Hyviä uutisia ja hämmennystä

Pitkien ja moninaisten vaiheiden jälkeen pääsin kuin pääsinkin eilen illalla Naistenklinikan käyrille makaamaan. Ja mitäpä niitä uutisia pihtaamaan: kaikki näytti hyvältä! Supistukset eivät olleet vielä aiheuttaneet muutoksia kohdunkaulaan, ja muiltakin osin kaikki näytti olevan tällä hetkellä kunnossa.

Toisaalta myös Silvan suhteen tilanne oli aikoinaan sama: muutoksia kohdunkaulalla ei supistuksista huolimatta tullut, ja silti ne vedet yllättäen menivät. Ja niin arvelen, että käy josssain vaiheessa tässäkin raskaudessa – kunhan ei vielä. Mmmmh. Nojoo, mutta keskitytäänpä nyt vaan siihen, että ne uutiset olivat hyviä. Ne uutiset olivat hyviä. Keskityn.

Yllättävää oli kuitenkin se, että käyrien mukaan supistuksia tuli jatkuvasti, myös siis levossa. Itse tunnen vain ne, jotka tulevat liikkeellä ollessa. Mutta kohtu ilmeisesti sitten supistelee aika lailla koko ajan – tunnen vaan itse ne voimakkaimmat. 

20140108_113705[1].JPG

Mutta sitten osuuteen nimeltään ”hämmennys”.

Mainitsin myös kärsineeni pienestä turistiripulista Thaimaassa – ja että lapsellani se oli vähän pahempi ja sen takia jouduttiin käymään ihan sairaalassakin. 

Siinä vaiheessa koko keskustelu muuttui. Kukaan ei kysynyt enää supistuksista, vaan matka oli yhtä äkkiä se kiinnostavampi juttu. Onko ollut sen jälkeen sitä-ja-sitä-ja-sitä? No eeeeei. Entä sitä-ja-sitä? No ei kyllä, ihan tavallinen olo on ollut. Paitsi että nämä supistukset alkoivat. Niin ja se vatsatauti.

Ja yhtä äkkiä minulle tuotiin mittava arsenaali pumpulitikkuja, joilla jouduin itse sörkkimään itseäni (kröhöm) paikasta jos toisestakin. Sairaalabakteeriepäily! Minulle kerrottiin, kuinka joutuisin eristyshoitoon, jos sellainen pöpö löytyisi.

Anteeksi mitä-että?

Okei. Ymmärrän ihan tosi-tosi hyvin, että tuollaisten asioiden kanssa pitää olla tarkkana. Ja on ihan pelkästään mahtava juttu, että tuollaiset asiat poissuljetaan ennen kuin minut vaikkapa päästettäisiin samalle osastolle keskosvauvojen kanssa. Mutta oli se kyllä hyvin hämmentävää: lähdin Naistenklinikalle toiveissa päästä ultraan näkemään, ovatko supistukset tehneet tuhojaan – ja viisi tuntia myöhemmin (kello yksitoista illalla) vieläkin istuskelen yksin pienessä huoneessa ja odottelen pääsyä lääkärille; ja olen by the way yhtä äkkiä pontentiaalinen eristyspotilas ja sairaalabakteerin kantaja.

No ei sitä bakteeria sitten kai löytynyt, tai ainakin pääsin yöllä kotiin. Pari uutta pumpulituppoa kiikutan labraan vielä kohta.

Sen verran ”sairaalassa Thaimaassa” -episodi hämmensi ilmeisesti potilaskertomustanikin, että kun sitten iltayhdeltätoista viimein pääsin lääkärille, hän kysyi:
”Niin, sulla on siis voimakkaita vatsakipuja ollut?”
Ööööh ei. Vaan supistelee.

Kotiin tullessa lähellä puolta yötä tuntui tosi kummalliselta. Piti ihan psyykata itseään, että vaikka tutkimuksissa vähän ”sivuraiteilla” oltiinkin (joskin varmasti hyvin tärkeillä sellaisilla), kyllähän siellä myös ultrattiin. Ja niin – että uutiset olivat toistaiseksi hyviä.

20140108_113722[1].JPG

Eilen tuli myös todistetuksi ihan käytännössä se, että naperon kanssa kahdestaan ”rennosti ottaminen ja nostelun välttäminen” ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Ei mitenkään eikä millään tavalla. Kahden ensimmäisen valveillaolotunnin jälkeen olin jo joutunut kapuamaan neljästi yläkertaan ja kyykkimään ja nostelemaan niin paljon, että sen laskemiseen eivät olisi kahden käden sormet riittäneet.

Niinpä edelleen kovasti toivotaan, että mahdollisimman pian olemme kivojen hoitajahakemusten joukosta löytäneet sen meille oikean.

 

 

Kommentit (45)
  1. Luin sattumalta yhtä toista Lilyn blogia, ja siellä tuli vastaan tämä:

    http://www.lily.fi/blogit/kiitos-hyvaa/kevyesti-raskaana-toiveuusinta

    Blogin kirjoittajalla oli alkanut tulla kipeitä supistuksia viimeisen raskauskolmanneksen alussa. Osteopaatilla käynti kuitenkin lopetti supistukset kokonaan. Mahtaisikohan siitä olla apua sullekin? 🙂

  2. Tuli luettua liian pikaisesti blogiteksti ja erityisesti muutamaa kommenttia samalla tavoin kuin vierailija 10.1. 16.34 eli ajattelin sinun vain harmistuneen ja pitäneen turhana tuota bakteeri- ja tartuntaepäilyä.Hyvä, kun selvensit, niin luin tekstin uudelleen ja mietin tarkemmin. Joskus nuo mrsa ynnä muut ikävät tulevat lähelle: pari vuotta sitten toivoin, että olisi noin nopeasti reagoitu ja tutkittu, kuin nyt teidän tapauksessa on tehty. Toki sairaalaväki voisi vähän enemmän rauhoitella ja kertoa, että varotoimenpiteena ja vauvan hyvinvointia varten tehdään nyt tällaista, jottei jäisi niin säikähtynytta oloa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *