Hedelmämopo läks (eli maistiaiset)

Sain eilen iiiiiihanan kuuloisia hedelmävinkkejä granaattiomenabloggaukseeni – sillä innolla sitten suoraan kauppaan, jea. Ja Prisman-reissun jälkeen puutalon hedelmäkulho näyttikin sitten tältä:

hedelmäkori.jpg

Hupsis. Se oli se hedelmämopo, joka läks.

Tuota hedelmäkasaa katsellessamme olikin sitten hyvä alkaa miettiä, että hei mitäs nää nyt sitten olivatkaan. Joel oli tietysti näppärästi poistanut jo hedelmät pusseistaan… No, Googlen ja kollektiivisen muistimme avulla päättelimme, että tässä nyt sitten on:

maisteluhedelmät.jpg

…edessä ensin litsejä, kumkvatteja ja pikku-kaki (persimon). Takana aiempi tuttu granaattiomena sekä tamarillo.

Mmmmm, maistelemaan! 

Aloitin tutuimman näköisestä eli tuosta minimini-mandariinin näköisestä sitrushedelmästä eli kumkvatista. Kuoret veks! Ööööh? Sisältä se näytti mandariiniltä, josta on unohtunut hedelmäliha kokonaan pois. Ja maistui… …kirpeältä appelsiiniltä?

Okei, okei – eteenpäin. Sitten litsi! Päättelimme, että tummemmanpunaiset ovat kypsempiä ja vaaleammat raakoja. Ehkä. Kova kuori raks pois. Sisus oli hyvin… …silmämunamainen. Sellainen valkoinen löllö. Maku oli yllättäen vähän niin kuin luumu. Iso kivikin siellä oli sisällä. Hyvältä maistui, aika miedolta.

Lisää, lisää maistellaan! (sanoisi Silva)

Nimimerkki lauree kehui eilen tamarilloa, ja sitä Joel lastasikin sitten kunnon pussillisen. Pyörittelin hedelmää käsissäni – mitenköhän tätä syödään? Kuori tuntui ohuelta, voisikohan tämän silleen luumumaisesti rouskuttaa menemään? Huuhtelin huolellisesti ja ROUSK haukkasin kunnon palasen.

Eli ei noin! Järkyttävä kitkerä maku tuntui nenässä, korvissa ja silmissä asti.

Google kertoi, että hyytelömäinen sisus on se syötävä osa. No, tuli siis täten todistettua.

tamarillo.jpg

Syö vain sisus. Oikeasti.

Maku oli… …hyvin hyvin kirpeä. Itse asiassa niin kirpeä, että verenmaku tirahti talvirohtuneista huulista. Auts. Mutta tamarillossa tuntui jotenkin sellainen lupaus tosi-tosi hyvästä. Ehkä tämä hedelmä oli vielä liian raaka.

Kakit olivatkin meille entuudestaan tuttuja. Nämä pikku-kakit vaikuttivat sen verran kovilta, että päätin jättää ne vielä hedelmäkulhoon kypsymään. Mutta se kaki on myös aika sellainen… …miedonmehukas. Vähän niin kuin melonimaista, ja sitten kuitenkin vähän persikkamaista, ja…

Uusia makuja on muuten aivan hämmentävän vaikea selostaa! Tämän(kään) takia minusta ei koskaan tulisi ruokabloggaajaa.

*******

Puutalon ”uusien hedelmien” ranking siis: granaattiomena edelleen johdossa, kaki kirii kakkoseksi. Kolmas on tamarillo (kypsänä), neljäs on litsi, ja tuo kumkvatti on… …kummallinen.

 

PS. Ai niin, tuolla ensimmäisessä kuvassa näkyy myös rasiallinen ananaskirsikoita. Niiden maku jäi minulle vielä arvoitukseksi – tirppa vetäisi eilen iltapuuron jälkeen kokonaisen rasian. ”Lisää! Lisää!”, kuului hihkuminen keittiöstä. Että hyviä taisivat olla.

Kommentit (67)
  1. oho! Ehkä noi tamarillot on olleet raakoja, sillä ne mitä itse oon syönyt eivät kyllä ole olleet mitään kauheen (liian) kirpeitä. Pikemminkin kiva makean ja happaman/kirpeän välimuoto. Eli ei nyt hirveesti kirpeämpiä kuin granaattiomenakaan… Ja oon kyllä syönyt muunkin kuin sen ”löllön” sieltä sisältä. Ihan siis tomaattimaisesti sen hedelmälihan. Ehkä ne kypsyvät pöydällä (esim. omenan lähettyvillä, kuten normitomaatitkin?) ja vähän ajan päästä maistuvat vähän lempeämmille..? 🙂

    1. Joo, aika suurella todennäköisyydellä ne tosiaan olivat vielä raakoja! No, nyt nuo loput saavat rauhassa lepäillä tuossa hedelmäkorissa noiden kakien kanssa kypsymässä – niissä tosiaan oli sellainen ”lupaus tosi hyvästä” 🙂

      Se hedelmäliha oli muuten ihan kivikovaa; sekin viittais siihen, että raakoja olivat…

  2. Stockmannilla nähtiin sellainen vihreänkeltainen kuhmuinen pallo, etiketti kertoi sen olevan ugli google kertoo sitä kutsuttavan myös rumeliiniksi tai tangeloksi. mehukas ja maukas sanoo wikipedia. Ei se kyllä kovin rumalta näyttänyt. Oiskohan hyvää? 😀

    1. Ugli eli rumeliini, oih – mulle tuli rakkaus  <3

    2. Aah, ugli on tosi hyvää, muistan maistelleeni sitä joskus varhaisteininä, kun äiti oli löytänyt kaupasta niitä – tämä siis on ollut joskus 90-luvun alussa, kun äiti hurahti hedelmiin. Pomeloakin meille ostettiin silloin aika usein, ja sekin oli ihan tosi hyvää. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *