Isänpäivän aamuna

Niin siis mähän tajusin vasta perjantaina, että isänpäivä on tulevana sunnuntaina.

Joo totta kai tiesin, että isänpäivä isänpäivä isänpäivä. Mutta kun se ongelma onkin siinä, että sitä aletaan joka paikassa hehkuttaa niin aikaisin – mistä sitä sitten voi tietää, että se onkin just nyt eikä vaikka seuraavana sunnuntaina. Tai sitä seuraavana.

”Voi hitsi, mun täytyy nyt kyllä jo etukäteen sanoa, että meillä Silvan kanssa ei ole sulle mitään isänpäiväjuttua askarreltuna”, sanoin varovasti Joelille.
”Ai? Onks se isänpäivä nyt?”

*******

Silva päätti kuitenkin antaa omat ihan henkilökohtaiset isänpäiväyllätyksensä oksentamalla koko sängyn täyteen viime yönä klo 03.30.

*******

Aamulla Silva nukkui puoli yhteentoista (ei varmasti vähiten viimeöisen oksennusepisodin takia). Meillä Joelin kanssa oli harvinaista kahdenkeskeistä kainaloaikaa siinä aamu-unisessa sängyssä.

Sitten tirppanakin heräsi.
”Silva, tänään onkin kiva päivä, nyt on isänpäivä. Silloin me lauletaan aamulla isille – niin tehdään kun on isänpäivä.”
”Isäppäivä”,
Silva toisti iloisesti ja melkein täydellisesti.

Äiti lauloi ”paljon onnea vaan”.

Tirppana taputti hurjasti ja vaati: ”lissää! lissää!”

Äiti lauloi kolmesti (lissää! lissää!), ja sen jälkeen Silvakin jo oppi:
”Paaaa…. vaaan… paaaa…. vaaaan ISI!”, täällä onkin sitten lauleskeltu siitä lähtien.

isin parta.jpg

Lahjaksi isi sai paljon haleja ja puseja.

Ja harmi kyllä myös räkäisen naperon – tänään ei sitten päästäkään isänpäivälounaalle mummilaan.

isin hali.jpg

 

Onnellista isänpäivää kaikille!

Kommentit (21)
  1. Me käydään Millan ja hoitolasten kanssa srk:n kerhossa, siellä onneksi oli isänpäivä askartelu, niin ei tarvinut ite alkaa miettimään mitä tehtäis.

    Tosin leivottiin me Millan kanssa aamulla kääretorttu isille.
    Ens vuonna onkin taas ihan erilainen isänpäivä 🙂

  2. No meillä kanssa vähän ankeiltiin aamulla – tai siis minä ankeilin. Koira söi osan mun (suurella vaivalla, hah!) kattamista aamupaloista, mulla palo käpy, ja sit kellään ei ollut hauskaa. Syytän väsymystä mun romahtamisesta 😀 Mutta kunhan tokenin siitä, saatiin taas jatkettua kivempaa isänpäivää. Ilta menikin oikein kivasti. Vietiin isi-ihminen ravintolaan syömään. – Siellä kun ei koirat anasta eväksiä. 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *