Häiritseekö julki-imetys? Katso muualle.

Luultavasti elän kuplassa.

Olen imettänyt elämässäni näitä tyttöjä nyt yhteensä noin kahden ja puolen vuoden ajan. Olen imettänyt kaupassa, ravintolassa, vaatekaupan pukukopissa ja vaatekaupan pukukopin jonossa. Olen imettänyt puistossa ja pihalla, ratikassa ja bussissa. Kauppakeskuksen penkillä, elokuvateatterin aulassa ja tanssiesityksen takahuoneessa. Olen jopa imettänyt (yksi) siiderituoppi pöydällä.

Eikä koskaan kukaan ole katsonut minua paheksuen. Jos joku on katsonut, se on ollut ohimenevä hyväksyvä vilkaisu.

Ilmeisesti näin ei kuitenkaan aina ole.

ensimmäinen julki imetys.jpg

Ensimmäinen julki-imetykseni ikinä, sylissä keskosvauva.

Onneksi niille, jotka eivät voi tai halua imettää, on olemassa ihan hyvät korvikeratkaisut. Äidinmaito on kuitenkin parasta ravintoa vauvalle, ja Suomessa täysimetystä suositellaan puolivuotiaaksi asti. Osittaista imetystä meillä suositellaan 12 kk ikään asti ja WHO suosittelee sitä 2-vuotiaaksi asti. (THL:n imetyssuositukset täällä)

Paria vuotta ennen omien lasten saamista olin ystävän ja hänen vauvansa kanssa keskustan kahvilassa. Vauva alkoi hermostua. Ystävä vilkaisi ympärilleen ja totesi:
”Mä imetän tässä.”

Silmäni olivat luultavasti lautasen kokoiset. Aiotsä imettää TÄSSÄ?!? Silloisen yli 30 ikävuoteni aikana en ollut tullut ajatelleeksikaan, että vauvaa voi imettää tuosta noin vain kahvilan pöydässä. Hyvä, että en tipahtanut tuoliltani. Ystävä raotti imetyspaidan luukkua, juttu jatkui, vauva alkoi syödä. Oho. Siis MILLAINEN paita sulla oikein on päällä – ei hitsi miten sä TON teit?

”Mun täytyy kyllä vaihtaa vaippakin”, ystävä totesi imetyksen jälkeen.
”Et kai sä aio SITÄKIN tehdä TÄSSÄ”, minä parahdin.

Ystävä katsoi minua kuin vähä-älyistä.
”No EN. Täällä on vessa sitä varten”

Siis kuinka idiootti silloin olinkaan? Anteeksipyyntö ystävälle – nykyisin naurattaa. Mutta en vain koskaan ennen ollut nähnyt kahvilassa imettävää äitiä, vaikka kahviloissa olin luuhannut pienen ikäni.

Ympärillämme imetetään koko ajan. Mutta useimmiten emme vain huomaa sitä. Imetyspaitojen ja -liivien ansiosta homma hoituu usein vilautuksetta – vaikka tietysti jos häikäilemättä tuijottamaan jää, saattaa nähdä hyvällä tsägällä vilauksen maitoista nänninpäätä.

Aika harva jää.

imetys ravintolassa.jpg

Pikkusiskon ensimmäinen julkiruokailu. Miespuolinen tarjoilija keräsi tyhjät lautasetkin pois imetyksen aikana ja vaikka seisoi siinä vieressä, ei todennäköisesti tajunnut, että yksi ruokailija aterioi vielä.

Miksi sitten jostain näin huomaamattomasta jutusta on tärkeä puhua?

Koska näitä kohuja näköjään vielä syntyy.

Koska moni tuore äiti (minäkin tuon ensimmäisen kuvan ottamisen aikaan) on alussa imetyksestään epävarma: uskallanko lähteä kodin ulkopuolelle vauvan kanssa? Mitä jos se alkaa itkeä? Löydänkö soveliaan paikan imettää? Voiko näin tehdä? Mitä, jos joku paheksuu?

Koska esimerkiksi synnytyksen jälkeistä masennusta on, eikä siihen varmasti auta ainakaan yksin kotiin linnoittautuminen.

Koska tämän kaiken vuoksi julki-imetysasenteet ovat ihan oikeasti yhteiskunnallisestikin olennaisia.

Tuomitsevat julki-imetysasenteet rajaavat äitejä yhteiskunnan ulkopuolelle. Kotiin. Hehe jopa kellariin; aika hurjaa, että joku ihan tosiaankin heittää tänä päivänä ilmoille ”pysykää siellä kellarissa roikkuvine hinkkeinenne” -kommentin (keskustelussa täällä).

Vaikka meidän – ja etenkin meidän kanssaäitien – pitäisi tukea ja kannustaa toisiamme. ”Lähde ulos kotiovesta, aurinko paistaa! Tapaa muita ihmisiä, älä jää yksin!” Johtuneeko näistä nettikeskusteluympäristöistä, mutta yllättäen usein nämä julki-imetystä kritisoivat ovat naisia. Mitä ihmettä? Eikö meiltä tosiaankaan löydy ymmärrystä ja empaattista ääntä toinen toisellemme?

julkinen imetys.jpg

Tuorein imetyskuva – päikkärinalusvälipalaa syömässä 1-vuotias.

Se on vain vauva. Pieni ihminen. Se syö.

Se on vain rinta. Sieltä tulee maitoa. Se on parasta ravintoa sille vauvalle.

Jos julki-imetys häritsee sinua, katso muualle.

Kommentit (104)
  1. äiti kolmelle
    9.5.2015, 16:50

    En koko ketjua saanut luetuksi läpi, mutta kerron oman tarinani. Imetän nyt kolmatta lastani, joista kaikkia olen täysimettänyt ensin hieman reilut kuusi kuukautta ja sitten kiinteiden ohella noin puolentoista viiva kahden vuoden ikään asti. Ajatus julkisesti imettämisestä on jo esikoisen odotusaikana puistattanut minua siitä syystä, että tiedän ja tiedostan ympärillä olevan ihmisiä, jotka eivät epäröi tuoda kantaansa esille varsin loukkaavasti ja itse olen sen verran herkkä, että sitten ei varsinkaan imettämisestä tule mitään. Esikoisen kohdalla sain kerättyä rohkeutta ja annoin itkevälle vauvalle hampurilaisravintolassa maitoa. Olimme ravintolan nurkkapöydässä ja minä vielä vaihdoin paikkaa mieheni kanssa niin, että olin nurkkaan päin vauvoineni eikä minua ja imevää vauvaa nähnyt kuin se nurkka. No eikös siihen tullut keski-iän ohittanut pariskunta selän taakse, jotka suurta vaivaa näkien ja tuoleja edestään kolistellen tulivat katsomalla katsomaan, että imetänkö vauvaa. Ja sitä sitten siinä kovaan ääneen meuhkasivat ja kehottivat menemään vessaan, syyttivätpä vielä huomionhakuiseksikin. Arvatkaa, olenko imettänyt yhtään lapsistani enää julkisesti. En edes viitsi laittaa kysymysmerkkiä. Talvipakkasellakin olen painunut kesken kauppareissun autoon imettämään (ja sielläkin takapenkille, jossa tummennetut lasit) rintatulehduksen uhallakin tai keskeyttänyt asioinnit ja lähtenyt kotiin. Mietin vaan, että kuinka hankalaksi jotkut haluavat äitien ja etenkin vauvojen elämän tehdä? Haluaisin olla rohkeampi ja viis veisata huonokäytöksisistä ihmisistä, mutta enpä vaan ole. Arki vaatii suurta vaivannäköä, kun pitää miettiä miten mahdollisimman nopeasti hoitaa pakolliset menot, ettei vaan vauva ala itkemään hysteerisenä nälkäänsä – se nälkä kun ei tule tasan kolmen tunnin välein. Itse vilkaisen usein julkisesti imettäviä äitejä (jos edes huomaan), ja toivon että vilkaisustani välittyy tsemppi ja ihailu.

  2. allekirjoitan ja arvostan! En usko että imetys ihan oikeasti ketään haittaa. Haluavat vaan provosoida ja niinkuin sanottua on anonyyminä helppoa huudella.
    Jouluruokaostoksilla (kaikkien muidenkin ollessa siellä = tungos!) Imetin vesiautomaatin vieressä olevalla penkillä. Vieressä istui nainen, ja kaksi ihmistä (teini- ja keski-ikäiset) kävivät hakemassa vettä automaatista. Ukkeli joi, niin muutkin. Ketään ei häirinnyt.
    olisi varmaan häirinnyt enemmän, jos olisin antanut toisen vaan huutaa nälkäänsä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *