Hymyaddikti

Myönnän: olen hymyaddikti.

Täällä minä päivästä toiseen napsuttelen, pöristelen, lauleskelen, hassuttelen, huhuilen ja kutittelen, jotta saisin nähdä aina uudestaan tämän:

hymy2.jpg

No nyt tuli virnistys kyllä enemmän kuin hymy.

 

Oman vauvan hymyssä on jotain maagista, mitä en ollut koskaan aikaisemmin kokenut tai ymmärtänyt.

Nauru tarttuu – kyllä, ja etenkin lapsen ilo. Mutta oman lapsen ilo tuntuu siirtyvän äitiin tai isiin jotenkin omituisesti ihan suoraan sataprosenttisena, täysin samankokoisena. Se läikähtää yli äyräidensä sadasosasekunnissa ja iskee välittömän ryöpsähtävän onnentunteen jonnekin sinne hyvään paikkaan rintalastan takana.
 

Niinpä päivämme kuluvat usein jotakuinkin näin:
*naks naks naks*
”Silvaaa, missä äiti, missä äiti missä äiti?”
(katse äitiin ja hymy)
”Täääääääällä äiti”
(maailman levein hymy)

<3

Kommentit (11)
  1. Devika Rani
    12.2.2013, 18:09

    Meidän 2kk ikäinen neiti on alkanut hymyilemään ensimmäistä kertaa. Kyllä se on sitten ihana hetki, kun pieni hymy tulee tytön suupieliin. <3

  2. Niilo ra-kas-taa pallojaan, joita on meillä huimat kaksi kappaletta. Niitä järsitään ja tutkitaan, ja sitten kun ne toistuvasti (ylläri!) karkaavat käsistä, perään mennään mittarimatotekniikalla huimaa vauhtia. Ihan hiljattain keksimme myös että pikkumies osaa vieritellä palloa! Tai no, kun vieritämme sen hänelle, hän vaihtelevalla tekniikalla osaa antaa pallolle vauhtia niin että se lähtee poispäin hänestä. Äiti ja isi joutavat kyllä juosta pallon perässä. 😀 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *