei niin ei. Perin itse aikoinani sukulaislapsilta vaatteet, ne olivat aina rumia ja lisäksi huonosti pidettyjä, joten olen oman jälkikasvun vaatteista todella tarkka. Traumat elävät yhä :-D! Enimmäkseen tilaan lastenvaatteet netistä, koska minun makuuni sopivia järkevän hintaisia, klassisia lastenvaatteita ei tunnu Suomessa olevan myynnissä ei niin missään :-(.

    1. Mulla ois varmaan sama reaktio noihin Tuppereihin – vaikka ne kuinka näppäriä ovatkin, jotenkin ei vaan pitäis pokka. Hih ehkä muakaan ei ole just siksi tuollaisiin bileisiin kutsuttu 🙂

      Jännä – kun itse tykkää just värikkäistä retrokuvioista, ei tule oikein ajatelleeksikaan, että sitähän on tosiaan näissä suomalaisissa tuotteissa tosi paljon. Mutta niinhän se on: suomalaisilla lastenvaatteilla tuntuu aika pitkälti olevan tuollainen retrohenkinen tyyli… Apua, oonkohan mäkin aiheuttamassa Silvalle vastaavaa traumaa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *