Ikkuna (vihdoinkin) talvikuntoon

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Sini

En tiedä, näkyykö se lukijoille päin (toivottavasti edes vähän), mutta mä pyrin olemaan ihan tosi-tosi tarkka niissä kaupallisissa yhteistöissä, joita tähän blogiin otan. Tuotteiden täytyy olla sellaisia, että ihan oikeasti niitä puutalossa käytetään ja fanitetaan – ja ne on valittu käyttöön ihan ilman mitään kaupallisia ketunhäntäkainaloita. Tai sellaisia, joiden kokeilu aidosti kiinnostaa. Ja sitten vieläpä niin, että olisin ihan live-elämässä, ilman mitään blogeja sun muita, niitä valmis omille ystävilleni suosittelemaan.

Niinpä kuin Sini-tuotteelta tuli yhteistyöehdotus, vastasin tyyliin:
”Joo, jos voin kirjoittaa niistä maailman parhaista ikkunanpesuvälineistä.”

Hehe, harva mainostaja varmaan kieltäytyy, jos bloggaaja spontaanisti haluaa kehua jotain tuotetta maailman parhaaksi. Ei kieltäytynyt Sinikään. Niinpä tuli tämä bloggaus.

pesu2.JPG

Näiden ikkunanpesinten nimeen vannominen on itse asiassa periytynyt suoraan alenevassa polvessa omalta äidiltäni – hän osti minulle tällaiset välineet joskus… …ööh, yli kymmenen vuotta sitten? Ja sillä saattella, että ”nämä pitää olla, mitkään muut eivät kelpaa”. (samalla saatteella sain silloin myös Sinin lattianpesumopit) Luultavasti pyörittelin silmiäni ja ajattelin, että mulla on kuules tässä vähän muutakin tekemistä kuin ikkunoiden peseminen.

Jännä juttu – tuo ikkunoiden pesu on kaikista mahdollisista siivoustoimenpiteistä sellainen, jota en edes vihaa. Ja se on paljon se. Toinen vastaava on pyykinpesu. Molemmissa on jotain omituisesti… …tyydyttävää. Mitä muussa siivoamisessa (minulle) ei to-del-la-kaan ole.

Mutta silti, vaikka en edes vihaa ikkunoiden pesua; tähän kevääseen asti mun äiti on kuitenkin ollut se, joka on pessyt puutalon ikkunat. Vaikea sanoa, että miksi. Ehkä se vaan tykkää siitä. Ja haluaa auttaa. Mutta viime keväänä hommaan tuli stoppi, kun huomasin, että ei hemmetti tuossa tuo yksi 74-vuotias eläkeläinen keikkuu yhden jalan varassa ikkunoiden ulkopuolella – jos tuo tuosta tipahtaa… Niinpä asetin äitini ehdottomaan ikkunanpesukieltoon ja totesin, että tästä lähtien ikkunat puutalossa pesen minä.

Arvatkaa, kuinka monta ikkunaa sen jälkeen sinä keväänä puutalossa pestiin.. Jepjep.

pesua.JPG

Nooh, tämä blogiyhteistyö antoi sitten hyvän sysäyksen hoitaa homma tältä vuodelta loppuun asti. Syytä jo ehkä olikin:

likainen.JPG

Tavallisesti oma ikkunanpesuaikani (lue: mun äidin) on kyllä ollut keväällä, mutta kerrankos sitä. Ja sitä paitsi samalla voitaisiin vihdoinkin laittaa puutalon ikkunat ihan-ihan oikeasti talvikuntoon. Sitä ei ollakaan tehty… …ikinä.

Mutta joo, haluan vielä perustella, että miksi nämä ovat mun mielestä maailman parhaat. (olen muuten kehunut näitä jo pari vuotta sitten kommenttikentässä täällä)

Siksi, että mitään muuta ei tarvita kuin tuo pesin, kuivain, vähän talouspaperia (okei rättikin varmaan kelpaa) ja ämpäri vettä. Ei pesuaineita tai muita pesuhärpäkkeitä – edes vartta en käytä.

välineet.JPG

…ja sitten peseminen tapahtuu kolmella vedolla, ja sen jälkeen kuivaaminen kolmella vedolla. Aikaa yhden lasin pesemiseen menee alle minuutti. Musta ei i-ki-nä olisi nyhertämään jollain sanomalehdellä (jotkut kuulemma käyttävät sellaista) raitoja pois. Viuh viuh viuh – okei, pesty. Jos jäi joku täplä, niin katsotaan sitä kuule sit vaan ens keväänä uudestaan.

kolme vetoa.jpg

Tavallisesti keväällä ikkunanpesu palkitsee siinä, kun yhtä äkkiä koko kevään vihreys tulvahtaa puhtaiden ikkunoiden läpi sisään. Mutta eipä pöllömpää ollut tämäkään näky:

valmis pesty.JPG

Ruska! Kappas!

Tuolla parin vuoden takaisessa bloggauksessa opin muuten myös pari faktaa myös vanhan talon ikkunoista. Muun muassa sen, että talveksi ikkunat olisi syytä tiivistää sellaisella vanhanajan liimapaperilla.

No, ensimmäisenä puutalosyksynä siis kuultiin liimapapereista.

Toisena syksynä kävin ostamassa sellaista Rakennusapteekista.

Kolmantena syksynä ei jaksettu.

Mutta – tadaa – neljäntenä syksynä:

liimapaperi.jpg

Liimapaperin kuvallinen ja selkeä laitto-ohje löytyy mm. Rakennusperinteen Ystävät Ry:n sivuilta (täältä), josta mekin siis käytiin se opiskelemassa ennen laittoa.

Vähänks tässä tuntee jo itsensä tehokkaaksi!

Todellisuudessa koko liimapaperihomma ei vienyt kuin about 10 minuuttia aikaa. Kröhöm tehtiin siis se vain makkariin, jossa ikkunan jäätymisongelma on ollut. Mutta kiva nähdä, onko tuosta jotain hyötyä ensimmäisten kunnon pakkasten tullessa!

Kommentit (27)
  1. Sain postauksestasi inspiksen ja pesin eilen kaikki ikkunat! Illalla koiran kanssa lenkiltä tullessani huomasin miten hyvin näkyy ulkoa sisälle! Pitää alkaa laittaa kaihtimet kiinni aiemmin. 🙂 ei likaisista laseista niin hyvin näkynyt x)

  2. Asuin puutaloasunnossa aiemmin ja kaveri (myös puutalolainen) neuvoi laittamaan tulitikkuaskit ikkunanväliin, veitsellä pumpulia tukkeeksi ja liimapaperilla koko komeus kiinni. Muutamasta kohtaa piti jättää n. 5-10 cm rako, että ikkuna saa vähän hengittää. Näillä neuvoilla tuli hyvät, laitoin vielä tikkujen lisäksi ikkunanväliin kivoja koristeita, jotka sai sitten keväällä pumpulin ja papereiden poiston jälkeen vaihtaa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *