Idioton vitamiiniongelmia

Miksi hemmetissä se itsestään huolen pitäminen on mukamas niin älyttömän vaikeaa?!? Puhun siis todellakin minusta. Mäenvaanosaa.

Eilisen räkäkeskustelun yhteydessä tuli puheeksi (totta kai!) vitamiinit. Niin, ne vitamiinit. Ei siis tule minkäänlaisena uutisena minullekaan niiden hyöty ja vaikutus – ja niitä on jopa tuolla niille tarkoitetussa korissa purkkikaupassa.

No, ei ne siellä korissa paljon auta, jos ne eivät koskaan suuhun asti mene!

20150320_111541.JPG

Hangossa oli joskus aikoinaan (saattaa olla vieläkin) siellä makasiinialueella ihana pitseria, jonka lista oli aivan mahtava – vaikka mitä kekseliäitä ja hyvänkuuloisia yhdistelmiä. Listan lopussa oli sitten se viimeinen vaihtoehto, jossa asiakas saa itse valita mieleisensä täytteet; sen nimi oli Idioto. Että jos ei nämä meidän valmiit huolella mietityt vaihtoehdot kelpaa, niin on täällä myös tämä vaihtoehto Idioto. Mun mielestä se oli jotenkin ihan hilpeän hauskaa.

Tilasin usein Idioton.

Sitä tässä olen hokenut itselleni taas kerran. Idioto. Idioto. Idioto. Syö niitä vitamiineja, idioto.

Omalta osaltani kyse ei ole tietämyksestä tai asenteesta tai mistään muustakaan kuin rutiinista. Vitamiinien ottamisen pitää saada jotenkin päivittäiseen rutiinin niin, että se on tapa, joka ei unohdu. Jos jätän sen kerran välistä, niin hyvin suurella riskillä jätän sen välistä myös viikon ja kuukauden ja vuoden. Lasten D-vitamiinit ovat sellainen vakiintunut tapa, samoin Silvan xylitol-pastillit. 

Eli edelleen: miksi sitten omasta itsestä huolehtiminen on nykyään niin vaikeaa?

Ennen lapsia olin muutaman vuoden ajan paitsi aktiivinen sirkustelija ja jumppailija, myös tosi-tosi aktiivinen vitamiininsyöjä. Ja olin superpaljon terveempi. Syitä ja seurauksia ei voi tietenkään millään tavalla vetää yksi yhteen – silloin en myöskään hengaillut lapsien keskellä, yleiskunto oli parempi liikunnastakin johtuen ja niin edelleen.

Mutta uskon, että vitamiineilla on merkitys. Niin ja kalsiumia minun nyt pitäisi nappailla muutenkin ihan supertunnollisesti: suvussa on luuston heikkenemistä ja luuston kunto todennäköisesti suoraan vaikuttaa mun tulevaisuudessa siintävästä leukaleikkauksesta toipumiseen…

Ja tuolla ne nyt sitten vanhenevat ne vitamiinit syömättöminä. Idioto. Idioto. Idioto.

*******

Tein juuri pienimuotoisen vitamiini-inventaarion (paljon vanhentuneita) ja tuollaiset kuvan törpöt nyt toistaiseksi nousivat pois sieltä laatikosta, keskelle keittiön pöytää. Miltä mielestänne näyttää?

Noista raskaus-imetys-Multi-tabseista mun täytyy lähteä liikkeelle, koska ne täytyisi tietysti syödä pois… (toinen korkkaamaton purkkikin löytyi) Siihen päälle Professorin D-vitamiinia ja Calcichew D Extraa (jossa siis myös D-vitamiinia). Eli D:tä tulee mun laskujen mukaan tällä combolla 80 mikrogrammaa. Miltä määrä kuulostaa teidän korvaan?

Löytyi myös valtava määrä raskaudelta syömättä jäänyttä Obsidan Fe -rautaa. Ääääh. Miks mä en ole syönyt noita enää silloin synnytyksen jälkeen…? Kannattaakohan tätä kuitenkin vielä (koska kasvissyönti) vähitellen syödä pois vai antaa jollekin eteenpäin?

Ja hei mitäs niitä olikaan niitä ”sääntöjä”, että mitä kannattaa ottaa jonkun muun yhteydessä ja mitä ei-ei? Ainakin jotenkin muistan, että kalkki ja D kuuluu yhteen, ja sit raudan otin aina raskaanaollessa yöllä… Oliko niin, että sen imeytymiseen vaikuttaa negatiivisesti vähän kaikki…?

Entä puuttuuko tästä yhtälöstä nyt jotain teidän mielestä olennaista? Lisähuomiona tietysti se, että edelleen imetän – ihan kovin mielikuvituksellisiin kokeiluyhdistelmiin en siis sen(kään) takia voi lähteä…

Nyt hemmetti lähtee tämä vitamiiniasia omalta osaltani ryhtiliikkeeseen!

Kommentit (57)
  1. Ravitsemustieteen opiskelija Helsingin yliopistosta
    23.3.2015, 15:32

    D-vitamiinin saantiauositus on aikuisilla 2o mikrogrammaa päivässä, josta 10 mikroa voi ottaa lisäravinteena. D-vitamiinia ei tulisi saada enemmän koska ensinnäkään terveyshyödyt eivät nouse ja toisekseen, jos ottaa älyttömiä 50 mikrogrammaa tai enemmän päiväannoksia, aiheutuu toksisuusvaikutuksia. D-vitamiinin mikrogrammamäärö ei ole sama asia kuin pitoisuus veressä (mol/l). Tämän tulisi olla yli 50 mol/l ja Suomessa on yleistä ajatusta vastoin ihan kohtuulliset D-vitamiiniarvot.

    1. Ravitsemustieteen opiskelija on väärässä. Provo tai huono tietämys.

      Ai miksi? No…

      ”D-vitamiinin saantiauositus on aikuisilla 2o mikrogrammaa päivässä, josta 10 mikroa voi ottaa lisäravinteena”

      Suositus ei edes ole tuollainen.

      VIRALLISEN SUOSITUKSEN MUKAAN:
      1) D-vitamiinivalmisteen ympärivuotista käyttöä 2 viikon ikäisestä 2-vuotiaaksi 10 mikrog/vrk ja 2–18-vuotiaille 7,5 mikrog/vrk.
      2) Aikuisille 7,5 mikrogramman päivittäistä D-vitamiinilisää suositellaan käytettäväksi lokakuun alusta maaliskuun loppuun, jos ei säännöllisesti käytetä vitaminoituja maitovalmisteita, ravintorasvoja tai kalaa.
      3) Yli 60-vuotiaille suositellaan 20 mikrog/vrk D-vitamiinilisää ympäri vuoden.
      4) Raskaana oleville ja imettäville suositellaan 10 mikrog/vrk D-vitamiinilisää ympäri vuoden.

      JA SUURIN OSA ASIANTUNTIJOISTA PITÄÄ NÄITÄ LASTEN JA AIKUISTEN SUOSITUKSIA AIVAN LIIAN PIENINÄ.

      ”Turvaraja” on pienillä lapsilla 50 mikrogrammaa vuorokaudessa ja aikuisilla 100. Eli 50 mikrogrammaa ei todellakaan ole mikään älytön määrä aikuiselle.

      ”D-vitamiinin mikrogrammamäärö ei ole sama asia kuin pitoisuus veressä (mol/l). Tämän tulisi olla yli 50 mol/l”

      Kukaan ei ole väittänyt, että d-vitamiinilisän mikrogrammamäärä ja veren d-vitamiinipitoisuus olisivat sama asia. Se yksikkö on nmol/l.
      Useat tutkimukset tukevat sitä, että tason olisi oltava vähintäänkin 75nmol/l, että saisi terveyshyötyjä.

      ”Suomessa on yleistä ajatusta vastoin ihan kohtuulliset D-vitamiiniarvot.”

      Ei ole. Tästä löytyy tutkimuksia.
      Jopa esimerkiksi Espanjassa esiintyy jonkin verrankin D-vitamiinin puutosta. (En nyt ehdi mutta googlella löytänee tutkimuksen.)

  2. Mulla on omegan saamiseksi käytössä sellainen paahdettu pellavansiemenrouhe, ainakin pussin kyljessä väitetään että 1 rkl vastaa 100% päivän omega-tarpeesta. Sen paras puoli on se, että se on hyvää ja tuo ihanan paahtunutta lisämakua ja -rakennetta puuroihin, smoothieihin ja vaikka sämpylöihin. Oon myös paistanut tofua tuossa rouheessa leivittämällä. En tiedä tekeekö kuumennus ravintoarvoille jotain, mutta vetäisin tätä varmaan ilman omegoitakin, ja ainakin kuvittelen, että se tulee samalla hoidettua. Rutiini ja tapahan tässäkin on kyseessä. Muuten olen myöskin tosi surkea vitamiininottaja, valitettavasti. Mutta suosittelen kokeileen, 24h Valo – paahdettu rouhittu pellava. Eikä ollut maksettu mainos vaan hyväksi havaittu! 🙂

    1. En sitten tiedä, millaisia määriä on ruokalusikallisessa, mutta esim. raskaanahan pellavansiemeniä tai pellavarouhetta ei suositella käytännössä lainkaan niiden sisältämän kadmiumin ja syaanivedyn vuoksi… En siis ehkä säännöllisesti söisi muutenkaan, tai en varsinkaan lapsille antaisi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *