Huvikumpu tuli puutaloon

Kaikki on ollut vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun jo ennenkin. Mutta nyt täällä päästiin tässä peppipitkätossuismissä ihan uusille leveleille, katsokaas tätä:

huvikumpu.jpg

Puutalon olohuonetta on jo ennenkin kutsuttu leikkihuoneeksi – ette ehkä ihmettele, että miksi.

Menin siis eka kertaa Toys R Us -lelukauppaan ja sekosin jo ovella. Tarkoitus oli vain pikaisesti käydä ostamassa naperokaverille synttärilahjaksi paketillinen Duploja, mutta tuskin pääsin edes sisälle, kun jo melkein itkin onnesta:
”Peppi Pitkätossun talo!!!! Ihan samanlainen teltta kuin mulla itsellä oli lapsena!!!”

Pikasoitto siitä kaupan aulasta omalle äidille; ei kuulemma ole mun oma huvikumputeltta enää tallella. Ei auta. Pakkosaada. Hyvästi, säästölinja – 45 euroa, huh huh.

kurkistus.jpg

Tirppa meinasi ratketa liitoksistaan ilosta. Niin minäkin.

Itse asiassa tuo teltta ei ole ihan samanlainen kuin mulla lapsena. Oon aika varma, että mun teltta oli vähän isompi. Ja kangas oli myös erilaista, se oli sellaista huokoisempaa, kangasmaisempaa. Tämä on sellaista liukasta hikimuovikangasta – teltan sisälämpötila nousee luultavasti huippulukemiin sisäolosuhteissakin; ulkona se täytyy ehdottomasti kyllä muistaa sijoittaa varjopaikalle.

Mutta tuo huvikumpuprintti on ihan täysin sama. Aikaloikka suoraan lapsuuteen, Kuusamoon ja Juomuspolun kotitalon isolle pihalle! Ihan niin kuin yhdessä esineessä tiivistyisi koko 80-luvun lapsuus.

Mun väsyneen äidin sydän kierähtelee ympäri onnesta.

<3 <3 <3 Peppi Pitkätossun talo <3 <3 <3

Kommentit (27)
  1. Loppupäivän (tai -viikon) korvamato taattu! ”Ullan nimi on Ulla, nimi toinen vain on mulla….”

  2. kaisakaroliina
    12.6.2014, 11:44

    Upea teltta! Itsellänikin on taipumusta hankkia 2-vuotiaalleni samoja juttuja mitä mullakin oli lapsena. Mm. keinuheppa mallia Neuvostoliitto, punainen jakkara jonka pohjassa pyörät, hakka, Suomi-palapeli (tosin tulee käyttöön vasta isompana), Plaston mopo, Aarikan helistimiä ja paljon kaikkea muuta ihanan nostalgista.

    Mutta mutta, oikeastaan minun piti tulla kirjoittamaan ihan muuta asiaa. Nimittäin hammasraudoista. Olen ihan pöhkön onnellinen tilanteesta, jossa olen oikeastaan ihan sinun ansiostasi. Luin tässä taannoin sen jutun sun hampaiden oikomisesta ja leukaleikkaukseen menosta. Siitä sain sytykkeen, että entä jos minäkin. Olen nimittäin kärsinyt vinksottavista hampaista, purentaongelmista ja niihin liittyvistä pirullisista lihaskireyksistä jo parikymmentä vuotta (olen nyt 33v.). Vinojen hampaiden takia olen myös oppinut hymyilemään arasti suu kiinni.

    Olen miettinyt oikomishoitoa ennenkin, mutta sen hintavuuden takia en ole pystynyt haavettani toteuttamaan. Mutta juttusi luettuani tuli mieleeni, että mähän voisin yrittää tätä hommaa nyt YTHS:n kautta, koska aloitin viimevuonna opiskelun uudestaan yliopistossa. Nyt oikomishoito ei siis tulisi maksamaan tuhansia euroja, johon minulla ei edellisessä työssäni olisi todellakaan ollut varaa.

    Varasin siis heti ajan tarkastukseen ja sitä kautta pääsin oikomishoidon tarpeen arviointiin. Ja kuinka ollakaan, tänään sain hammaslääkäriltä päätöksen, että raudat tulee ja mahdollisesti leukaleikkauskin.

    Oon ihan superonnellinen, eikä mua haittaa yhtään vaikka joudunkin olemaan rautaleukana ties kuinka kauan. Jonakin päivänä mun ei enää tarvii hymyillä varovaisesti suu kiinni!

    1. Vau, ihan huippua, että pääsit YTHS:n kautta oikomishoitoon! Ilmeisesti nää aikuisten oikomiset on jotenkin yleistyneet. Tai ainakin mä kyselin oikomista jo joskus pitkä-pitkä aika sitten yksityiseltä hammaslääkäriltä (muun käynnin yhteydessä) ja sieltä sanottiin, että eeeeei tällaisia aikuisille tehdä, jos ei ole ihan akuutti hätä. Mutta nyt tosiaan pääsin kaupungille hoitoon, aika jännä juttu.

      Mä oon tottunut tähän rautaleukaan tosi nopeasti ja oikeastaan ihan tykkään näistä raudoista! Ja ennen kaikkea ajatuksesta, että joskus mulla on taas hampaat kunnossa! Oon ajatellut, että investoisin jopa hampaiden valkaisuun sitten koko homman valmistuttua – ja sitten vaan hymyilen kaikille, että bling bling bling 🙂

      1. kaisakaroliina
        15.6.2014, 19:08

        Mulle sanottiin tuolla YTHS:lläkin aluksi, että todennäköisesti oikomiseen ei ryhdytä, kuulemma pitäis olla vakavia purentaongelmia ja kipuja yms. eikä näitä aikuisille hirveästi tehdä. Heidän mielestään mun haitta oli lähinnä esteettinen ja kehottivat melkein suorilta kääntymään yksityisen puoleen. Laittoivat mut kuitenkin varmuuden vuoksi oikomishoitoihin erikoistuneen lääkärin konsultaatioon ja sanoivat, että otetaan nyt röntgenkuvat ja tehköön hän päätöksen. Olin jo tuossa vaiheessa ihan pettynein fiiliksin. Yllätys olikin valtava, kun sanottiin, että tää mun tilanne vaatii todellakin raudat ja tod. näk. sen leikkauksenkin. En varmaan lapsena saanut rautoja siksi kun oltiin lamassa ja ei ollut vara kaikille antaa. Tai sit tää purenta on vuosien saatossa pahentunut.

        Mutta joo, mä kannan kans ilomielin rautoja. Odotan jo innolla! Kiva seurata täällä sun blogissa hoidon edistymistä ja verrata omaan tilanteeseen. Vähän niin kuin raskaana ollessaan lukee raskaus- ja vauvablogeja.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *