Etsivä EI LÖYDÄ
Lupasin Ei beigeä -blogin Tanjalle (ja ennen kaikkea heidän tuoreelle tulokkaalleen) meidän Stokke Stepsin uudenmallisen, (ja oranssin!) vauvanvaltaistuimen. ”Hei mä aattelin, että kuka tykkää oranssista ja SINÄ tulit mieleen – juu juu, mä kuule voin lähettää sinne Lappiin – ei tietenkään tarvi maksaa mitään, kun mekin se blogin kautta saatiin – se on niii-iiiin huippu, ihan paras kapine, sä niiiii-iiiiin tykkäät siitä” ja niin edelleen.
No niin. Kuviohan on tuttu (ihan vastaava case mm. täällä). Eli seuraavaksi se pitäisi sitten löytää.
Sitteriä on tietysti vaikea vaikeahko hukata. Mutta se sellainen siihen kuuluva vauvanpehmustetuki. Missä se on? Graaaaaah!
No ei auta muuta kuin alkaa etsiä.
Ei löytynyt ensimmäisestä mahdollisesta paikasta, kirjaston kaapista:
Eikä toisestakaan kaapista:
Ei löytynyt sohvan takaa:
Ei eteisen peilikaapista:
Ei talonvahdin siivoamasta keittiön kaapista:
Eikä edes lelulaatikon pohjalta:
”Voisko ne olla sullottu johonkin kassiin, jossa ois muitakin käyttämättömäksi jääneitä lastentavarota?”, Joel ehdotti.
”Se oot kuule sä, joka sellaista kasseihinpiiloonsullomista harrastaa. Mä en sullo kasseihin. Että jos sä sille tielle haluat lähteä, niin ihan vapaasti saat kuule tutkailla omaa toimintaasi”, minä puhisin.
Huokaus. No sitten yläkertaan.
Ei löytynyt lakanapyykkipinon alta:
Eikä makkarin toisesta rojutavaransäilytyskulmasta:
(huomaa järjestelmällisesti säilytetty alkuperäislaatikko; ei löytynyt sieltäkään)
Ei vaatehuoneesta mistään, eikä edes puolipuhtaiden pyykkien pinon alta:
Eivät muuten ole enää puolipuhtaita nyt, kun ne tuohon lattialle leväytin.
Sen sijaan löytyi:
Thaimaasta Seelalle ostetuista (jo todennäköisesti pieneksi jääneistä) töppösistä se hukassa ollut pari:
Silvalle vauvalahjaksi saatujen töppösten se hukassa ollut kappale – nyt Seelalle pieneksi jääneenä, toki:
Stokken toisen vauvankaukalon leikkikaari – se, jota epätoivoetsin Lilou´s Crushin Hertalle joskus viime kesänä:
Nonariinalle eteenpäinmyymäni rintapumpun alkuperäislaatikko ja pari varaventtiiliä – ja hei tossa lapussa näkyy se alkuperäinen hintakin, jota silloin pähkäiltiin:
Sekä bonarina asia, jota ei olla (vielä) etsitty: keinuhevosen vauvankaari. Jee, Seela pääsee keinumaan:
Huomaa, kuinka järjestelmällisiä me oikeasti ollaan: ruuvitkin kiinnitetty teipillä mukaan.
”Mä alan nyt tässä taipumaan sille kannalle, että tän täytyy olla sun syy!”, mä vitsailin reilun tunnin aktiivisen etsimisen mylläämisen jälkeen.
”Mä oon pahoillani – mä oon tällainen sulloja. Mä en yhtään tiedä, mihin mä olisin voinut sen laittaa”, Joel alkoi jo uupua.
”Hei oikeasti – mä oon ainakin yhtä paha”, mä lohdutin – tuo vitsipuhina on siis juuri sitä: vitsiä.
”Näin me kato ansaitaan toisemme”, Joel hempeili tavararöykkiön keskeltä.
”Ja onneksi kukaan muu ei joudu meitä sietämään”, minä jatkoin.
”Paitsi meidän lapset.”
”Niin ja ne, joille me luvataan antaa kamaa, mutta ei löydetäkään sitä.”
Hups. Sori.
Ihanan kotoisen, lohduttavan ja normaalin näköistä, ja ihana sinä!
Meillä sama murrosvaihe meneillään, tavaraa on vielä röykkiöiksi, mutta suunta on oikea ja uutta hankitaan harkiten.
”minusta ei kannata ihmisestä tehdä johtopäätöksiä sen mukaan kuinka paljon tavaraa heillä on, vaan sen mukaan että he ovat valmiita tavarasäilöjään kaivelemaan jotta saavat lähes tuntemattomalle ihmiselle ilmaiseksi lähettää sitterin.” Aivan mielettömän nätisti sanottu, ja juuri näin se on!
Pakko kysyä tuohon linkkaamaasi parin vuoden takaiseen postaukseen liittyen, että pesetkö kissankin tassut aina kun se tulee ulkoa?:D itseä ainakin ällöttä ajatus, että eläimet tepastelee talossa vähän kun ihminen kengät jalassa levittämässä kaikki pöpöt joka paikkaan, jopa sänkyyn. Siis tämä on nyt ihan kaikelle rakkaudella ja huumorilla ihmetelty:)
Meillä ulkokoira käy sisällä syömässä ja toisinaan (esim pakkasilla tai muuten vaan säälistä) viettää öitäkin sisällä, mutta sillä on tarkka rajattu alue, missä se saa olla. Ja tuolle aluelle mennään kengät jalassa, jottei karvat ym tartu sukkiin. Koiran paikkaa imuroidessa imuriin vaihdetaan oma suulake, jotta ne karvat ei taas leviäisi, u know;) ja tämä ei tietenkään ole ainut neuroottisuus meillä, allekirjoitan siitä sun listasta kyllä kaiken muun paitsi ne sukat ja lisää hulluja ideoita löytyy vaikka millä mitalla;)
Meidän kissahan kuoli ;(
Mutta kun hän oli meillä, hän oli periaatteessa sisäkissa – kävi kuitenkin portailla ja tuossa kalliokohdilla pihalla; hienohelma ei maapinnalle laittanut tassujaan <3 Ja ulkoa tullessaan maanisesti nuoli tassujaan puhtaaksi <3
Koira-asiaan en osaa vastata 🙂 Koiraihmiset taitaa olla niitä, jotka ei noista välitä 🙂
Sen sijaan Joel tepastelee pihalla avojaloin ja tulee sisälle. Yritän olla ajattelematta asiaa 😀