Etsinnässä: unirytmi

Kun meidän vauva on väsynyt, sen kuulee koko kortteli. Esimerkiksi viime viikolla täysin onnistuneen ja hyväntuulisen vauvajumpan jälkeen eräs nimeltämainitsematon vauvantirriäinen veti paikallisella asukastalolla sellaiset väsyraivokilarit, että ikkunat helisivät ja kanssaäidit todennäköisesti jo naputtelivat kännyköihinsä lastensuojeluviranomaisen numeroa. Ei paljon auta, että itse tiedän tirriäisen nukahtavan Manducaan heti, kun pääsemme ulkoilmaan – mutta kun ensin pitäisi pukea molemmat lapset, käyttää napero vessassa, pakata tavarat, pukea itsekin päälle ja niin edelleen. Ja vauva sanoo GRÄÄÄÄÄÄÄÄ niin, että vähintään lähiplaneetat värisevät kiertoradoiltaan.

Tällä vauvalla ei ole sellaista asteittaista kiihdytyskytkintä ollenkaan. Hän on joko hyvin tyytyväinen ilopilleri – tai täydellisen maailmanlopun kourissa hysteerisesti täristen ja naama sinipunertavana.

Tilanne on kurja: suurin osa Seelan päikkärinukahtamista tapahtuu jonkinasteisen uniraivarin säestyksellä. Vaunuihin tyypin saa noin tunnin sylikantelun ja 38 vaunuunasetusyrityksen jälkeen. Äitiyden huippuhetkiä ei ollut sekään päivä, kun itku kurkussa hytkytin vauvaa jossain lähihiekkatiellä, ja Silva vieressä hytkytti omaa vauvanukkeaan hokien lempeään sävyyn:
”Voi vittu, voi vittu, voi vittu.”

Nukahtamistilaston kärkipaikkaa taitaa pitää (sylin lisäksi) nykyisin Manduca, johon vauva tyytyy sellaisen ”olen hyvin tyytymätön” -yninän jälkeen noin 15 minuutissa. Manducassa vauva saattaa nukkua 2-3 tunnin unet; vaunuissa niin kauan kuin ne ovat liikkeessä.

Ai niin ja auton turvakaukalo kans joskus toimii – sitä hytkytän lähtötohinassa hikipäässä toisessa kädessä, kun toisella kädellä hoitelen tirpan pottahommia. Joskus onnistuu. Toisinaan päättyy kaikkien meidän kolmen itkuun.

Oma tulkintani homman ratkaisuun on päivärytmi. Tai siis päiväunirytmi.

20140921_155120.JPG

Silvan ollessa vauva protestoin ensin voimakkaasti kaikenlaisia päivärytmiajatuksia vastaan (täällä), kunnes ämmi hoisi homman (täällä ja täällä) Silvan ollessa 8-9 kuukauden ikäinen. Sen jälkeen en olisi aiempaan rytmittömään elämään enää palannut.

Mutta nyt kahden kanssa… Homma tuntuu vielä ensimmäistä kertaakin hankalammalta: miten voisin näiden kahden kanssa lähteä aina kärryttelemään väsymysmerkkien saapuessa (etenkin kun ne saapuvat kahden sekunnin varoitusajalla ennen totaalihuutoa eikä Seela asetu vaunuihin). Ai että tällä sirkusleirikokoonpanolla nukutuskävelylle neljä kertaa päivässä (mukaanlukien aiemmin mainitut hikipäähuudot, pukemiset ja potatukset)…?

Jotain on kuitenkin tehtävä.

Äsken raapustin ruutupaperille tällaisen: Seelan unirytmin tarkkailupaperin. En oikein tiedä, mitä sellaisen täyttäminen tähän tilanteeseen oikein auttaa – mutta tuleepahan ainakin tunne, että jotain on työn alla.

20140921_155058.JPG

Kaikenlaisia vinkkejä otetaan ilolla vastaan!

Oletteko onnistuneet saamaan hieman alle puolivuotiaalle jo säännöllisen päiväunirytmin – ja miten ihmeessä?

Kommentit (162)
  1. Moi,

    Kokeilepa kääntää syöttö-uni rytmi toisinpäin. Sekä esikoisen että nuorimman (nyt 2 kk) kanssa tämä toimii; syötöt aloitetaan n. 2,5-3 tunnin välein, sitten seuraa valveilla olo aika ja sitten kun vauva näyttää väsyneeltä niin mennään nukkumaan. Syöttö tapahtuu yleensä heti heräämisen jälkeen – vauva on levännyt ja virkeä ja syö kunnolla. Meidän arki on tosi ennalta-arvattavaa tämän rytmin ansiosta. Jos syötän vauvan esim. klo 11, tiedän että siitä seuraa 2-3 tuntia aikaa tehdä jotakin muuta, voin jopa käydä kaupassa jos isä jää hoitamaan pientä 🙂 Vauva on syötön jälkeen hereillä 45 min – 2 tuntia, valveillaoloaika riippuu niin päivästä ja vireystilasta. Säännöllisestä ruokailusta rytmittyy koko päivä ja voin ennakoida että mitä tapahtuu milloinkin..vauvan syöntiajat muodostuvat kuukausien kuluessa yllättävän tarkoiksi. Tämän koko homman ideana on taata vauvalle kunnon ruokailut (eikä kokoajaa hörppäilyä) ja kunnon unet. Tämän metodin pitäisi taata myös täydet yöunet 2-3 kk:n ikäisenä, koska tämä syöttyrytmi vaikuttaa vauvan aineenvaihduntaan ja ”tallentuu” sinne. Meillä syödään kyllä 2 kertaa yössä mutta nekin ajat on suurinpiirtein samoja joka yö.. Jossain vaiheessa toinen syöttökerta varmaan jää pois. Tämä metodi selitetään paremmin ”Babywise” kirjassa (englanninkielinen). En allekirjoita siitä kaikkea, mutta monesta asiasta on ollut apua ja arki on saatu rullaamaan.. Ei tarvitse pelätä että nälkä tai väsy yllättää ihan puun takaa vaan yleensä pystyn ennakoimaan mitä seuraavien tuntien aikana tulee tapahtumaan – ainakin sen että koska olisi tarkoitus syödä ja koska nukkua.

  2. Minäkin rakastan miun lapsia ja jos miusta tuntuu että tarvitsee käydä lääkärissä niin jumaliste vien ne sinne vaikka oliskin sitten yksi ”turha” reissu… sensitiivinen siinä mielessä että suojelen heitä aina, kaikelta. Äitinä minä uskon tekeväni oikein.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *