Hetkellinen pohjakosketus

Synnytystakku lähti. Saksilla. Saattaisi naurattaa, jos ei itkettäisi näin paljon.

sdc13542.jpg

Kello on kuusi. Sen sijaan, että olisin nauttinut kauniista kevätpäivästä ja viettänyt aikaa vauvan kanssa, olen yrittänyt selvittää tätä tukkaa koko perhanan päivän.

Kroppa menee. Sen tiesin jo ennen, mutta että tukkakin. MUN tukka. Se mun iso tukka, joka on ollut mulla koko elämän ja joka on aina ollut erilainen kuin muilla. (tai no samanlainen mutta isompi)

Yhyy. Ennen olin pieni ja hoikka ja isotukkainen tyttö. Nyt olen paksu ja päässä on melkeinkalju kohta. Enkä edes ala kirjoittaa siitä, että Se Siellä on kipeä ja leikelty ja paikkailtu. Yhyy.

Mutta oranssi-ruskeissa Bugaboon vaunuissa tuhisee tällainen.

sdc13539.jpg

Voiskohan sen herättää? Ehkä tyydyn katselemaan. Kroppa meni, tukka meni – tällainen tuli. Meidän oma vauva.

Niistän nenän. Sitä paitsi nuo paperit oli tarkoitettu rintapumppauksiin ja vauvan pukluihin, ei äidin niistämiseen. Kello on kuusi. Aurinkokin vielä paistaa.

Kommentit (8)
  1. Piti ihan googlata tuo Johanna Kurkela – ei ollut entuudestaan tuttu laulaja… Mut joo, just tuollaisen otsiksen voisin haluta!

    Lyhyempää tukkaa mulla tuskin tullaan näkemään, vaikka kuinka äiti olenkin 🙂 Mulla on ollut aina pitkä tukka ja tuntuu, että se on jotenkin osa mun persoonaa. Ihailen kyllä ihania lyhyitä leikkauksia muiden hiuksissa, mutta itselleni en vaan voi sellaista kuvitella…
    Tai no joo, onhan tässä takinkääntö tehty monella muullakin saralla (vauva, avomies, talo, auto…), joten ehkä se tukanleikkuu tulee jossain vaiheessa perässä samalla rutiinilla 😀

  2. Siis yleensähän naiset kasvattaa vimmalla tukkaa hääkuvaan ja sitten äitiydyttään leikkaavat siistin ja huolettoman lyhkärin. Mutta otsatukka on jees niinkuin esim Johanna Kurkelalla!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *