Hei muistetaan tämä:

Eilisen keskustelun kommentteja luettuani mieleeni tuli nukkumaanmennessä tämä Sara-tädin toteamus, joka on monesti tuonut minulle itselleni oikeanlaista näkemystä erilaisiin  ”vauvanhoidollisiin kriiseihin” – liittyen nyt sitten vaikka purkkiruokaan, imetykseen, nukkumiseen, tai (kröhöm) minun omiin tarpeisiini jumittaa silloin tällöin hetki rauhassa tässä koneella.

Eli:

On ihan tutkittu juttu, että äidin hyvinvointi vaikuttaa suoraan vauvan hyvinvointiin. Hyvinvoivalla äidillä on hyvinvoiva vauva. Parasta, mitä äiti siis voi vauvalleen tehdä, on huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.

Tulevalle viikonlopulle (ja tuleville kaikille muillekin päiville) toivotan siis meille kaikille:

  • mahdollisimman paljon asioita, ratkaisuja ja ajatuksia, jotka tuovat meille itsellemme hyvää oloa, ja
  • mahdollisimman vähän asioita, ratkaisuja ja ajatuksia, jotka tuovat meille ahdistusta
     

Eikä siis tietysti itseämme ajatellen. Vaan ihan vaan vauvan hyväksi.

(hmm ja tämänhän voi tietty kertoa isillekin – jos tällä saisi vaikka pari tuntia aamukorvatulppaunta, ja ehkä jopa aamiaisen vuoteeseen…)
 

Voisivatko vauvaelämään liittyvät ratkaisut ollakin näin yksinkertaisia?

  • Jos nukkuminen ei onnistu ja äiti on valvottujen kuukausien jälkeen ihmisraunio, on joissain tilanteissa ehkä vauvan kannalta parempi siirtää hänet omaan huoneeseen.
  • Jos imetys ei onnistu ja äiti on stressattujen imetyshetkien jälkeen ihmisraunio, on joissain tilanteissa ehkä vauvan kannalta parempi siirtyä osittaisimetykseen tai äidinmaidonkorvikkeeseen. (apua – tätä ei varmaan olisi saanut sanoa ääneen)
  • Jos soseruokien teko aiheuttaa ahdistusta ja pelkän ajatuksen johdosta äiti on stressikimppu, on joissain tilanteissa ehkä vauvan kannalta parempi antaa vain pelkää purkkiruokaa.

(näistä viimeinen esimerkki kertoi itsestäni, muut viittasivat monien eri keskusteluiden lukijakommentteihin vapaasti yhdistellen)

Huh. Yhtä äkkiä omakin olo taas jotenkin helpottui.

Tuli hassu keveys.
 

*******

…ja päivän ”hyvinvoiva vauvani kehittyy” -uutinen!

Silva oppi juuri äskeisessä päikkäreillemenohässäkässä kiipeämään! Ja vieläpä nopeammin kuin äidin kamera osasi tarkentaa…

en_tuu.jpg

En varmasti muuten tuu haalariin, äkkiä pakoon…

vauvanharpati.jpg

Oooh, rahin päältä löytyi lempparivauvanhärpätin!

pystyssa.jpg

Hop, pystyssä!

haukkaan.jpg

Okei ehkä saattaa sitten kuitenkin vähän väsyttää.

Kommentit (29)
  1. Kristaliina, laitoin siulle viestiä sähköpostiisi, toivottavasti tuli perille!

  2. Rokkibeibi.com/Anne
    14.1.2013, 11:33

    Oikein paljon kiitoksia Kristaliina mahtavan mukavasta Bongaa palkintoskabasta!

    Ja kiitos lukjoille myös, ootte kyllä hyvin perillä mitä Rokkibeibissä on tarjolla 🙂 Tervetuloa taas välillä kurkkailemaan tarjontaa ja uusia juttuja!

    Mun on kans pakko kommentoida tuohon nukkumistouhuun. Eli meidän elämä tasottu ja rauhottu kummasti silloin, kun kumpikin likka (vanhempi nyt vajaa 4-v ja nuorempi vajaa 2-v) laitettiin omiin huoneisiin nukkumaan noin 6-7 kk ikäisinä. Siihen asti olivat kyllä kovasti lähellä ja imetin ahkerasti ja saivat paljon läheisyyttä. Alkoi vaan mennä touhu yöllä sellaiseksi, että pikkuisen olisi tarvinnut päästä tissille ja iholle ihan jatkuvasti noin 45 min välein. Eipä sitä touhua kauan tämä äippä jaksanut ja oma huone kutsui lapsosta. Siitä lähtien on pääsääntöisesti kaikki nukkuneet hyvin.
    Lapsia imetin kuitenkin suht pitkään 1v 2kk. Mitä pidinkin tosi tärkeänä juttuna.
    Mutta niin kuin joku tuossa mainitsi, tärkeätä on myös saada se parisuhde pysymään onnellisesti kasassa 🙂
    Mutta jokainen äiti ja jokainen perhe valitsee juuri itselleen sopivimmat järjestelyt. Itse vain huomasin jossakin vaiheessa, että kun olin aivan umpipoikki ja väsynyt, niin en tahtonut millään jaksaa mitään ylimääräisiä taisteluita käydä lapsen kanssa läpi. Jälkikäteen ajatellen, moni asia muuttui hyvin helposti, kun vain itse uskalsi tarttua muutokseen.
    Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! Nautitaan upeasta talvesta 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *